Rahkapiirakka pullataikinapohjalla

Jälleen kerran ihmettelin miksi leivon niin harvoin rahkapiirakkaa, vaikka se on suurta herkkuani. Tai ehkäpä se suurin syy onkin, että se on suurta herkkua. Tulisi nimittäin syötyä aina puoli pellillistä kerralla.

Rahkapiirakkaan sopii hyvin pullataikinapohja. Ensinnäkin se on kevyempi kuin murotaikina- tai muu piirakkapohja. Toiseksi samalla vaivalla on helppo leipoa koko pellillinen.

Rahkapiirakkaan tarvittavat aineksetkin löytyvät useimmiten heti kaapista ja ainahan voi soveltaa. Mutta täytettä pitää olla riittävästi. Tällä ohjeella täytekerros onkin paksumpi kuin piirakkapohja.

Vaikka maailma on täynnä toinen toistaan maukkaampia leivonnaisia, on pullataikina erilaisina versioina kuitenkin se mitä oikein kaipaa silloin tällöin. Onneksi tähän kaipaukseen on helppo ratkaisu. Kädet taikinakulhoon ja kohta pääseekin jo maistelemaan.

Pohjataikinan tein jokunen aika sitten postaamani ohjeen mukaan eli "veteen tehty pullataikina", jonka ohjeen löydät täältä.

Täytteen ainekset

500 g maitorahkaa
2 munaa
2 dl ruokakermaa 15 %
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
yhden luomusitruunan raastettu kuori


Pullataikina reseptin mukaisesti tehdään 5 desiin vettä, josta puolet riittää pellilliseen piirakkaa. Toisesta puolesta taikinaa leivoin vadelmamarmeladilla täytettyjä piirakkapullia.

Pellin kokoiseksi kaulittu taikina sai kohota puolisen tuntia, jonka jälkeen voitelin levyn reunat munalla. Päälle kaadoin täytteen ainekset keskenään sekoitettuna.

Sitten tulikin jännä vaihe kun vastalämmitetyn leivinuunin lämpötila hipoi vielä 250 astetta. Laitoin kuitenkin pellin uuniin, käänsin sen toisinpäin 5 minuutin kuluttua. 10 minuutin paistoaika riitti ja piirakanreunat olivat kauniit ruskeat ja pohja täydellisen paistunut.

Tästä taas muistin, että leivinuunin lämpö on jotenkin erilaista. Siellä voi huoletta paistaa korkeammassakin lämpötilassa pelkäämättä leivonnaisten palamista.

Toisesta puolikkaasta taikinaa tuli vielä 14 kpl näitä ihania vadelma-piirakkapullia

Veteen tehty pullataikina

Joskus vain tietyt tavat istuvat niin tiukassa, ettei niitä tule muuttaneeksi edes vuosikymmenien kuluessa. Niinkuin sekin, että pullataikina tehdään aina maitoon.

Olen toki tiennyt, että taikinan voi tehdä myös veteen, mutta jokin ennakkoluulo on varmaan estänyt edes kokeilemasta. Kun siirryin leipomaan laktoositonta pullaa, vaihdoin silloin maidon laktoosittomaan. Mutta siis maitoa edelleen.

Näin olisi jatkunut varmaan hamaan tulevaisuuteen, jos ei tällä kerralla olisikin maito ollut loppu. Useamman päivän olin suunnitellut pullan leipomista ja nyt on kerrankin sellainen päivä, että voin ihan rauhassa leipoa ilman kiirettä. Mutta maito on siis loppu ja kauppaan on matkaa 12 km.

No, nytpä tehdään koe, kävi miten kävi. Teenkin taikinan siis veteen. Ja mikä olikaan lopputulos? Ihanan pehmeät pullat ja ennenkaikkea todella maistuvat. Kylläpä kannatti kokeilla, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ohjeessa olen taas tapani mukaan käyttänyt niukasti sokeria ja rasvaa (öljyä).

Ainekset

5 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 dl sokeria
1 dl rypsiöljyä
n. 12 dl vehnäjauhoja

Reilusti käden lämpöiseen (42 asteinen) veteen liuotin suolan, sokerin ja kardemumman. Kuivahiivan sekoitin noin puoleen jauhomäärään ja alustin ne nesteeseen.

Jätin tämän "juuren" kohoamaan noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen alustin siihen loput jauhot ja öljyn.

Taikina sai kohota puolisen tuntia ennen leipomista.

Tein  taikinasta 24 pullapiirakkaa, jotka täytin vadelmamarmeladilla ja vaniljakastike-appelsiinimarmeladilla. Lisäksi tuli vielä 6 voisilmäpullaa.

Valmiit pullat kohosivat vielä vartin verran ja paistoin niitä 200 asteessa kymmenisen minuuttia.

Täytteenä vaniljakastiketta ja appelsiinimarmeladia

Täytteenä vadelmamarmeladia, osassa myös vaniljakastiketta

Voisilmäpullia

Stollen eli saksalainen joulupulla

Vuosikymmeniä sitten asuessani Saksassa tutustuin ensimmäisen kerran Stollen-pullaan tai Weihnachtsstollen, niinkuin saksalaiset itse sitä silloin kutsuivat. Suomessa käydessäni joulun aikaan sitä oli tietysti pakko tuoda tuliaisiksi ja nautimme sitä suurena herkkuna glögin kanssa. En tiedä kultaako aika muistot vai miksi Stollen ei tunnu maistuvan enää samalta; ainakaan ne versiot, joita Suomessakin nykyisin myydään.

Toisissa Stolleneissa mantelimassa on pitkänä pötkönä täytteenä läpi koko pullan ja toisissa versioissa mantelimassa on sekoitettu taikinaan. Kumpikin vaihtoehto on maukas.

Aikoinaan saksalaisessa asunnossani kadun toisella puolella oli ihana konditoriamyymälä. Sieltä oli mukava käydä hakemassa viikonloppuaamuisin tuoreita sämpylöitä ja makeita herkkuja. Siihen aikaan sain myös ensikosketuksen sämpylöihin, joihin oli leivottu runsaasti siemeniä taikinaan ja reilusti niitä oli myös sämpylän päällä. Viime vuosina en enää ole vastaavia sämpylöitä löytänyt. Nyt tuntuu, että samoja vähäisemmällä siemenmäärällä kuorrutettuja ja saman mallisia sämpylöitä myydään niin Saksassa kuin Suomessakin.

Tässä nostalgiapuuskassa päätinkin kokeilla itse Stollenin leipomista. Ajatuksen tasolla olin jo vuosia sitä suunnitellutkin, mutta vihdoinkin ryhdyin tuumasta toimeen.

Ainekset

2.5 dl täysmaitoa
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
0.5 dl sokeria
0.5 dl hunajaa
3 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
6-7 dl vehnäjauhoja
150 g mantelimassaa
50 g sokeroituja kirsikoita
50 g Dr. Oetker sukaattipaloja
100 g Dr. Oetker hedelmäsekoitusta
1 dl rusinoita
50 g pehmeää voita

Pinnalle:
tomusokeria

Kädenlämpöiseen maitoon liuotin hiivan, suolan, sokerin, hunajan, vaniljasokerin ja kardemumman. Sekoitin joukkoon 3 dl vehnäjauhoja ja sen jälkeen rusinat ja kuivahedelmät (rusinat ja kirsikat pienemmiksi pilkottuina). Jatkoin jauhojen lisäämistä kunnes taikina oli vähän löysempää kuin tavallinen pullataikina. Lopuksi vaivasin taikinaan vielä puolet mantelimassasta paloiteltuna ja pehmeän voin.

Toisen puolen mantelimassaa käytän leipomisvaiheessa.

Taikina on pullataikinaa raskaampi ja siksi annoin sen nousta lämpimässä 2 tuntia.

Tämän jälkeen vaivasin taikinaa kevyesti ja laitoin puolet siitä voideltuun leipävuokaan. Toisesta puolesta mantelimassaa pyörittelin nyt vuoan pituisen pyöreän pötkön, jonka asetin tähän väliin  ikäänkuin sydämeksi. Ja sitten päälle loput taikinasta.

Annoin vielä nousta puoli tuntia ja paistoin 175 asteessa noin puolisen tuntia.

Saksalaisen perinteen mukaan paistunut Stollen sivellään vielä kahdesti runsaalla voisulalla siten, että voisula imeytyy hyvin pullaan. Itse jätin tämän vaiheen väliin ja ripottelin päälle vain suoraan paksun kerroksen tomusokeria.

Tämä tiivis, makea leivonnainen maistuu parhaalta ohuina siivuina.

Mantelimassapötkösydän ei osunut ihan keskelle

Bostonkakku

Leivinuunin lämmityskausi alkoi olla jo lopuillaan tältä keväältä, mutta sen verran viileitä päiviä vielä oli, että lämmitin uunia silloin tällöin. Lämpö pitää tietysti hyödyntää tarkkaan ja niinpä illan ajankuluksi pyöräytin pullataikinan 5 desistä maitoa.

Korvapuustit ovat aina olleet pullasuosikkini, mutta jostakin tuli mieleeni bostonkakku, joten päätin muuttaa suunnitelmaa sen verran. Bostonkakussa ei ole niin paljon sitä ihanaa, rapeaa paistopintaa kuin korvapuustissa, mutta toisaalta siitä on helppo leikata sopivan kokoisia -pieniä tai suuria- paloja ja siksi sopii mainiosti myös vierastarjottavaksi.

Pullataikinan tein taas ihan mutu-tuntumalla, joten siitä ei ohjetta kannata antaa.

Puolet taikinasta kaulitsin levyksi ja täytteeksi laitoin voita, kanelia, sokeria, vaniljasokeria ja kookoshiutaleita. Bostonkakun kokosin irtopohjavuokaan, jonka vuorasin ensin leivinpaperilla. Ilman leivinpaperia täytteestä valuva rasva saattaa valua uunin pohjalle. Irtopohjavuoasta kakku on kuitenkin helppo irrottaa paiston jälkeen.

Käyttämäni irtopohjavuoan halkaisija oli 20 cm, mutta sama taikinamäärä olisi riittänyt isompaankin vuokaan. Taikinarullapalaset olivat ehkä liian tiiviisti, eivätkä päässeet kohoamaan leveyssuuntaan täyteen mittaansa.

Voitelin kakun ennen paistoa vain kananmunalla, mutta lisänä olisi voinut käyttää raesokeria, mantelilastua ym. koristeena.

Leivinuunissani oli noin 200 astetta ja paistoin kakkua reilut 20 minuuttia.

Valmiin bostonkakun saa astetta juhlavammaksi koristelemalla sen esim. tomusokerilla, pikeerillä tai vaikkapa sulatetulla valkosuklaalla.

Omenapuustit ja Korvapuustit

Vaikka on ollut tosi mukava kokeilla erilaisia leivontareseptejä ja testailla monenlaisia jauhoja, on ihan pakko saada joskus myös ihan peruspullaa. Tällä viikolla pullanhimo heräsi eräässä päivätilaisuudessa Naistenpäivän etkoilla, jossa oli tarjolla pullakahvit. Eikä mitä tahansa pullaa, vaan suoraan uunista tulleita kierrepullia. Pullat paistettiin pikkuruisessa kahviossa ja ihana vastapaistetun pullan tuoksu täytti koko rakennuksen.

Koska olen lähes koko viime vuoden leiponut enimmäkseen vain gluteenittomista jauhoista, ei kotoa tietenkään löytynyt yhtään vehnäjauhoja. Eilen kauppareissulla mukaan tarttui myös pussi vehnäjauhoja ja sitten vain taikinan tekoon.

Pullataikinan ohjetta minun on turha yrittää kirjoittaa ylös, teen sen aina niin mutu-tuntumalla. Mutta joka jauhopussin kyljestähän se kyllä löytyy. Tein taikinan puolesta litrasta maitoa, jotta pullaa riittää pitemmäksikin aikaa.

Puolet taikinasta tein tavallisiksi korvapuusteiksi voin, sokerin ja kanelin kanssa. Ja toisesta puolesta taikinaa syntyivät sitten omenapuustit. Niihin laitoin täytteeksi paistonkestävää omenamarmeladia, vähän kanelia ja kookoshiutaleita.

Leivinuunin lämmitys oli jäänyt taas myöhään iltaan ja vasta iltakymmeneltä pääsin laittamaan pullat uuniin. Siitä huolimatta oli aivan pakko syödä vielä pari puustia ennen nukkumaanmenoa, yhden kumpaakin laatua. Pitäähän sitä leipojan maistaa työnsä tulosta. Pitäneekö paikkansa väite hiilihydraattien nukuttavasta vaikutuksesta, mutta en edes muista, milloin olisin viimeksi nukkunut näin pitkään ja hyvin kuin tämän yöllisen pullatankkauksen jälkeen.

Loput puustit on nyt kyllä pakko pakastaa, muuten ne katoavat hetkessä parempiin suihin.

Gluteeniton Hedelmä-Rahkapitko ja Omenakolmiot

Harvoin ostan kaupasta mitään valmiita leivonnaisia, mutta eräänä päivänä paistopisteen kohdalla tein poikkeuksen. Tarjolla ollut omenatasku näytti niin lehtevältä ja herkulliselta, että päätin ostaa yhden kokeeksi. Enkä todellakaan pettynyt, todella hyvältä maistui.

Leivonnaista syödessäni päässäni alkoi tietysti pyöriä omat reseptit ja mietinkin mitä vastaavaa voisin tehdä itse. Yksi voitakinasuosikkini on rahkavoitaikina, jonka päätin tehdä ja kehitellä sitten siihen sopivia täytteitä.

Tästä voitaikina-annoksesta tulee joko 2 pitkoa tai sitten toisen puolen taikinasta voi leipoa muilla täytteillä kuten minä tein.

Rahkavoitaikina

250 g voita
250 g maitorahkaa
3 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 tl leivinjauhetta

Pehmeän voin ja rahkan sekoitin ensin ja nypin joukkoon käsin kuivat aineet. Taikina sai mennä jääkaappiin reiluksi tunniksi kovettumaan.

Pitkon täyte 

1 dl vaniljan makuista rahkaa
1 dl kuohukermaa
1 muna
(sokeria)

omenamarmeladia
päärynäsiivuja

Tämä annos riittää yhden pitkon täytteeksi. Valmis paistonkestävä omenamarmeladi oli niin makeaa, että itse en käyttänyt lisäsokeria ollenkaan.

Puolet voitaikinasta kaulin leivinpaperin päällä neliöksi. Reunat tasoittelin taikinapyörällä.  Päälle levitin ensin marmeladin, sitten rahkaseoksen ja lopuksi ohuita päärynäsiivuja. Taikinan reunoista jätin pari kolme senttiä ilman täytettä ja leivinpaperin avulla reunat oli helppo nostaa täytteen päälle. Koristeeksi päälle voi laittaa levyn tasoittelusta ylijääneitä taikinasuikaleita.  Itse paistoin pitkon pitkulaisessa kakkuvuoassa, jonka reunojen avulla täyte pysyi hyvin oikealla paikalla. Pitkon reunat voitelin munalla ja  paistoin 200 asteessa puolisen tuntia.

Toisen puolen taikinasta kaulitsin ja jaoin taikinapyörällä reilun 10 sentin neliöiksi. Keskelle laitoin täytteeksi omenamarmeladia, siivun Aurajuustoa ja ohuita päärynäsiivuja. Neliöt taittelin kolmioiksi tai vain 2 kulmaa yhteen "avomallisiksi". Myös nämä voitelin munalla ja paistoin 200 asteessa 15 minuuttia.

Gluteenittomat Korvapuustit ja Vadelmapullat

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että leipoisin taas pitkästä aikaa jotakin peruspullataikinasta. Korvapuustit ovat herkkuani ja yleensä niitä onkin aina ollut pakastimessa. Viimeiset kuukaudet olen kuitenkin leiponut kaikkea muuta niin paljon, että korvapuustit ovat ihan unohtuneet.

Koska kaapistani ei nykyisin enää löydy vehnäjauhoja, tuli näistäkin sitten gluteenittomia.

Pullataikinaa en ole ennen tehnytkään gluteenittomana, joten tein sen tarkkaan Virtasalmen Viljatuotteen gluteenittoman Pullajauhoseoksen paketin takapuolelta löytyvällä ohjeella. Ohjeen näet myös täältä. Klikkaa kuvaa isommaksi kun ohje on kuvassa.

Puolet taikinasta leivoin pötköksi ja pyörittelin siitä pikkupullia (jotka myöhemmin jalostuivat vadelmapulliksi). Pötkön teko ja pullien pyörittely onnistui hyvin ilman jauholisäystä. Toisen puolen kaulin korvapuusteja varten levyksi, siihen jo tarvittiin jauhoja pöydälle. Kauliminen oli kuitenkin helppoa ja taikinasta puuttuvan sitkon takia jopa ehkä kevyempää kuin pullataikinan kauliminen.

Pikkupullat ja korvapuustit saivat nousta reilun puoli tuntia. Ennen munalla voitelua painoin pikkupulliin kolon ihan vain sormin ja laitoin siihen nokareen paistonkestävää vadelmamarmeladia. Pullat olivat sen verran pieniä, ettei niihin kovin isoja koloja saanutkaan.

Leivinuunissa oli paiston alussa 225 astetta, mutta lämpötila laski paiston aikana 200 asteeseen, koska paistoin yhden pellillisen kerrallaan. Paiston puolivälissä käänsin pellin toisin päin ja paistoaika oli 20 minuuttia.

Pullien ja korvapuustien rakenne puuttuvan sitkon vuoksi on erilainen. Mutta maku on erinomainen, varsinkin korvapuusteja taisin popsia useammankin illan aikana.

Vadelma-vaniljaviinerit

Monesti olen vuosien mittaan ajatellut leipovani viinereitä, mutta olen pitänyt voin kaulimista taikinaan suuritöisenä ja sotkuisena. Viime talvena netissä osui silmiini ohje pikaviinereistä. Siinä valmille torttutaikinan puolikkaalle laitettiin hillo ja paistettiin. No, pitihän sitäkin kokeilla, mutta eihän ne mitään viinereitä olleet. Jokunen viikko sitten näin lehdessä oikean viineriohjeen, joka oli mielestäni hyvin selkeä ja yksinkertainen. Siispä päätin kokeilla sitä.

Ainekset

2.5 dl  kylmää maitoa

50 g   hiivaa

1          kananmuna

0.5 tl  suolaa

0.5 dl sokeria

25 g   sulatettua voita

7 dl     vehnäjauhoja

Kaulintaan

200 g voita

Täytteeksi

1 ps vanhan ajan vaniljakastikeaineksia, Blå Band

2 dl maitoa
 paistonkestävää vadelmamarmeladia, Saarioinen

Kylmään maitoon lisätään muut aineet. Sekoitetaan vain sen verran, että ainekset sekoittuvat. Laitetaan jääkaappiin 15 minuutiksi.

Kaulitaan taikina noin sentin paksuiseksi levyksi. Sen päälle viipaloidaan kylmä voi ja taitetaan taikina kolmeen osaan. Sitten vain taas kaulitaan ja käännetään vielä kolme kertaa. Voi jää siististi taikinan sisään, joten kaulinta on helppoa. Lopuksi taikina taas jääkaappiin 15 minuutiksi. 

Kylmä taikina kaulitaan taas sentin paksuiseksi levyksi, 25 x 40 cm. Leikkaa taikinapyörällä levy 20 nauhaan ja pyörittele nauhojen päitä vastakkaisiin suuntiin. Sitten nauhat löyhälle solmulle ja pellille. Kohotetaan tunti huoneenlämmössä.

Viinereihin painellaan kolot vaniljakastiketta ja marmeladia varten. Kumpaakin laitetaan reilu teelusikallinen. Voitele viinerit munalla.

Itse paistoin viinerit leivinuunissa, jossa oli reilu 200 astetta 18 minuutin ajan. Käänsin pellin kerran paiston puolivälissä.

Viinereistä tuli uskomattoman hyviä. Ehkä jopa parempia kuin leipomoiden tuotteet, koska taikina ei ole niin murenevaa. Hämmästyin myös sitä, miten hyvin vaniljakastike ja marmeladi pysyivät täysin valumatta viinereiden päällä. Viinerit olivat tosi isoja, joten seuraavalla kerralla leikkaan taikinan 30 osaan tai teen pienemmän taikinan. 

Viinerit voisi pakastaa raakana ja paistaa tarpeen mukaan. Minä kuitenkin paistoin kaikki heti, koska uuni oli kuuma. Pakastin suurimman osan ja minusta ne ovat yhtä hyviä pakasteesta sulattamisen jälkeenkin.

Tästä tuli uusi suosikkileivonnaiseni. Loppujen lopuksi melko helppoja tehdä ja erittäin maukkaita.

Kuorrute tomusokerista ja puolukkamehusta