Helppo Mustikka-Vadelmapiirakka (myös gluteeniton)

  Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

 

Harmaa, syksyinen päivä. Siis juuri sopiva marjapiirakan leipomiseen. Yksi mutta on kuitenkin vielä matkassa. Käytän leipomiseen aina joko voita tai öljyä ja nyt on voi loppu. On siis pakko löytää ohje, jossa rasvana on pelkkä öljy. Sopiva löytyykin netin syövereistä ja sitä muokkaan taas hiukan sen mukaan mitä kaapista löytyy.

Olen saanut Vihreä Härkä-yritykseltä aiemmin kokeiluun täys-härkäpapujauhoja, joita en kovin moneen reseptiin ole osannut vielä lisätä. Nyt kuitenkin päätin kokeilla tähän taikinaan niitä, koska ne karkeana jauhona tuovat pohjataikinaan mukavaa rakennetta. Onnistunut kokeilu maun suhteen ja samalla hippunen enemmän proteiinia taikinaan.

 

1.75 dl tattarijauhoja

0.5 dl Vihreä Härkä Härkäpapujauhoja

(tai näiden jauhojen sijaan 2.5 dl vehnäjauhoja)

1.5 tl leivinjauhetta

0.5 dl sokeria

1 tl vanilja-aromia

2 dl piimää

1 dl öljyä

1 muna

Kuivat aineet sekoitin ensin ja niihin lisäsin muut aineet nuolijalla sekoittaen.

Päälle laitoin mustikoita ja metsävadelmia ja pinnalle ripottelin hillosokeria antamaan makeutta ja sitomaan liiat marjamehut.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa 30 minuuttia.

Ensi kerralla laitan enemmän marjoja koska tämä taikina pitää marjat hyvin "pinnalla", eivätkä ne siis valu vuoan pohjalle reilumpana määränäkään.

 

 

 

Gluteeniton Omenamurupiirakka

Ihana syksy ja sadonkorjuuaika on taas koittanut. Tai oikeastaan sato on jo korjattu ja nyt on aikaa nauttia metsän ja puutarhan antimista.

3 vuotta sitten istuttamani suklaakirsikka tuotti tänä kesänä kolmisen litraa kirsikoita, joista keitin maukasta hilloa. 2 vuotta sitten istuttamani päärynäpuu tuotti ensimmäiset hedelmänsä, jotka herkuteltiin ihan sinällään. Lisäksi paljon muita puutarhan marjoja ja hedelmiä ja metsän antimia. Pakastearkku on täynnä ja kohta ilmatkin viilenee sen verran, että voi aloittaa leivinuunin lämmityksen.

Kesällä leivoin oikeastaan tosi paljon, mutta uusia reseptejä ei tullut. Pullatakinapohjaisia marja- ja omenapiirakoita tein paljon, samoin myös rahkapiirakkaa pullataikinapohjalla. Viimeksi postaamani Ricotta-Persikkapiirakan pohjataikinaohje oli myös ahkerassa käytössä.

Syksyn antimet keventävät myös kummasti ruokabudjettia. Varsinkin itse tuotetut tai kerätyt tarvikkeet. Vaikka leivinuuni ei vielä lämpenekään, olen tänään hauduttanut  sähköuunissa ison annoksen kaalilaatikkoa ja uunipadallisen ruispuolukkapuuroa. Ihanaa edullista lähiruokaa.

Omenapuiden sato ei ollut tänä vuonna kovin runsas, mutta sosetta niistä jonkun verran valmistin. Loput omenat käytän piirakoihin ja sen vuoksi etsinkin helppoa piirakkaohjetta. Sellaisen perusrunko löytyi Virtasalmen Viljatuotteen fecebook-sivulta (puolukkapiirakka) ja sovelsin siitä oman version sen mukaan mitä kaapista löytyi.

 

Pohjataikina

2.5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta

0.5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

0.75 dl sokeria

100 g sulatettua voita

1 muna

1 dl piimää

Päälle 

omenalohkoja 

kanelia

sokeria

Pohjataikinaa varten sekoitin kuivat aineet ja voisulan murumaiseksi seokseksi. Otin siitä noin kolmasosan sivuun. Loppuosaan taikinaa sekoitin munan ja piimän. 

Levitin pohjataikinan  pyöreään, voideltuun piirasvuokaan. Päälle omanalohkoja, kanelia ja sokeria. Ja lopuksi niiden päälle sivuun otettu muruseos.

Paistoin piirasta vajaa 25 minuuttia 200 asteisessa sähköuunissa.

Minulle oli uutta, että muruseokseen käytetään jauhoja erilaisten hiutaleiden sijaan, mutta kyllä se toimii hyvin näinkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tattarirouhepuuro leivinuunissa

Yllättäen blogini suosituimmat postaukset ovat olleet puuroja. Tai toisaalta eihän sen pitäisi yllättää, sillä itsekin usein tarkistan netistä ennen valmistusta puuroon tarvittavan suurimoiden määrän. Jos tekee erilaisia uunipuuroja harvakseltaan,ei aina muista ulkoa jokaista reseptiä. Toisia suurimoita käytetään litraan nestettä 4 dl ja toisia ehkä vain 1.5 dl.

Puuro onkin mitä parhainta lounasruokaa näinä aikoina kun yhä useampi tekee töitä kotona tai opiskelee etänä korona-viruksen takia. Jos satut omistamaan leivinuunin, ruoka valmistuu jopa aivan itsekseen. Kun puuron laittaa edellisenä päivänä lämmitettyyn uuniin seuraavana aamuna, ei sen valmistumista tarvitse edes vahtia. Puuropata saa rauhassa muhia uunissa noin 100 asteen lämmössä useampiakin tunteja. Nälän tullessa nostetaan vain puuropata pöytään.

Jos kaikki tattariuunipuuro syödään kerralla, rouhetta voi laittaa vähän enemmän. Mutta jos tarkoitus on lämmittää sitä useampana päivänä annoksina -kuten minä usein teen- kannattaa käyttää pienempi määrä rouhetta, koska puuro jäähtyessään sakenee aika reilusti.

Ainekset

n. 1.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
1 l (kaura)maitoa
0.5-1 tl suolaa

Uunivuoan voitelen ensin rypsiöljyllä (tulee hyviä rasvojakin mukaan). Sitten vain sekoitan ainekset vuoassa, kansi päälle ja uuniin.

Jos on kiire, niin 1.5 tuntiakin riittää reilussa 100 asteessa, mutta vuoan voi antaa olla siellä 3-4 tuntiakin. Ainakin leivinuunissa lämpötila laskee hiljalleen tuntien kuluessa, joten kuivumisen vaaraa ei ole.

Tattarirouhepuuroa ja mansikkakiisseliä

Lisäkkeeksi keitin raikkaan mansikkakiisselin. Kiisselipohjan keitin vedestä, tilkasta punaista mehua ja ripauksesta sokeria, jonka suurustin perunajauhoilla. Tämän kaadoin pakastemansikoiden päälle (paljon mansikoita), jotka sulaessaan antavat kiisselille raikkaan maun ja kiisseli on heti sopivan viileää nautittavaksi.

Rommi-Rusinajuustokakku

Rommi-Rusina on aina ollut yksi suosikkijäätelömakuni. Aiemmin olen leiponut myös Rommi-Rusina kuivakakun, jonka ohjeen löydät täältä. Tummaa rommia käytän mielelläni myös muuten leivonnassa, esim. kakkupohjien tai leivosten kostuttamiseen.

Niinpä ei olekaan ihme, että valitsin nämä maut nyt myös juustokakkuun, jonka tein Ystävänpäivän kunniaksi.

Keksimurupohjan asemasta tein hyvin ohuen paistetun pohjan, joka on kuitenkin sopivan murea.

Ainekset

60 g voita
0.5 dl ruokosokeria
1 muna
0.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
0.5 dl perunajauhoa
0.3 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte

2.5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 dl vaniljarahkaa
1 dl rusinoita
0.5 dl tummaa rommia
5 liivatetta
50 g tummaa suklaata

 Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ja lisäsin munan ja sekoitetut kuivat aineet.

Paistoin pohjan 18 cm irtopohjavuoassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteen rusinat olin jo aiemmin laittanut likoon tummaan rommiin. Ne saavat mielellään liota useampia tunteja tai vaikka yön yli.

Vaniljakastikkeen vaahdotin ja lisäsin siihen rahkan ja rusinat ilman rommia. Kääntelin joukkoon varovasti vesihauteessa sulattamani suklaan.

Osan liuotusrommista laimensin vedellä ja kuumensin kiuhuvaksi. Liuotin siihen liivatteet, jotka oli olleet kylmässä vedessä pehmenemässä vartin verran. Ja tämä seos vielä varovasti sekoittaen täytteeseen. Lisäsin vielä pari teelusikallista jäljellä olevaa rommia täytteeseen makua antamaan.

Jäähtyneen kakkupohjan, jonka olin laittanut takaisin pestyyn irtopohjavuokaan,  kostutin rusinoiden liotukseen käytetyllä rommilla (vedellä laimennettuna). Päälle kaadoin täytteen.

Kakku sai jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Ja ai että, kylläpä maistuikin hyvälle (siis jos tykkää voimakkaasta rommin mausta).

Runebergin Tortut lakkahillolla, gluteeniton

Lauantai-iltana päätin leipoa Runebergin tortut jo valmiiksi, jotta ei jää viime tippaan. 4 päivää vielä itse juhlapäivään, mutta voihan näitä maistella jo ennakkoon tai vaikka pakastaa osan. Taikinasta tulee 8  muhkeaa torttua, joten ei niitä yhden kahvihetken aikana kaikkia jaksa syödäkään.

Ainoa ongelma oli, että vadelmahilloa tai -marmeladia ei ollut kaapissa. Siispä hilloksi valikoitui itse keitetty lakkahillo, joka on sopivan kiinteää.

No, näitä ei nyt varmaan saisi edes kutsua runebergin tortuiksi, koska en noudattanut perinteistä reseptiä hillon osalta. Toisaalta onhan taikinastakin vaikka millaisia variaatioita ja kaikki ne ovat soveliaita. Ja hyvinhän tuo lakkahillokin sopi yhteen kasvasmantelin ja rommin kanssa.

Ajattelin pelata vuoan voitelemisen kanssa varman päälle, koska gluteenittomat leivonnaiset ovat joskus herkempiä tarttumaan vuokaan. Laitoin vuoan pohjalle paperisen muffinivuoan, jotta torttu varmasti irtoaa kokonaisena. Hyvä ratkaisu muuten, mutta kun poistin sen valmiista tortusta, siitä jäi ikävä kuvio tortun alalaitaan. Seuravalla kerralla leikkaan pohjalle vain pyöreän palan leivinpaperia.

 

Ainekset

200 g voita
0.5 dl sokeria
1 dl ruokosokeria
3 munaa
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
1.5 dl perunajauhoa
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl karvasmanteliaromia

Pehmeän voin ja sokerit vaahdotin ja lisäsin munat ja sekoitetut kuivat aineet. Munien lisäämisen välissä aina pari lusikallista jauhoja ja lopuksi kaikki jauhot ja karvasmanteliaromi.

Jaoin taikinan 8 runebergintorttu-vuokaan ja laitoin jokaisen tortun päälle puoli teelusikallista lakkahilloa, joka paiston aikana painuu taikinan sisään tortun "sydämeksi".

Paistoin 200 asteisessa leivinuunissa noin 25 minuuttia.

Jäähtyneet tortut kostutin dippaamalla rommi-sokeri-vesiseoksella.

Koristelin tortut lusikallisella lakkahilloa ja tomusokeri-vesikuorrutuksella.

Tässä näkyy erityisen hyvin paperisen muffinivuoan jättämä kuvio tortun pohjassa.

Airan Suklaatorttu, myös gluteeniton

Tämän leivonnaisen alkuperäisen reseptin olen leikannut jostakin lehdestä todella kauan sitten. Muistan, että olen tätä suklaatorttua tarjonnut jopa ensimmäisen oman asuntoni tupareissa. Siis aika nostalginen muisto.

Kun nyt kaivoin reseptin taas esiin, huomasin heti, että nykyisen makuni mukaan tässäkin reseptissä on aivan liikaa sokeria ja rasvaa. Sokerin määrää vähensin ja korvasin valkoisen sokerin ruokosokerilla. Osan rasvasta korvasin omenasoseella. Alkuperäisessä reseptissä oli myös 4 dl vehnäjauhoja, mutta nekin vaihdoin tattarijauhoon. Kuorrutteen määrää pienensin hiukan, mutta näinkin se antaa ihan riittävästi makua ja makeutta torttuun.

Tämä nyt ei siis todellakaan ole enää alkuperäinen versio, mutta miksipä reseptien pitäisikään olla vuosikymmenestä toiseen samanlaisia.

Ainekset

2 munaa
1 dl ruokosokeria
1.5 dl kaurajuomaa tai maitoa
3 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaojauhetta
100 g sulatettua voita
50 g (sokeritonta) omenasosetta

Kuorrute

125 g tomusokeria
30 g sulatettua voita
1 tl vaniljasokeria
2 rkl kahvia
1 rkl kaakaojauhetta

kostutukseen appelsiinimehua tai rommi-vesiseosta
pinnalle nonparelleja

Munat ja sokerin vaahdotin ja vaahtoon lisäsin sulatetun voin ja omenasoseen. Sitten joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kaurajuoma vuorotellen.

Paistoin torttua piirasvuoassa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Vielä vähän lämpimän tortun kostutuin kevyesti, jotta siitä tulee vielä mehevämpi. Sekoitetut kuorrutteen ainekset tasoittelin tortun päälle, jossa ne lämpimän torttupohjan ansiosta leviävät kauniisti. Vielä päälle nonparellit ja valmista tuli.

Sitten vain jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Gluteeniton Feta-Kinkkupiirakka

Pitkään aikaan en ole suolaista piirakkaa leiponutkaan, joten nyt on sen aika. Kauppaan en sen takia lähtenyt, vaan nyt leivotaan siitä mitä kaapista löytyy. Joulusta ei jäänyt tähteeksi mitään -onneksi- , sillä valmistin jouluruokia todella vähän. Mutta tähän piirakkaan voisi hyvin upottaa vaikka ylijääneet kinkun loput tai ylimääräiset kalat.

Luottopiirakkapohjani teen yleensä mantelijauhoista, mutta samaa ohjetta olen ennenkin soveltanut käyttäen erilaisia jauhoja. Tällä kerralla jauhoiksi valikoituivat tattarijauhot.

Pohja

80 g Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
50 g sulatettua voita
100g emmental-juustoraastetta
2 rkl kylmää vettä

Ainekset vain sekoitetaan keskenään käsin nyppimällä. Veden lisäsin nyt reseptiin, koska tattarijauhoilla pohjasta olisi ehkä tullut liian kuiva. Pohjataikinan levittelin piirasvuoan pohjaan ja laitoin leivinuuniin  esipaistumaan. Olin vähän hätäinen, enkä malttanut odottaa vasta lämmitetyn uunin jäähtymistä, joten siellä oli vielä noin 250 astetta. Esipaistoin pohjaa aivan uunin etureunassa n. 7 minuuttia.

Täyte

2 munaa
1.5 dl ruokakermaa 15 %
0.25 tl suolaa

60 g fetajuustokuutioita
100 g palvikinkkusuikaleita
50 g parmesaanijuustoraastetta

Esipaistetulle pohjalle juustokuutiot ja kinkkusuikaleet ja päälle muna-kermaseos sekä vielä juustoraaste. Piirakka sai paistua vielä 20 minuuttia.

Piirakan pinta tuli melko tummaksi vähän turhan kuumassa uunissa , mutta eipä se makua haitannut.

Härkäpapu-Kalapihvit

Tästä on jo kuukausia aikaa, kun ostin paketillisen härkäpapurouhetta. Tarkoitus oli ostaa samantyylinen tuote, jota olen aiemminkin käyttänyt eli valmiiksi kypsennetty rouhe, jota voi ripotella jogurtin tai smoothien joukkoon. No, olinkin ottanut tuotteen, joka vaatii kypsennyksen ennen käyttöä.

Kun en heti keksinyt mihin tuotetta käyttäisin, paketti lojuikin hyllyllä muutaman kuukauden. Kunnes tänään sain ahaa-elämyksen. Sitähän voisi laittaa vaikka kalapihvien joukkoon ja näin syntyi taas uusi resepti:

Ainekset

2 dl vettä
puolikas kalaliemikuutio
0.5 dl härkäpapurouhetta

150 g nahatonta kalafilettä
puolikas sipuli
0.5 dl kuohukermaa
1 munan valkuainen
50 g emmental-juustoraastetta
ripaus suolaa
tillisilppua

Kiehautin veden ja liemikuution ja lisäsin härkäpapurouheen. Keitin reilut 10 minuuttia siten, että kaikki vesi ehti imeytyä ruoheeseen.

Kalafileen (käytin haukifilettä) jauhoin kahteen kertaan lihamyllyssä ja sen perään työnsin vielä sipulin puolikkaan myllyyn, jotta kaikki kalafile varmasti tuli ulos (ja ainakin osa sipulista myös).

Sekoitin jauhetun kalan jäähtyneeseen härkäpapuseokseen ja lisäsin myös muut ainekset sekoittaen. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä, koska liemikuutiossa on jo suolaa. Ihan pieni lisäripaus kuitenkin korostaa kyllä makua.

Valmis seos sai mennä jääkaappiin puoleksi tunniksi jähmettymään.

Seos on löysähköä, josta mielestäni tulee sopivan pehmeät pihvit. Seoksen voi asetella paistinpannulle ihan lusikalla annostellen tai kostein käsin muotoillen.

Tästä annoksesta tuli 6 keskikokoista pihviä. Paistoin niitä ensin paistinpannulla molemmin puolin viitisen minuuttia ja laitoin ne vielä sitten uuniin 175 asteeseen 10 minuutiksi.

 Maistuvat hyviltä vaikka kermaviilikastikkeen kanssa. Kermaviiliin lisäsin sitruunamehua, hunajaa, suolaa ja sipuli-kurkkusalaattia sekä tillisilppua.

Gluteeniton Helppo Omenapiirakka

Joskus kaipaa todella helppoja leivontaohjeita. Vaikkapa siksi, että on kiire tai siksi, että leipoa pitää ahtaissa tiloissa. Jälkimmäinen syy osuu minuun tällä hetkellä. Keittiössämme oli nimittäin vesivahinko ja käytössä ei ole yhtään työpöytätilaa. Ruokapöytäkin on täynnä astioita, jotka jouduin poistamaan irrotettavista alakaapeista. Ruokapöydän päässä on parin lautasen kokoinen tila jossa tämän piirakan leipominen kyllä onnistui.

Nuoret omanapuuni tuottivat tänä vuonna jo sen verran satoa, ettei niitä kaikkia tullut syötyä suoraan puusta. Varhaisen Pirja-lajikkeen omenat on jo syöty ja säilötty. Keitin omenalohkoja hiukan pehmeiksi vesitilkassa ja soseutin tehosekoittimessa. Pakastin tämän sokerittoman soseen pieninä annoksina aamupuuron kaveriksi. Lajike on niin makea, ettei se sokeria kaipaakaan. Jaspi-lajike alkaa juuri nyt kypsymään ja niistä käytin pari pudokasta tähän piirakkaan. Ne ovat kiinteämpiä ja happoisempia.

Ainekset

2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta tai härkäpapujauhoseosta
1 dl mantelijauhoa
0.5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 muna

Täyte:
2munaa
0.75 dl sokeria
1 rkl perunajauhoa
2 dl ruokakermaa 10 %
2 tl vaniljasokeria

2 omenaa
saskatoon-marjoja

Taikinaa varten sekoitin ensin kuivat aineet ja nypin joukkoon pehmeän voin. Vielä sekoitin taikinaan munan ja levitin sen voideltuun piirasvuokaan ja esipaistoin 200 asteessa 5 minuuttia.

Pullajauhoseosta käyttämällä pohjasta tulee sileämpi ja härkäpapujauhoseoksella rouheisempi. Itse pidän enemmän rouheisesta pohjasta.

Tällä välin täytettä varten vatkasin munat ja sokerin hyvin sekaisin. Lisäsin perunajauhon, kerman ja vaniljasokerin.

Esipaistetun pohjan päälle asettelin omenasiivut ja koristeeksi kourallisen saskatoon-marjoja (=marjatuomipihlaja) . Päälle kaadoin täytteen ja paistoin vielä 175 asteessa 40 minuuttia.

Vesivahinkorempan  "leiriolosuhteissa" kertakäyttöastiatkin kelpaavat.

Pirja-omenapuu, joka ei kovin suureksi kasva, mutta on tuottanut satoa ensimmäisestä kesästä lähtien

Gluteeniton Saskatoon-marjapiirakka

Saskatoon-marjoihin eli marjatuomipihlajan marjoihin olen tutustunut muutaman vuoden. Neljä vuotta sitten eräs puutarha-alan ystäväni toi minulle 7 marjatuomipihlajan tainta. En ollut itse koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta pensaasta tai marjasta. Jo ensimmäisenä kesänä pensaat tuottivat marjoja maistelua varten. Seuraavina kesinä satoa alkoi tulla jo litroittain ja tänä vuonna satoa tulee jo ämpäreittäin. Marjat nimittäin kypsyvät vähitellen ja niitä on kerättävä useampaan kertaan viikkojen ajan. Siksi en vielä tiedäkään tämän kesän lopullista satomäärää.

Marjatuomipihlajan marjojen maku muistuttaa pensasmustikkaa, mutta siinä on häivähdys pihjalan marjan makua. Ehkä maku on riippuvainen myös lajikkeesta, en tiedä. Aluksi piti totutella tämän marjan makuun, vaikka se ihan maukas onkin. Tuntui vain niin oudolta tämä isosta pensaasta poimittava marja. Olen etsinyt marjasta ravintotietoa ja se on vähintäänkin yhtä hyvä kuin mustikka.

Saskatoon-pensas on helppo viljeltävä. Näinä vuosina ei mitkään tuholaiset ole käyneet pensaiden kimppuun. Pensasta voi leikata maltillisesti, koska muuten kasvavat liiankin korkeiksi sadon poimimisen kannalta. Kasvupaikkakin niillä on melko kuivahko, mutta marjat ovat kuitenkin reilusti pensasmustikkaa suurempia.

Marjatuomipihlajan marjat ovat rastaiden suurta herkkua, joten tarkkana saa olla, että itse pääsee marjoista nauttimaan. Olen kokenut senkin, että oltuani päivän pois, pensaat olivat aivan tyhjät. Tänä vuonna rakensin kehikon pensaiden ympärille ja levitin suojaksi rastasverkon. Nyt ovat rastaat pysyneet verkon ulkopuolella.

Tähän mennessä olen pakastanut marjat sellaisenaan kokonaisina ja käyttänyt sulatettuina aamupuuron päällä. Sosetta olen myös keittänyt, jossa tuntuvat kovahkot siemenet samaan tapaan kuin itse keitetyssä vadelmahillossa.

Nyt on viimeinkin aika etsiä myös muita käyttötapoja tämän vuoden reilulle sadolle ja ensimmäisenä kokeiluun pääsi piirakka. Marjat säilyvät hyvin kokonaisina myös kypsennettäessä eivätkä värjää niinkuin mustikka.

Ainekset

2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta härkäpapujauhoseosta
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g voisulaa

1 muna
1 dl piimää

Sekoitin ensin kuivat aineet ja lisäsin sitten jäähtyneen voisulan. Otin tästä seoksesta erilleen pari reilua ruokalusikallista muruseosta piirakan koristelua varten. Loppuun muruseokseen lisäsin munan ja piimän.

Levitin taikinan voideltuun piirakkavuokaan ja esipaistoin 175 asteessa noin viisi minuuttia. Tämän jälkeen lisäsin päälle kerroksen saskatoon-marjoja ja ripottelin hiukan sokeria. Vielä päälle muruseos koristeeksi ja takaisin uuniin reiluksi puoleksi tunniksi.

Parhaalta maistuu tietenkin lämpimänä vaikkapa jäätelön kera, mutta piirakan voi myös pakastaa.

Ja tietenkin tämänkin piirakkapohjan päällä voi käyttää mitä tahansa muitakin marjoja.

Gluteeniton Raparperi-Toscapiirakka

Muistan vielä ajan, jolloin pakastimet eivät kuuluneet joka kodin vakiovarusteisiin ja raparperi oli silloin kevään odotettu, raikas herkku. Aloittihan se satokauden, jota seurasivat marjat ja hedelmät kesän mittaan. Raparperin makuun ei kesän aikana ehtinyt koskaan kyllästymään. Varsinkin raparperikiisseli oli suurta herkkua.

Edelleenkin kevään ensimmäiset raparperit omasta maasta ilahduttavat kummasti. Ensimmäiset käytän edelleenkin perinteiseen kiisseliin, mutta sen jälkeen onkin vuorossa piirakan teko. Jokin viikko sitten löysin ohjeen, jossa raparperi kruunataan vielä erikseen toscakuorrutuksella. Muunsin ohjeen gluteenittomaksi ja vähensin tapani mukaan taas käytetyn sokerin määrää.

Toisella leivontakerralla käytin taikinassa mausteena 1 ml karvasmanteliaromia, joka sopiikin hyvin raparperin kanssa. Jätin myös piirakasta pois toscakuorrutuksen, jolloin siitä tuli arkisempi versio, mutta edelleen maukasta ja pehmeää.

Ainekset

3 munaa
0.75 dl sokeria
100 g voita
2.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

300 g raparperinpaloja
(hillosokeria)

Toscakuorrutus
100 g voita
100 g mantelilastuja
0.5 dl sokeria
1 rkl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 rkl (kaura)maitoa

Munat ja sokerin vaahdotin hyvin ja lisäsin vaahtoon varovasti kuivat aineet keskenään sekoitettuna ja lopuksi sulatetun, jäähtyneen voin.

Levitin taikinan piirasvuokaan ja ripottelin päälle raparperinpalat sekä  hiukan hillosokeria, joka saostaa raparperista irtoavaa mehua makeutuksen lisäksi.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa 25 minuuttia.

Sillä välin keitin toscan. Kaikki aineet kattilaan ja hiljalleen sekoittaen annoin kiehua reilut 5 minuuttia.

Vielä toscakuorrutus piirakan päälle ja takaisin uuniin 10 minuutiksi.

Tässä kohdassa mokasin itse ja unohdin piirakan uuniin 15 minuutiksi. Kuorrutuksesta tuli vähän liian tumma, mutta eipä se makua haitannut.

Gluteeniton Raparperipiiras

Raparperit työntyivät heti maan pinnalle lumien sulettua. Tämä takatalvi kyllä viivästyttää satoa, sillä täällä Etelä-Savossa on ollut lumi maassa taas useampana päivänä. Onneksi pakastimesta löytyi vielä viime kesän satoa, joten näin toukokuun kunniaksi pääsee jo fiilistelemään kesän makua raparperipiiraan muodossa.

Ainekset

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 keltuainen
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Pullajauhoseosta
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
2 tl leivinjauhetta
(1 ml appelsiiniaromia)

Päälle: raparperin paloja, hillosokeria

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi. Lisäsin munan, keltuaisen ja aromin sekä kuivat aineet keskenään sekoitettuna.

Levitin piirakkavuoan pohjalle noin kaksi kolmasosaa taikinasta. Päälle ripottelin raparperin palat sekä hillosokerin. Lopputaikinasta pyörittelin käsissä pötkäjä päälle koristeeksi.

Leivinuunissani oli vielä 225 astetta ja paistoin piirasta reilut 20 minuuttia. Pinta ruskistui ehkä liikaakin korkean lämmön vuoksi. Toisaalta halusin, että myös pohja kypsyy kunnolla. Siksi paistoin piirasta näinkin pitkään.  Parempi vaihtoehto olisikin ehkä matalampi lämpötila ja pidempi kysytysaika. Mutta maukasta tuli näinkin.

Lisukkeeksi vielä vaniljakastiketta ja toden totta; maistui ihan kesäiselle.

Gluteenittomat Vaniljapikkuleivät

Olen jo aiemminkin kirjoittanut siitä, miten yritän pitää ruokahävikin nollassa. Samaa ruokaa voi syödä useammankin päivän tai pakastaa suuremmasta ruokamäärästä osan. Pienemmät ylijäämät on hyvä käyttää leipomisessa, niistä saa mukavia pieniä välipaloja.

Muutamia esimerkkejä: perunarieska,  pasteijanyytit ja gluteenittomat suolaiset muffinit. Ohjeet löytyvät blogistani klikkaamalla em. ohjeen nimeä.

Eräänä päivänä näin lehdessä ohjeen, jossa ylijäänyttä perunamuusia voi käyttää pikkuleipätaikinassa. Tätä ohjetta piti kokeilla heti. Muokkasin jauhoja sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Lisäksi tämä ohje on munaton, joten sopii myös niille, joiden ruokavalioon ei muna kuulu. Jos ylimääräistä perunasosetta ei kuitenkaan ole, sen voi korvata 1 desillä vettä ja 2 ruokalusikallisella perunasosejauhetta.

Ainekset 

100 g voita
1 dl sokeria
1 dl perunasosetta
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen Tummaa Täysjyväriisijauhoa
1.25 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria

Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ensin. Lisäsin joukkoon perunasoseen pienissä erissä edelleen voimakkaasta vispaten. Lisäyksen jälkeen vispasin vielä parisen minuuttia. Sen jälkeen lisäsin kuivat aineet keskenään sekoitettuna.

Pyörittelin käsin taikinasta palleroita, joita vähän litistin. Taikina leviää vielä paistamisen aikana.

Tein isoja palleroita, joita tuli 12 kpl. Normikokoisia pikkuleipiä tulisi ehkä 20 kpl.

Ison kokonsa vuoksi paistoin pikkuleipiäni 25 minuuttia lähes 200 asteisessa leivinuunissa.

Ihanan mureita pikkuleipiä. Näitä tulee jatkossakin leivottua, koska usein muusia jää yli juuri tuon desin verran.

Sitruuna-Kesäkurpitsapasta

Jokunen viikko sitten olin käymässä Rakentajat-messuilla, jossa -niinkuin nykyisin muillakin messuilla- myydään myös teemaan kuulumattomia tuotteita. Niinpä ostinkin näiltä messuilta ison kimpaleen 36 kk vanhaa parmesaani-juustoa. Rakastan vahvoja juustoja ja tätäkin voisin syödä ihan sellaisenaan vaikka kuinka paljon. Vahva punaviini tietysti sopii mainiosti kaveriksi.

Mutta kun mietin, miten voisin käyttää juustoa myös ruoanlaitossa, mieleeni tuli tietysti ensimmäisenä pasta. Tosin en ole pastan ystävä. Kovin usein en ole sitä syönyt enkä kertaakaan itse valmistanut. Sitten muistin pastan kasvisvaihtoehdon eli kesäkurpitsan ja siitäpä syntyikin herkullinen ruoka.

Ainekset

1 kesäkurpitsa
1 luomusitruunan raastettu kuori
suolaa
parmesaania
hyvää öljyä paistamiseen

Kesäkurpitsasta tein juustohöylän ja veitsen avulla spagettimaisia suikaleita. Öljynä käytin salaattijuustopurkissa olevaa öljyä, jossa on mukavasti mausteita. Tavalliseen öljyyn voi toki maun mukan lisätä omia suosikkiyrttejä ja mausteita. Paistoin kesäkurpitsasuikaleita miedolla lämmöllä öljyssä muutaman minuutin siten, että niihin jäi vähän purutuntumaa. Joukkoon vielä raastettu sitruunan kuori, kevyt suolaus ja päälle parmesaania.

Lisukkeena maistuivat salaattijuustokuutiot. Kevyttä, mutta niin hyvää.

Viime kesänä 2 kesäkurpitsan taintani tuottivat niin suuren sadon, etten ehtinyt mitenkään käyttää koko satoa kesän aikana.  Tästä reseptistä versoaa varmasti uusia tapoja käyttää enemmän kesäkurpitsaa, "pasta"-versioitahan voi varioida monenlaisia erilaisilla lisukkeilla.

Gluteeniton Kääretorttu

Keväisiä päiviä oli jo pitkään, mutta tänään on vuorossa taas kunnon lumisade. Toisaalta tämä lumisade on mukava, koska hiihtokelit paranevat vain entisestään. Tällaisena sateisena päivänä on kiva lämmittää uuni ja tehdä ruokaa ja leipoa oikein sarjatyönä.

Aluksi uunissa kypsyi possupata porsaan sisäfileestä ja hautui ruispuolukkapuuro (reseptin löydät täältä). Tähän puuroon en ikinä kyllästy. Se sopii niin aamupalaksi kuin välipalaksikin. Aina en edes vispaa sitä kuohkeaksi, hyvää se on muutenkin.

Paistoin myös pellillisen raejuustopannaria, jota pidän melkein aina muutaman palan jääkaapissa, koska se on oiva proteiinin lähde välipalalla. Ohjeen löydät täältä.

Mutta sitten päivän pääleivonnaiseen eli kääretorttuun. Niin helppo leivottava, mutta makua voi varioida vaikka kuinka monella tavalla. Olin jo pidempään suunnitellut kääretortun leipomista (miksiköhän sitä pitää oikein suunnitella, vaikka itse tekemiseen menee vain vajaa puoli tuntia!). No, joka tapauksessa olin jo aiemmin keittänyt kääretorttua varten hilloa pakastemansikoista, pakastetuista raparperinpaloista ja hillosokerista. Tämähän on oiva leivonnainen myös pakastimen marjavarastojen tuhoamiseen.

Gluteenittomaan kääretorttuun voi käyttää monenlaisia gluteenittomia jauhoja, tunnetuin versio on varmaan perunajauhoista tehty. Tällä kerralla käytin perunajauhojen ohella riisijauhoja ja tulipa hyvää.

Ainekset

3 munaa
1 dl fariinisokeria
1 ml rommiaromia
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen tummaa täysjyväriisijauhoa
0.5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokerin vaahdotin, lisäsin joukkoon aromin ja kuivat aineet keskenään sekoitettuna. Taikinan levitys leivinpaperin päälle pellille ja uuniin. Paistoaika 10 minuuttia noin 180 asteisessa leivinuunissa.

Torttulevyn kumosin heti kuumana toiselle leivinpaperille ja levittelin hillon päälle. Sitten vain rullaillaan kääretorttu valmiiksi ja nautitaan.

Blinit

Nyt täytyy myöntää, etten ole koskaan ennen tehnyt blinejä. Ja itse asiassa en ole niitä koskaan syönytkään. Mutta uteliaisuus heräsi ja etsiskelin sopivaa ohjetta, jossa käytettäisiin pelkästään tattarijauhoja. Hiukan muuntelin löytämääni ohjetta ja tällainen siitä tuli:

Ainekset

4 g kuivahiivaa
0.5 dl vettä
100 g turkkilaista jogurttia
0.5 tl sokeria
0.5 tl suolaa
0.5 rkl rypsiöljyä
1 keltuainen
0.5 dl olutta
1 valkuainen

Sekoitin kuivahiivan kädenlämpöiseen veteen ja lisäsin huoneenlämpöisen jogurtin. Vielä joukkoon sokeri, suola, öljy, keltuainen ja jauhot.

Taikinan laitoin edellisenä päivänä lämmitetyn leivinuunin päälle, jossa se sai lämpimässä tekeytyä kolmisen tuntia.

Sitten lisäsin oluen ja kovaksi vatkatun valkuaisen.

Minulla ei ole lettupannua, mutta pienellä valurautapannullani tulee 12 cm halkaisjaltaan olevia lettusia. Niitä tulee tästä taikinasta 6-7 kpl eli sopivahko annos kahdelle.

Blinit paistoin runsaassa voissa, jolloin pinnasta tuli kaunis ja rapea.

Täytteet ei vielä ehtineet kuviin, mutta yksi suosikkini on smetana, suolakurkku ja hunaja. Vaihteluna kokeilemisen arvoinen on myös päärynäsiivut, sinihomejuusto, pekaanipähkinät ja hunaja.

Hunaja taittaa mukavasti tämän kevyesti happaman blinin maun.

Gluteeniton Kinkkupiirakka

Suolaista piirakkaa tekee mieli, mutta nyt ei ole aavistustakaan löytyykö kaapista tarvittavia aineita. Tämä on nyt todellinen "otetaan mitä löytyy" piirakka ja alunperin en ajatellut sitä edes kirjata muistiin. Mutta siitäpä tulikin niin hyvä, että pakko oli tehdä sille oma postaus.

Kaapissa oli paketillinen hirssijauhoja, joita en ole ennen käyttänyt. Ylipäätään en ole koskaan käyttänyt mitään hirssituotteita, joten en edes tiennyt miltä ne maistuvat. Mutta siitä vain kokeilemaan, onnistuu tai ei...

Täytteen erikoinen määrä kermaviiliä johtuu siitä, että minulla ei ollut kokonaista kermaviilipurkkia. Osan kermaviilistä olin jopa maustanut suolalla, hunajalla, etikalla, sitruunapippurilla ja tillillä, koska olin käyttänyt sitä paistetun kalan kastikkeena. No, ei haitannut. Näinhän täytteeseen tuli ylimääräinen makuvivahde.

Pohjataikina

50 g sulatettua voita
1.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen Hirssijauhoja
75 g emmental-juustoraastetta
1 rkl turkkilaista jogurttia

Täyte

2 munaa
120 g kermaviiliä
1 dl  ruokakermaa 15 %
2 tl dijon originale sinappia
0.5 tl suolaa
100 g emmental-juustoraastetta
200 g Poutun pizzasuikaleita

Pohjataikinan ainekset sekoitin kaikki käsin ja levittelin taikinan pyöreään voideltuun piirakkavuokaan. Esipaistoin pohjaa ensin 10 minuuttia vajaassa 200 asteessa.

Täytettä varten sekoitin muut ainekset, paitsi juustoraasteen ja pizzasuikaleet.

Esipaistetun pohjan päälle laitoin pizzasuikaleet, kaadoin täyteseoksen päälle ja lopuksi ripottelin pinnalle juustoraasteen. Leivinuunin lämpötila oli vielä noin 180 astetta ja piirakka sai paistua vielä puolisen tuntia.

Maukasta...

Gluteenittomat Maustepikkuleivät

Pikkuleivät on ihania leivottavia. Yleensä ne ovat todella helppotekoisia ja säilyvät pitkään. Mikä sen mukavampaa kuin ottaa pikkuleipä silloin tällöin purnukasta päiväkahvin seuraksi.

Näitä pikkuleipiä lähdin tekemään sillä ajatuksella, että näin talven kunniaksi niissä saisi olla reilusti makua ja mausteita. Kanelia ja inkivääriä onkin taikinan koon huomioon ottaen niin reilusti, että mausteet tuntuvat kielellä vielä jälkimakunakin. Ei kuitenkaan liikaa. Kannattaa kuitenkin kokeilla, mikä on itselle se sopivin mausteiden määrä. Minulle se on juuri tämän ohjeen mukainen.

Ainekset

2.5dl mantelijauhoa
0.5 dl perunajauhoa
0.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen tummaa täysjyvä Riisijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1 dl fariinisokeria
60 g sulatettua voita
1 muna

Itse taikinan teko on helppoa. Ensin sekoitetaan kuivat aineet ja niihin lisätään sulatettu voi ja muna.

Pyörittelin taikinasta käsin palleroita, joita tuli 12 kpl. Olivat melko suuria kooltaan.

Melkein 200 asteisessa leivinuunissa pikkuleivät viipyivät 15 minuuttia, jolloin ne olivat kauniin vaalean ruskeat.

Ihanan mureita pikkuleipiä!

Pastel de Nata leivokset, tavalliset ja gluteenittomat

Joskus viime vuoden puolella bongasin jostakin lehdestä ohjeen Pastel de Nata ja leikkasin sen talteen (Pastel de Nata käännetään portugalilaiseksi kermaleivokseksi, koska ovat kuulemma alunperin kotoisin sieltä). Leivonnainen oli minulle aivan uusi, en edes muista syöneeni sellaista koskaan. Jokunen viikko sen jälkeen huomasin kuitenkin kaupan paistopisteessä, että niitähän oli siellä myytävänä vaikka kuinka paljon, miten en ollut aikaisemmin reagoinut niihin. Ostin yhden kokeeksi, mutta olin aika pettynyt makuun. Minusta se ei oikein maistunut millekään.

Tutkin kuitenkin talteen leikkaamaani ohjetta ja ajattelin sitten itsekin kokeilla leipomista.

Ohjeen oli laatinut keittiöalan ammattilainen, mutta siitä huolimatta taikinaksi suositeltiin käytettäväksi valmista voitaikinaa. Näinhän se olisi tietysti helpompi tehdä, mutta minäpä tein itse myös voitaikinan. Minusta nimittäin itse tehty rahkavoitaikina (tavallinen tai gluteeniton) voittaa maussa valmiit taikinat.

Myös täytteen aineksia muuntelin jonkin verran, sillä täytettä keittäessäni tajusin, että täytteen mausteet ovat ratkaisevassa asemassa koko leivonnaisen maun kannalta. Täytteessä on sekä vaniljaa, sitruunaa että kanelia. Niiden käyttöä kannattaa täytettä valmistaessa jopa hieman liioitella, jotta makua olisi myös valmiissa leivonnaisessa. Jos jokin näistä kolmesta mausteesta miellyttää eniten, kannattaa sitä käyttää reilummin.

Voitaikinan tein jo edellisenä päivänä jääkaappiin jähmettymään ja otin sen huoneenlämpöön vajaa tunti ennen kaulitsemista. Vähän pehmenneenä tämä gluteeniton taikina on helpompi käsitellä.

Taikina

100 g voita
100 g maitorahkaa
1.25 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
0.75 tl leivinjauhetta

Pehmeän voin ja maitorahkan sekoittelin ensin käsin ja nypin seokseen kuivat aineet keskenään sekoitettuna. Gluteenittoman jauhon sijasta voi käyttää 100 g vehnäjauhoja, jos haluaa tehdä tavallisen version taikinasta.

Täyte

2 dl kuohukermaa
1 dl punaista maitoa
0.5 dl fariinisokeria
1 tl sitruuna-aromia (tai sitruunan kuorta)
2 tl vaniljasokeria
0.25 tl kanelia
3 kananmunan keltuaista

tomusokeria koristeluun

Kerman, maidon ja mausteet sekoitin ja keittelin noin 10 minuuttia vesihauteessa (vesihauteessa siksi, ettei pala pohjaan). Munan keltuaiset ja sokerin vatkasin kevyksi vaahdoksi ja lisäsin kermaseoksen joukkoon kun se oli ensin jäähtynyt.

Voitaikinan kaulitsin ja otin juomalasilla siitä pyöreitä aihiota, jotka laitoin voidellun muffinivuoan koloihin. Taikinasta tuli 12 muffinipohjaa. Pistelin haarukalla pohjaan reiät ja lusikoin jokaiseen muffiniin täytettä 3 ruokalusikallista.

Paistoin leivonnaiset 200 asteisessa leivinuunissa 15 minuuttia kunnes olivat kauniin ruskeat.

Jäähtyneet leivonnaiset voi koristella vielä tomusokerilla. Reilu mausteiden käyttö kannatti, sillä nämä leivonnaiset todella maistuvat.

Pastel de Natat ennen tomusokerikoristelua

Gluteenittomat Runebergintortut

Runebergintorttuja olen itse leiponut ehkä kerran tai kaksi elämässäni, enkä suuresti mieltynyt niiden makuun. Johtui varmaan siitä, että siihen aikaan ainakin reseptien mukaan taikinaan laitettiin korppujauhoja, jotka tekivät taikinan minusta kuivaksi ja sahajauhomaisiksi.

Joka vuosi en ole edes ostanut valmiita torttujakaan. Jotenkin tuntuu, että koko Runeberginpäivä unohtuu. Onhan se vain yksi ainoa päivä vuodessa, eikä pidempi juhla-aika kuten joulu tai pääsiäinen.

Nyt päätin kuitenkin olla ajoissa ja leipoa Runebergintortut itse hyvissä ajoin ja jopa gluteenittomina. Nämä nykyiset gluteenittomat jauhoseokset ovat vain niin hyviä, että tuntee melkein leipovansa terveellisiä vaihtoehtoja. No, tuleehan näihinkin rasvaa ja sokeria, mutta esim. mantelijauhoissa on myös hyvää rasvaa.

Koska Runebergintorttu kuuluu kuitenkin olla vähän rapean (siis ei sahajauhomaisen) tuntuinen, valitsin hienojen jauhojen lisäksi leivonnaiseen tattariruohetta. Siitä tulee mukavasti karkeutta ja sopivaa purutuntumaa.

Koska en omista oikeita torttuvuokia, leivoin nämä leivonnaiset tavallisessa muffinivuoassa. Lopputulos oli kuitenkin niin herkullinen, että seuraavaa leipomiskertaa varten hankin oikeat, korkeat Runebergintorttuvuoat. Näitähän voi tarjota milloin vain jos jättää hillon ja kuorrutuksen pois. Tai vaihtoehtoisesti voisi tortut koristella pursottamalla päälle erilaisia kerma-rahkasekoituksia. Pitääpä kokeilla. Ja kunhan saan ne oikeat vuoat hankittua, laitan niistä kyllä postaukseen kuvat jälkikäteen.

Ainekset

200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 munaa
2 dl mantelijauhoa
1.5 dl perunajauhoa
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
2 tl leivinjauhetta
1-2 tl karvasmanteliaromia

Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ja lisäsin munat ja sekoitetut kuivat aineet. Munien lisäämisen välissä aina pari lusikallista jauhoja ja lopuksi kaikki jauhot. Karvasmanteliaromeja on eri vahvuisia ja kannattaakin maistaa taikinaa samalla kun sitä lopuksi lisää.

Jaoin taikinan 18 muffinivuokaan ja paistoin 200 asteisessa leivinuunissa noin 15 minuuttia.

Jäähtyneet tortut kostutuin kevyesti rommi-vesiseoksella, koska minusta Runebergintortuttujen kuuluu olla hiukan kosteita.

Seuraavana päivänä koristelin tortut lusikallisella vadelmamarmeladia ja tomusokeri-vesikuorrutuksella. Pikeeri eli tomusokeri-munanvalkuaissekoite antaa kovemman kuorruksen, mutta tyydyin nyt tomusokeri-vesiseokseen.

Lisäys 20.02.2019
Lopultakin sain hankittua ihan oikean runerbergintorttuvuoan. Pellissä on 12 torttupaikkaa, syvyydeltään 8 cm. Heti huomasin kyllä, että eihän yhdestä taikinasta tule näitä isoja torttuja koko pellillistä. Mutta tietysti voi tehdä vähän matalampia. Jotta tortut irtoavat hyvin korkeista vuoista, on vuokien voitelu tehtävä huolella. Myös paistoaika pitenee, jos vuoat laittaa täyteen taikinaa. Pitää vielä kokeilla käyttää leivinpaperia vuokien reunoilla ja pohjassa irrottamisen helpottamiseksi. Olen ennenkin huomannut, että gluteenittomt taikinat ovat sen verran huokoisempia, että vuokien voitelussa on oltava todella huolellinen.

Ja tällaisia tuli sitten "oikeista" Runebergintortuista