Vihannes-Härkäpapupaistos

 Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä
 

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt lisätä ruokavalioon kasviproteiinilähteitä enemmän, mutta huonohkolla menestyksellä. Joko en muista edes ostaa niitä tai sitten en vain keksi minkälaiseen ruokaan niitä laittaisin.

Nyt olen kuitenkin onnistunut ujuttamaan härkäpapurouhetta jo useampaankin ruokaan. Oikeastaan se on aika helppoa, sillä rouhe on itsessään neutraalin makuista ja sillä voi jatkaa vaikka kasvispihvitaikinaa tai lisätä erilaisiin vuokaruokiin lihan asemasta tai sen lisäksi.

Nyt kun käyn kaupassa pandemian takia entistä harvemmin ja ostan kerralla isompia määriä, saan olla myös entistä tarkempi, ettei ruokahävikki lisäänny. Tämänkin paistoksen ohje lähti siitä, että makaronilaatikkoa varten olin keittänyt liikaa kaurapastaa ja sitä jäi yli. Samoin porkkanaraaste oli tehty jo joitakin päiviä sitten ja oli vähän kiire käyttää sekin pois.

Tällainen paistos toimii minulla näppäränä lounasruokana. Sen voi pakastaa kerta-annoksina ja lämmittää nopeasti tarvittaessa. Samassa annoksessa on sekä kasvikset että proteiini.

Vihreä Härkä Härkäpapurouheesta olen aiemmin postannut reseptin Porkkana-Härkäpapupihvit, joiden reseptin löydät täältä.

Ainekset

3 dl keitettyä pastaa
2 dl porkkanaraastetta
1 dl pakastepinaattia
1 pieni sipuli
0.5 dl Vihreä Härkä Härkäpapurouhetta (mitattu ennen keittämistä)

2 munaa
4 dl maitoa
1 dl pippuriruokakermaa
1 tl suolaa

Härkäpapurouhetta keitin ensin noin 15 minuuttia. Keitinveteen voi lisätä kasvisliemikuution, jolloin munamaidon suolamäärää voi pienentää. Sipulin freesasin kevyesti.

Pastan, raasteen, pinaatin, sipulin ja keitetyn rouheen sekoitin sekaisin uunivuokaan ja lisäsin päälle muna-kerma-maitoseoksen.

Paistos sai olla 200 asteen uunissa puolisen tuntia.

Mämmiä taas

Pari vuotta sitten postasin blogiini oman mämmireseptini, sen löydät täältä.

Tämä on nyt jo neljäs vuosi kun itse teen mämmiä. Ja tänä keväänä olen sitä tehnyt jo kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla mämmimaltaita ei ollut riittävästi enää pussin pohjalla kokonaiseen annokseen, joten siihen käytin vain 1.1 litraa vettä ja suhteutin muut ainekset vesimäärän mukaan. Siitäkin määrästä tuli 2 isompaa alumiinivuoallista mämmiä. Kilon pussista maltaita tekee useamman vuoden mämmiä, joten itse tehtynä tämä (jälki)ruoka tulee hyvin edulliseksi.

Blogissani olen huomannut, että nyt etsitään tavallista innokkaammin reseptejä netistä, sillä keittiössä vietetään tavallista enemmän aikaa korona-viruksen takia.

Nyt onkin oiva tilaisuus testata tämän perinneherkun valmistusta. Onnistuu hyvin myös sähköuunissa. Massan kannattaa antaa imeltyä ajan kanssa reilusti, jolloin lisäsokeria ei enää tarvita. Ohjeessa olevan siirapin määrää voi maistelemalla säätää pienemmäksi. Olen kantapään kautta oppinut, että pomeranssinkuorta kannattaa mieluummin käyttää liian vähän kuin liikaa. Liian suuri määrä nimittäin antaa hieman kitkerän maun.

Jos paiston jälkeen tuntuu siltä, että mämmin pinta on kovettunut liikaa, se kyllä pehmenee jääkaappisäilytyksessä parissa päivässä. Ja pari päivää mämmin kannattaakin antaa olla kylmässä ennen nauttimista, silloin se on parhaimmillaan.

Nykyinen suosikkini kasvismaidoissa on kauramaito, jota käytän myös mämmin lisukkeena.

Viikonloppuna vain hommiin ja pääsiäisenä pöydästä löytyy itse tehtyä herkkua!

Moussaka

Tämä on vähän pelkistetty versio moussakasta johtuen siitä, että en kauppaan lähtiessä katsonut reseptejä ennakkoon. Ostin vain munakoison ja kanajauhelihaa olettaen, että muut aineet löytyvät kotoa. Oikeastaan löytyivätkin, mutta mausteita olisi voinut ehkä vähän lisätä.

En ole koskaan ennen syönyt moussakaa, enkä varsinkaan siis valmistanut sitä. Eräänä iltana kuuntelin puolella korvalla televisiosta ohjelmaa, jossa valmistettiin moussakaa ja kehuttiin kovasti makua.

Munakoisoa olen jokusen kerran valmistanut jauhelihalla täytettynä versiona. Ihan hyvää, voisin sanoa, mutta ei mitenkään erityistä.

Niinpä minulla ei ollut tämänkään reseptin kohdalla suuria odotuksia. Lähinnä ajatus oli, että tästä saisi oivan lounasruoan, jota voisi isommasta satsista aina tarvittavan määrän lämmittää useampanakin päivänä.

Ja tämä versio ei ole minkään valmiin reseptin mukainen, vaan koostettu niistä aineksista mitä kaapista löytyi.

Mutta mitenkäs sitten kävikään! Moussaka maistui NIIN hyvälle, että meinasin jo samana iltana syödä koko padan tyhjäksi. Jo todellakin, maistuu myös uudelleen lämmitettynä.


1 munakoiso (400 g)

Jauhelihakastike

400 g kanajauhelihaa
1 lihafondi
pieni  sipuli
400 g Mutti-tomaattimurskaa
suolaa
sokeria

Juustokastike

3 dl rasvatonta maitoa
0.5 dl vehnäjauhoja
emmental-juustoraastetta
suolaa

päälle juustoraastetta

Munakoison leikkasin puolen sentin viipaleiksi ja ripottelin niille hiukan suolaa.

Ruskistin kanajauhelihan, lisäsin joukkoon muut aineet ja annoin hautua kymmenisen minuuttia. Pieni sokerilisäys tuo tomaatin maun paremmin esille.

Kylmään maitoon sekoitin vehnäjauhot ja kuumensin kiehuvaksi. Annoin kiehua jokusen minuutin, että kastike sakeni. Joukkoon vielä juustoraastetta.

Pyyhin munakoisoviipaleille "itkettyneen" nesteen pois ja ladoin vuokaan vuorotellen viipaleita, jauhelihakastiketta ja juustokastiketta. Juustokastiketta oli niukanlaisesti, sitä olisi voinut hyvin olla tupla-annos.

Lopuksi päälle juustoraastetta ja uuniin 200 asteeseen 50 minuutiksi. Puolet ajasta pidin vuoan päällä kantta, ettei pinta ruskistunut liikaa.

Tuoksu oli mahtava, samoin maku.

Porkkana-Härkäpapupihvit

 Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

Jouluaattoaamun rauha. Kaikki on valmista ja nyt vain nautitaan valkeasta joulusta. Kylmenevää ja vielä lisää lumisadetta on luvassa huomenna, pääsee aloittamaan jo talven hiihtokauden.

Aamupalana suklaa-kaurapuuroa ja vastapaistettuja joulutorttuja. Puuro hautui yön yli leivinuunissa ja tortut leivoin eilen valmiiksi jääkaappiin. Aamuulla laitoin vain pellillisen torttuja uuniin paistumaan. Torttuihin käytin mansikka-marmeladia vaihteeksi luumun sijaan. Kesäisen raikasta.

Viikonloppunakin keitin uuniriisipuuron seuraksi mansikkakiisseliä ja tulikin jo tunne, että "No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle".

Ainoa, joka odottaa malttamattomana jotakin tapahtuvaksi taitaa tänään olla koiramme. Pitkä lenkki lumisessa maisemassa vielä tekemättä. Koiramme suurin intohimo on juosta metsässä hangessa kahlaten keppiä noutamassa.

Tänä vuonna teen porkkanalaatikon vaihtoehdoksi porkkanapihvejä, joissa on reilusti härkäpapurouhetta. Nämä pihvit maistuvat parhailta juuri paistettuna, voissa tietenkin. Mutta kun niitä paistaa kerralla isomman annoksen maistuvat myös kylminä tai mikrossa lämmitettyinä.

Lisäksi teen lopusta kermaviilistä kastikkeen, johon lisään valmista kurkkusipulisalaattia, hunajaa, suolaa ja sitruunamehua.

Annoksesta tulee noin 18 pientä pihviä.

Ainekset

200 g porkkanaraastetta
2 dl Vihreä Härkä härkäpapurouhetta
1 kanaliemikuutio
1/2 sipulia
1 dl kermaviiliä
0.5 dl kuohukermaa
2 munaa
0.5 dl härkäpapujauhoa
0.5 tl suolaa
0.25 tl mustapippuria
100 g aurinkokuivattua tomaattia öljyyn säilöttynä

Keitin härkäpapurouhetta kanaliemikuutiolla maustetussa vedessä noin 20 minuuttia. Tarkoitus oli kaataa ylimääräinen vesi pois keiton jälkeen, mutta se olikin imeytynyt kaikki ruoheeseen.

Sipulia kuullotin keveysti öljyssä (tähän käytin aurinkokuivatun tomaatin säilöntäöljyä).

Tämän jälkeen sekoitin vain kaikki taikinan aineet sekaisin ja annoin sen turvota puolisen tuntia.

Jauhona käytin Vihreä Härkä härkäpapujauhoa, joka on 100 % härkäpapua. Muutkin jauhot varmasti sopivat kiinteyttämään seosta.

En omista lettupannua, joten paistoin isommalla paistinpannulla lettusia, joissa oli reilu ruokalusikallinen seosta. Miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi molemmin puolin.

Aluksi kannattaa tehdä yksi koelettu jotta seos on sopivan kiinteää. Liian pehmeä seos hajoaa ikävästi lettua käännettäessä.

Seoksesta voi myös tehdä laatikon lisäämällä seokseen vähän kermaa tai vähentämällä jauhon määrää. Tämänkin version olen testannut silloin kun aikaa ei ole lettujen paistamiseen.

Härkäpapu-Kalapihvit

Tästä on jo kuukausia aikaa, kun ostin paketillisen härkäpapurouhetta. Tarkoitus oli ostaa samantyylinen tuote, jota olen aiemminkin käyttänyt eli valmiiksi kypsennetty rouhe, jota voi ripotella jogurtin tai smoothien joukkoon. No, olinkin ottanut tuotteen, joka vaatii kypsennyksen ennen käyttöä.

Kun en heti keksinyt mihin tuotetta käyttäisin, paketti lojuikin hyllyllä muutaman kuukauden. Kunnes tänään sain ahaa-elämyksen. Sitähän voisi laittaa vaikka kalapihvien joukkoon ja näin syntyi taas uusi resepti:

Ainekset

2 dl vettä
puolikas kalaliemikuutio
0.5 dl härkäpapurouhetta

150 g nahatonta kalafilettä
puolikas sipuli
0.5 dl kuohukermaa
1 munan valkuainen
50 g emmental-juustoraastetta
ripaus suolaa
tillisilppua

Kiehautin veden ja liemikuution ja lisäsin härkäpapurouheen. Keitin reilut 10 minuuttia siten, että kaikki vesi ehti imeytyä ruoheeseen.

Kalafileen (käytin haukifilettä) jauhoin kahteen kertaan lihamyllyssä ja sen perään työnsin vielä sipulin puolikkaan myllyyn, jotta kaikki kalafile varmasti tuli ulos (ja ainakin osa sipulista myös).

Sekoitin jauhetun kalan jäähtyneeseen härkäpapuseokseen ja lisäsin myös muut ainekset sekoittaen. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä, koska liemikuutiossa on jo suolaa. Ihan pieni lisäripaus kuitenkin korostaa kyllä makua.

Valmis seos sai mennä jääkaappiin puoleksi tunniksi jähmettymään.

Seos on löysähköä, josta mielestäni tulee sopivan pehmeät pihvit. Seoksen voi asetella paistinpannulle ihan lusikalla annostellen tai kostein käsin muotoillen.

Tästä annoksesta tuli 6 keskikokoista pihviä. Paistoin niitä ensin paistinpannulla molemmin puolin viitisen minuuttia ja laitoin ne vielä sitten uuniin 175 asteeseen 10 minuutiksi.

 Maistuvat hyviltä vaikka kermaviilikastikkeen kanssa. Kermaviiliin lisäsin sitruunamehua, hunajaa, suolaa ja sipuli-kurkkusalaattia sekä tillisilppua.

Poro-Härkäpapupasta

 Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

Olen aiemminkin kertonut, etten ole lainkaan "pastaihminen". Käytän mieluummin perunaa tai muita juureksia. Toiseksi en erityisemmin pidä tomaattikastikkeista, joita pastan kanssa usein tarjotaan. No, onhan toki muitakin kastikkeita, ehkäpä en ole tähän mennessä löytänyt omaa suosikkiani.

Kuitenkin nyt sain paketin  härkäpapupastaa, jonka valmistaja on Vihreä Härkä ja kiinnostus heräsi. Härkäpapujauhot ovat ennestään minullekin hyvin tuttuja, joten päätin antaa mahdollisuuden myös tälle pastalle. Ainakin kokeilla nyt pitää, katsotaan mitä siitä tulee.

Monena vuonna olen tilannut suoraan Lapista tuottajalta paketin poronlihaa. Siinä on puolikas poronvasa valmiiksi paloiteltuna ja se toimitetaan pakasteena lähimpään kaupunkiin. Toimitus on pelannut joka vuosi melkeinpä minuutin tarkkuudella luvatusti ja niin tänäkin vuonna. Välittömästi piti tietenkin ottaa sulamaan pari pakettia poronkäristyslihaa. Ohjeeni poronkäristykseen löydät täältä.

Otin käyttöön myös heti paketin valmista poron jauhelihaa. Sulaneena paistoin sen pannulla ja jäin miettimään mitä siitä tekisin.

Seuraavana aamuna posti toi netin kautta tilaamani tuotepaketin ja siitä löytyi yllätyksenä myös paketti härkäpapupastaa. Jo paistetusta jauhelihasta teen tietysti kastikkeen pastan kaveriksi.

Tämä ruoka on todella nopea valmistaa ja erityisesti minua viehättää sen suuri proteiinipitoisuus. Pikaisen laskelman mukaan tämän ohjeen mukaan tehdyssä annoksessa on noin 15 g proteiinia. Suurentamalla pastan määrää lisääntyy myös proteiinin määrä.

Niin, ja tietysti tämä on tosi herkullista ja sopivan pippurista.

Ainekset (4 hengelle) 

200 g Vihreä Härkä härkäpapupastaa (kuivana punnittu)
suolaa

1 dl ruokakermaa Mustapekka
100 g Creme Bonjour tuorejuustoa Savuporo
200 g porojauhelihaa

parmesaaniraastetta
puolukoita

Pastan laitoin kiehumaan suolattuun kiehuvaan veteen ja annoin sen porista hiljalleen 7 minuuttia.

Samassa ajassa valmistui kastike, koska olin jo etukäteen paistanut poron jauhelihan. Tuorejuuston sulatin miedolla lämmöllä Mustapekka-kermaan ja lisäsin joukkoon paistetun jauhelihan. Olin jo paiston yhteydessä laittanut suolaa lihaan, joten kastikkeeseen en sitä enää lisännyt.

Annoksen päälle hiukan raastettua parmesaania ja kokonaisia puolukoita väriä ja makua antamaan. Puolukat laitoin annokseen jäisinä, jolloin niiden raikkaus korosti mukavasti kuumaa pasta-annosta.

Kaarnikka-puolukkahillo

Variksenmarja eli kaarnikka on vähemmän käytetty marja, mutta ihan suotta. Hapottomana se vain vaatii seurakseen hapollisen marjan ja niin syntyy vaikkapa hyvää hilloa. Myös hyvää mehua viinihapon kanssa kaarnikasta voi valmistaa.

Kotimaiset marjat ovat minulle välttämättömyys. Kerään kesän aikana pari pakastearkkua täyteen marjoja ja ennen seuraavaa kesää kaikki on jo syöty. Niitä kuluu aamupuuron päällä, smootieissa, marjapuuroina, kiisseleinä, piirakoina ja ihan vain sellaisenaan.

Tänä vuonna olen ottanut käyttöön myös marja-aroniat ja kaarnikan. Marja-aronia satoni ovat olleet edellisvuosina niin pienet, että niistä on tullut vain parin desin hillopurkki. Nyt sain niitä ämpärikaupalla ja olin vähän skeptinen pystynkö käyttämään niitä ja totunko niiden makuun. Ihan suotta. Niistäkin keitin sosetta hillosokerin ja viinihapon kanssa ja soseutin sen sauvasekoittimella. Eikä silloin alkuperäinen vähän karvas maku enää tunnu missään.

Kaarnikkaa olen puolestaan kerännyt syksyisillä ruskaretkillä Lapissa, jossa sitä kasvaa runsain mitoin. Poimiminen on helppoa marjapoimurilla. Kaarnikka itsessään on melko mauton ja hapoton marja, jossa kova kuori ja isot siemenet tuntuvat sinällään syödessä. Eikä se oikeastaan edes maistu juuri millekään. Mutta se on kuulemma yksi parhaista metsiemme superfoodeista, joten sitä kannattaa käyttää ja syödä.

Hilloon käytin kaksi litraa puolukkaa ja yhden litran kaarnikkaa. Hillosokeria ripottelin oman makuni mukaisesti, ehkä 300-400 g. Keittelin 10-15 minuuttia ja purkitin. Kaarnikan rakenteen vuoksi hillo on karkeaa, mutta voisin kuvitella , että siinä on sen vuoksi myös paljon kuitua. Tämänkin hillon voi ajaa sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileämmäksi niin halutessaan. Maistuu esimerkiksi puuron tai jogurtin kanssa.

Tänä vuonna uutuutena olen puutarhaan istuttanut marjakuusamaa, palsamiköynnöksen, karhunvadelmaa ja viiniköynnöksen. Marjakuusamasta ja karhunvadelmasta sainkin jo muutaman maistelumarjan. Toivottavasti tulevina vuosina näistäkin pääsen jakamaan uusia reseptejä. Palsamikäynnöksestä luvataan, että  marjat ovat oranssinpunaisia, kirpeitä ja sisältävät erityisen paljon vitamiineja. Toivottavasti jo ensi kesänä saan siitäkin ensimmäisiä marjoja.

Haukipihvit

Olen muutaman vuoden kalastanut koko kesän verkoilla ja katiskoilla. Tänä vuonna kalaa on keväästä asti tullut erityisen runsaasti. Siiat ja kuhat paistan yleensä fileinä ja ahvenet paistan nyljettyinä. Haukikin maistuu hyvältä voissa paistettuna, mutta erityisesti haukea olen yrittänyt käyttää muutenkin. Olen testannut erilaisia haukimureke ja haukipihvireseptejä, mutta en erityisemmin ihastunut mihinkään. Nyt olen kuitenkin löytänyt ohjeen, jonka mukaan olen haukipihvejä paistanut useammankin kerran ja ne ovat todella maistuvia.

Itse teen pienen annoksen kerrallaan, josta riittää kahdelle hengelle yhdeksi ateriaksi. Pyrkimykseni on nimittäin, että kalaruoka syödään kaikki kerralla eikä lämmitetä uudelleen. Mausteita käytän hyvin vähän, mutta niitähän jokainen voi lisätä makunsa mukaan.

Ainekset

100-150 g nahatonta haukifilettä
pieni puolikas sipuli
1 dl kuohukermaa
1 munan valkuainen tai 1 pieni muna
0.5 tl suolaa
ripaus valkopippuria
2 rkl korppujauhoja
tillisilppua


Haukifileistä poistan kylkiruodot, mutta en y-ruotoja, koska ne pilkkoutuvat fileitä jauhettaessa. Jauhan fileet kahteen kertaan lihamyllyssä. Sen jälkeen laitan myllyn läpi myös sipulin, joka työntää edellään ulos myllystä loputkin rippeet hauesta. Tämä vain siksi, että näin pienestä haukimäärästä ei sovi jättää mitään myllyn sisään.

Haukimassan joukkoon sekoitan muut ainekset ja laitan massan jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi jähmettymään.

Massasta tasoittelen paistinpannulle 4-5 pihviä ihan vain lusikan avulla. Paistan pihvejä ensin paistinpannulla molemmin puolin yhteensä viitisen minuuttia eli kunnes saavat kauniin ruskean paistopinnan. Sen jälkeen laitan pihvit uuniin 175 asteeseen vielä noin kymmeneksi minuutiksi.

Maistuvat raikkaalta kermaviilikastikkeen kanssa. Kermaviilin joukkoon lisään suolaa, hunajaa, etikkaa, sitruunapippuria ja tillisilppua.

Sitruuna-Kesäkurpitsapasta

Jokunen viikko sitten olin käymässä Rakentajat-messuilla, jossa -niinkuin nykyisin muillakin messuilla- myydään myös teemaan kuulumattomia tuotteita. Niinpä ostinkin näiltä messuilta ison kimpaleen 36 kk vanhaa parmesaani-juustoa. Rakastan vahvoja juustoja ja tätäkin voisin syödä ihan sellaisenaan vaikka kuinka paljon. Vahva punaviini tietysti sopii mainiosti kaveriksi.

Mutta kun mietin, miten voisin käyttää juustoa myös ruoanlaitossa, mieleeni tuli tietysti ensimmäisenä pasta. Tosin en ole pastan ystävä. Kovin usein en ole sitä syönyt enkä kertaakaan itse valmistanut. Sitten muistin pastan kasvisvaihtoehdon eli kesäkurpitsan ja siitäpä syntyikin herkullinen ruoka.

Ainekset

1 kesäkurpitsa
1 luomusitruunan raastettu kuori
suolaa
parmesaania
hyvää öljyä paistamiseen

Kesäkurpitsasta tein juustohöylän ja veitsen avulla spagettimaisia suikaleita. Öljynä käytin salaattijuustopurkissa olevaa öljyä, jossa on mukavasti mausteita. Tavalliseen öljyyn voi toki maun mukan lisätä omia suosikkiyrttejä ja mausteita. Paistoin kesäkurpitsasuikaleita miedolla lämmöllä öljyssä muutaman minuutin siten, että niihin jäi vähän purutuntumaa. Joukkoon vielä raastettu sitruunan kuori, kevyt suolaus ja päälle parmesaania.

Lisukkeena maistuivat salaattijuustokuutiot. Kevyttä, mutta niin hyvää.

Viime kesänä 2 kesäkurpitsan taintani tuottivat niin suuren sadon, etten ehtinyt mitenkään käyttää koko satoa kesän aikana.  Tästä reseptistä versoaa varmasti uusia tapoja käyttää enemmän kesäkurpitsaa, "pasta"-versioitahan voi varioida monenlaisia erilaisilla lisukkeilla.

Blinit

Nyt täytyy myöntää, etten ole koskaan ennen tehnyt blinejä. Ja itse asiassa en ole niitä koskaan syönytkään. Mutta uteliaisuus heräsi ja etsiskelin sopivaa ohjetta, jossa käytettäisiin pelkästään tattarijauhoja. Hiukan muuntelin löytämääni ohjetta ja tällainen siitä tuli:

Ainekset

4 g kuivahiivaa
0.5 dl vettä
100 g turkkilaista jogurttia
0.5 tl sokeria
0.5 tl suolaa
0.5 rkl rypsiöljyä
1 keltuainen
0.5 dl olutta
1 valkuainen

Sekoitin kuivahiivan kädenlämpöiseen veteen ja lisäsin huoneenlämpöisen jogurtin. Vielä joukkoon sokeri, suola, öljy, keltuainen ja jauhot.

Taikinan laitoin edellisenä päivänä lämmitetyn leivinuunin päälle, jossa se sai lämpimässä tekeytyä kolmisen tuntia.

Sitten lisäsin oluen ja kovaksi vatkatun valkuaisen.

Minulla ei ole lettupannua, mutta pienellä valurautapannullani tulee 12 cm halkaisjaltaan olevia lettusia. Niitä tulee tästä taikinasta 6-7 kpl eli sopivahko annos kahdelle.

Blinit paistoin runsaassa voissa, jolloin pinnasta tuli kaunis ja rapea.

Täytteet ei vielä ehtineet kuviin, mutta yksi suosikkini on smetana, suolakurkku ja hunaja. Vaihteluna kokeilemisen arvoinen on myös päärynäsiivut, sinihomejuusto, pekaanipähkinät ja hunaja.

Hunaja taittaa mukavasti tämän kevyesti happaman blinin maun.

Porolihapullat

Parisen viikkoa sitten sain taas joka syksyiseen tapaan poronlihatoimituksen Lapista pakastekuljetuksena. Kaikki lihapalat oli taas hienosti merkitty ja pakattu ilmatiiviisiin pakkauksiin. Nyt onkin sitten pakastimet täynnä syksyn satoa, mutta kevääseen mennessä on taas kaikki toivottavasti syöty.

Eilen otin sulamaan reilun puolen kilon paketin poron jauhelihaa tarkoituksena tehdä lihapullia. Porossa itsessään on niin hieno maku, ettei sitä kannata pilata liialla maustamisella. Niinpä sekoitin jauhelihaan vain parisen teelusikallista suolaa ja yhden kananmunan.

Pyörittelin taikinasta reilun kokoisia lihapullia ja laitoin jokaisen sisään palan mausteöljyssä olevaa salaattijuustoa ja puolikkaan kuivatun luumun. Isohkon lihapullan sisään ne on helppo piilottaa. Itse tein tästä taikinasta 11 lihapullaa.

Paistoin lihapullat leivinuunissa 175 asteessa puolisen tuntia.

Kastikkeen tein yrttikermasta saostamalla sen maizenan ruskealla suurustimella ja lisäämällä vähän riistofondia siihen.

Gluteeniton Raejuustopannari

Viime kesänä innostuin taas vuosien tai oikeastaan vuosikymmenten jälkeen tekemään pannaria, ohjeeni peruspannarista tässä.

Paistoinkin pannaria monet kerrat sekä vieraille että omaan herkutteluun. Mutta niinkuin monesti ennenkin, kun resepti käy jo tutuksi, rupean miettimään, miten sitä voisi tuunata vähän erilaiseksi. Tutkailin erilaisia reseptejä ja sitten innostuinkin tästä versiosta, johon ei jauhoja tarvita ollenkaan. Siis jos psylliumia ei lasketa jauhoiksi.

Lisäksi tämä versio on superterveellinen, varsinkin jos sen nauttii tuoreiden tai pakastemarjojen kanssa. Olen tätä tarjonnut myös vieraille, ja aina kaikki on tullut syötyä viimeistä palaa myöten. Vähän litteämpi tämä on rakenteeltaan verrattuna peruspannariin, mutta ihanan pehmeää.

Reseptiä voi tuunata vaikka minkälaisilla mausteilla makunsa mukaan. Erilaisia aromiaineksia olen kokeillut, samoin esim. kaneli tai kardemumma sopii tähän hyvin.

Ainekset

6 munaa
400 g raejuustoa
2 rkl voisulaa
2 ml appelsiiniaromia
1 rkl vaniljasokeria
1.5 tl leivinjauhetta
3.5 rkl psylliumia
0.5-1 tl suolaa

Yksinkertaisimmillaan vain kaikki ainekset sekoitetaan. Olen kokeillut myös vaahdottaa ensin munat ennen muiden aineiden lisäämistä. Näin pannari on vähän kuohkeampaa, mutta ero ei ole kovin suuri.

Käytän raejuustona Milbonan raejuustoa, joka on hyvin hienorakeista.

Kun seoksen kaataa uunipellille kannattaa antaa sen turvota vielä viitisen minuuttia ennen uuniin laittoa. Eka kerralla annoin taikinan turvota sekoituskulhossa, mutta kiinteänä se oli vaikeampi levittää pellille.

200 asteisessa leivinuunissa paistoin pannaria 18 minuuttia kääntäen paiston aikana kerran pellin toisinpäin.

Hedelmäinen Myskikurpitsakeitto

Myskikurpitsa on ollut minulle tähän päivään saakka täysi tuntemattomuus. Olen niitä varmasti kaupassa ennenkin nähnyt, mutta koskaan en ole vielä ostanut. Enkä ole edes tiennyt mitä siitä voisi tehdä.

Nyt kuitenkin tuntui, että sana myskikurpitsa tuli vastaan vähän joka mediassa. Siispä tuumasta toimeen ja kauppaan. Ostoskoriini tarttui 800 gramman myskikurpitsa. Sen verran olin jo ohjeita silmäillyt, että kurpitsa on paras paahtaa ensin uunissa. Muuten ohjeita en kovin tarkkaan lukenut ja päätin, että maistan ensin kypsää, paahdettua myskikurpitsaa ja päätän sitten miten sitä maustan. No, ennakkoon olin kuitenkin jo päättänyt, että teen siitä sosekeiton.

Halkaisin kurpitsan ja kaavin pois siemenet ja niitä ympäröivän pehmeän osan. Sitä ei kovin paljon ollutkaan jos vertaa isoon talvikurpitsaan.

Kurpitsanpuolikkaat laitoin leivinpaperin päälle pellille ja niiden viereen pois kaavitut kurpitsansiemenet, jotka ensin olin pyöritellyt suolalla ja grillausmausteella maustetussa rypsiöljyssä.

Leivinuunissa oli 150 astetta ja siemeniä paahdoin 40 minuuttia ja itse kurpitsaa 1.5 tuntia. Pehmeästä, jäähtyneestä kurpitsasta kuori irtosi helposti .

Keiton ainekset

1 myskikurpitsa
1 kasvisliemikuutio
1 dl vettä
1.5 dl ruokakermaa Sitruuna & Pippuri 10 %
yhden appelsiinin mehu
suolaa

Kuumaan veteen liuotin ensin liemikuution ja sitten sekoitin kaikki ainekset sauvasekoittimella soseeksi ja kuumensin soseen. Ja näin nopeasti hedelmäisen makuinen keitto olikin jo valmis. Koristeeksi pinnalle vain paahdetut, maustetut kurpitsansiemenet.

Vaikka on yleensä kovin maustetusta ruoasta välitäkään, tällä kerralla voimakkaasti maustetut siemenet täydentävät hienosti makeahkoa keittoa. Kannattaa siis panostaa siemenien maustamiseen.

Myskikurpitsa on todellakin niin makea, että tässähän tulee nautittua samalla melkeinpä sekä itse pääruoka että jälkiruoka. Tämän kokemuksen jälkeen ei ole todellakaan vaikea uskoa, että  paahdetusta myskikurpitsasta tehtyä sosetta voi hyvin käyttää myös makeita herkkuja leivottaessa.

Kesäkurpitsapannupihvi

Kesäkurpitsaviipaleita on vielä pakastimessa pussitolkulla ja taitavatkin riittää pitkälle ensi vuoden alkuunkin. Ihmeen paljon kaksi kesäkurpitsantainta tuottaakin hyvänä kesänä satoa. Mutta nyt vihdoin , kun olen oppinut käyttämään kesäkurpitsaa ruoan laitossa, olenkin havainnut sen todella helpoksi raaka-aineeksi.

Tarkoitus oli tänään paistaa pieniä pihveja, mutta taikinan valmistuttua päätinkin kokeilla miten se kypsyisi yhtenä isona "pihvinä". Ja minusta se onnistui hyvin. Todella herkullinen kasvisruoka sellaisenaan tai liharuoan lisukkeena nautittavaksi.

Ainekset

300 g kesäkurpitsaa
75 g Aura-juustoa
0.5 tl suolaa
1 muna
50 g juustoraastetta
1 rkl perunajauhoa
(porkkanaraastetta)

Kesäkurpitsasiivut sulatin ensin pakasteesta ja puristelin ylimääräiset vedet pois. Sitten laitoin kaikki ainekset tehosekoittimeen ja ajoin sileäksi massaksi .Jääkaapissa oli hiukan porkkanaraastetta, jonka senkin laitoin joukkoon. Jos porkkanaraastetta laittaa enemmän, on ehkä hyvä laittaa massaan 2 munaa.  Massan levitin pellille leivinpaperille noin sentin paksuiseksi ja uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi, kunnes pinta oli kauniin ruskea.

Helppoa ja nopeaa!

Samettinen Metsäsienikeitto

Tänä vuonna piti todellakin paikkansa sanonta "kasvaa kuin sieniä sateella". Elokuun ensimmäisen sadepäivän jälkeen metsä oli jo kohta täynnä erilaisia haperoita ja muita sieniä, joita en edes tunnista. Viime viikolla löytyi jo mukavasti karva- ja haaparuoskuja, jotka ovatkin ainoat sienet joita kerään kantarellien lisäksi. Vaihteeksi päätinkin kokeilla valmistaa niistä keittoa.

Ainekset

250 g metsäsieniä
100 g sipulia
1.5 dl valkoviiniä
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
5-8 dl vettä
1.5 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria
ripaus sokeria

Metsäsienet ryöppäsin ja puristelin liiat vedet pois ennen punnitusta. Aluksi sulatin voin kattilassa ja freesasin jokusen minuutin siinä sipulia. Sitten lisäsin pilkotut sienet ja sekoittelin taas hetkisen. Vehnäjauhojen lisäämisen jälkeen seosta sekoittelin koko ajan viitisen minuuttia. Sitten joukkoon viini, joka imeytyi nopeasti seokseen ja vielä vesi ja seos sai kiehua viitisentoista minuuttia. Veden määrällä voi säädellä keiton paksuutta. Itse laitoin vain 5 dl, koska halusin sakeamman keiton.

Seos sai nyt jäähtyä hetkisen ja sitten ajoin tehosekoittimessa seoksen hienoksi. Samettisen hieno massa takaisin kattilaan ja  lisäsin kerman sekä maustoin seoksen kuumenemisen jälkeen. Ihanan samettista keittoa.

Lisämakua keittoon saa laittamalla pinnalle vielä fetajuustoa mausteöljyineen tai maustevoita. Kannattaa kokeilla!

Kesäkurpitsa-Halloumvuoka

Jokunen vuosi sitten ostin ensi kerran kesäkurpitsan taimen, jonka istutin tontin laidalle multakasaa, kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Ihme kyllä taimi tuotti useita kesäkurpitsoja, joilla sain herkutella silloin tällöin. Tänä keväänä ostin kaksi tainta, jotka istutin hyvin lannoitettuun kasvulaatikkoon. Ja satoahan alkoi tulla sellaista vauhtia, etten oikein tiennyt minne kaikki kesäkurpitsat laittaisin. Onneksi niitä voi pakastaa ihan sinällään paloiteltuna. Sulatettuina ne on kyllä vähän lötköjä, mutta kyllä ne sosekeittoihin ja laatikoihin kelpaavat.

Suoraan maasta otetuista kesäkurpitsoista tehtyjä ruokia söinkin koko kesän useamman kerran viikossa. Yleensä valmistan vuokaruokia, esim. maustettu nyhtökaura tai maustettu mifu sopivat hyvin näihin vuokiin. Muistaakseni Yhteishyvän verkkosivuilla oli kesäkurpitsapihvien ohje, johon käytettiin myös halloum-juustoa. Koska en kuitenkaan halunnut alkaa paistamaan pihvejä, päätin soveltaa ohjetta pienin muutoksin vuokaruokaan. Ja tällainen siitä tuli:

Ainekset

500 g kesäkurpitsaa
200 g halloum-juustoa
2 munaa
1 rkl riisijauhoa
juustoraastetta
suolaa

Kesäkurpitsan ja halloumin raastoin karkeaksi raasteeksi. Lisäsin massaan munat, riisijauhon, ripauksen suolaa (halloum on jo melko suolainen) ja pari ruokalusikallista juustoraastetta. Laitoin massan voideltuun vuokaan ja ripottelin vielä päälle hiukan juustoraastetta. Vuokaa paistoin puolisen tuntia 200 asteessa.

Halloum antaa tähän vuokaan voimakkaan maun. Ja todella helppo ruoka valmistaa. Annoksesta riittää neljälle.

Pannaria ja marjoja

Yksinkertainen on parasta! Tämä toteamus tuli taas jälleen kerran mieleeni viime kevättalvella hiihdellessäni pohjoisessa. Osuin latukahvilaan, jossa muurinpohjalettujen kanssa tarjoiltiin sen tavallisen hillo+kerrmavaahto-yhdistelmän sijaan luonnonmarjoja. Tämä tarkoitti pakasteesta sulatettuja erilaisia marjoja kokonaisina kevyesti sokeroituna. Ja kylläpä maistui raikkaalta. Edes kermavaahtoa ei kaivannut lisukkeeksi.

Tästä innostuneena olenkin pakastanut tänä vuonna kaikki marjat kokonaisina niin, että saan tehtyä niistä samanlaisia marjakimaroita. Itse en välttämättä edes kaipaa niihin sokerilisää. Pakkasesta sulattelen nyt aamupuuron kaveriksi sen perinteisen mustikka- tai mansikka-annoksen sijaan erilaisia sekoituksia. Mustikkaa, metsävadelmaa, mansikkaa, lakkaa ja niiden joukossa kokonaisina pakastetut viinimarjatkin maistuvat ihan erilaisilta.

Tästä lettu+marjakimara yhdistelmästä innostuneena tarkoitukseni oli itsekin tehdä kotona samanlaisia. Kevätpuolella ei pakkasestani enää löytynyt kuin puolukoita, joten näin kauan kului ennen kuin pääsin tuumasta toimeen. Eräänä helteisenä sunnuntaina kaukana asuvat ystävämme soittelivat ja kyselivät josko keittäisimme päiväkahvit, kun he olivat vain parin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Tottakai, mutta mitä tarjoaisin kahvin kanssa. 30 asteen helle ei houkuttanut muurinpohjalettujen paistoon, mutta pannarin voisin laittaa uuniin. Itse asiassa en edes muista, milloin olisin viimeksi tehnyt pannaria. Varmasti yli kymmenen vuotta sitten. Mutta tällä kerralla siitä tulikin niin hyvää, että teinkin sitä monesti vielä uudestaankin. Ja aina nautimme sen ihanan, pirteän marjakimaran kanssa.

Pannaritaikina

7.5 dl punaista maitoa
2 munaa
0.5 dl sokeria
1 tl suolaa
4dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua voita

Ainekset sekoittelin vispilällä ja annoin taikinan turvota puolisen tuntia. Sitten taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin 200 asteessa puolisen tuntia.

Mustikka-mansikka-metsävadelmakimara pannarin kanssa ja uusi satsi marjoja jo sulamassa

Kantarellitäytteinen Munakasrulla (gluteeniton)

Meillä oli aikoinaan lapsuuteni maalaistalossa aina muutama kana ja kananmunia syötiinkin keitettyinä ja paistettuina. Vielä eläkepäivilläänkin äitini piti muutamaa kanaa ja siksi olenkin tottunut suurimman osan elämästäni syömään vapaana juoksentelevien kanojen munia. Varsinkin kesäisin, kun kanat söivät ruohoa, oli munien keltuaiset hyvinkin tumman keltaisia.

Muutamia vuosia olen nyt ostanut kaupasta munat, joita olen pääasiassa käyttänyt ruuan valmistukseen ja leipomiseen. Sinällään munat eivät ole minulle enää maistuneet, joskus olen saattanut munakkaan tehdä. En ole asiaa sen kummemmin miettinyt kunnes pääsin taas kerran ostamaan vapaana laiduntavien kanojen munia. Ja olihan siinä maussa taas selvä ero. Varmasti kaupassakin olisi ollut tarjolla erilaisia munia, mutta olin tullut ostaneeksi aina sen vakio 10 kappaleen rasian.

Paikkakunnallamme aloitti tänä vuonna Reko-ruokapiiri, jossa tuottajat itse myyvät tuottamiansa tai valmistamiansa tuotteita. Kun myyntiin tulivat myös kananmunat, päätin heti liittyä ostajien joukkoon. Tästä lähtien munaruoat tulevat varmasti kuulumaan viikottaiseen ohjelmaani, sen verran maukas oli jo tämä ensimmäinen kokeiluni.

Ostamani munat tulevat Muurahaismäen tilalta Juvalta, jolta löytyy ainakin oma facebook-sivu. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisen viikon aikana kulutin koko 30 kappaleen kennollisen munia. Pitihän niitä kokeilla heti vähän joka reseptiin.

Ainekset

4 munaa
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä
1.5 dl riisijauhoa
0.5 tl leivinjauhetta
silputtua ruohosipulia
1 tl suolaa

Täyte

70 g pakastettuja kantarelleja
1 pieni sipuli
1 dl valkoviiniä
115 g Philadelphia French Herbs tuorejuustoa (1 pieni pakkaus)
suolaa

Munat vatkasin kevyesti ja sekoitin joukkoon muut aineet. Massan kaadoin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Sillä välin täytettä varten kuullotin sipulin voissa ja lisäsin joukkoon hienommaksi hakatut kantarellit. Kantarellit olin pakastanut esiryöpättyinä ja ne saivat sulaa parisen tuntia huoneenlämmössä. Kun kantarellit olivat lämmenneet, lisäsin pannulle valkoviinin kahdessa erässä ja se sai imeytyä kokonaan sipuli-sienimassaan. Joukkoon vielä tuorejuusto ja suolaa maun mukaan.

Paistuneen munakasseoksen kumosin toiselle leivinpaperille ja levittelin sille täytteen. Paperin avulla se rullautui hyvin kääretortun tapaan.

Munakasrulla on yhtä hyvää sekä lämpimänä että kylmänä, joten murustakaan ei varmasti jää tähteeksi.

Paholaisenhillo

Tästä on jo muutama vuosi aikaa kun eräillä synttäreillä sain ensimmäisen kerran maistaa paholaisenhilloa. En ollut siitä edes kuullut ennen. Hillo oli valmiina kaupasta ostettua ja se tarjoiltiin vuohenjuuston kanssa. Maistoin, mutta en kokenut mitään erikoista makuelämystä.

Mielenkiinto heräsi kuitenkin sen verran, että kotona piti googlettaa, että mitä se oikein sisältää. Netistä löytyi jopa reseptejä, joiden mukaan sitä voi itsekin tehdä. Tuumasta toimeen ja niinpä tein itsekin silloin purkillisen paholaisenhilloa ja ihan hyvälle se maistui. Jotenkin en vain keksinyt minkä kanssa sitä söisin ja innostus aiheeseen loppui siihen. Ajan kanssa kyllä se hillopurkki tuli käytettyä. Ja tuli myös todistettua, että tämäkin hillo säilyy pitkään hyvänä jääkaapissa. Sen verran riittoisaa se oli minun käytössäni.

Tänä keväänä uuden grillikauden alettua olen alkanut käyttämään lähes päivittäin grillijuustoja, halloumia yms. Silloin tuli mieleen vuosien tauon jälkeen paholaisenhillo, koska grillijuuston rinnalle se on aivan omiaan.  Mutta enhän minä enää muistanut minkä reseptin mukaan olin hilloa aikaisemmin tehnyt. Tämän reseptin kehitin sitä silmällä pitäen, että en halua liian tulista versiota, mutta makua pitää kuitenkin olla riittävästi. Samoin jätin pois oreganot ym yrtit, joita monissa ohjeissa esiintyy, koska en vain pidä niistä.

Hassua kyllä, mutta joka kevät istutan useampia yrttejä, vaikka en niitä juurikaan käytä. Laitan ne kukkaistutusten joukkoon, jossa ne antavat kaunista vihreyttä asetelmalle. Pidän niiden ulkonäöstä ja tuoksusta.

Olenkin hyvin tyytyväinen tämän ohjeen mukaiseen paholaisenhillon makuun, joka on juuri sopivan tulinen ja makea. Oiva pari halloumille ja vaikka hampurilaisen kastikkeeksi.

Ainekset

0.5 dl vettä

250 g tomaatteja

1 suippopaprika

3 chiliä (kokonaisena punnittuna 40 g)

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

0.5 tl jauhettua mustapippuria

0.25 dl valkoviinietikkaa

2 dl hillosokeria

Kaikki muut ainekset paitsi hillosokerin laitoin kattilaan, vihannekset pieniksi pilkottuina. Keittelin hiljalleen välillä sekoittaen puolisen tuntia. Sitten soseutin seoksen sauvasekoittimella ja lisäsin hillosokerin. Annoin vielä kiehua hetkisen.

Hillon maku paranee vielä kunhan se on jäähtynyt.

Halloum-juustoa, sweetie melonia ja
paholaisenhilloa

Mämmi

Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus jo viime vuonna, mutta koska pääsin kirjoittamaan sitä vasta pääsiäisen jälkeen, päätin siirtää postausta vuodella. Eihän kukaan ole kai kiinnostunut mämmin valmistuksesta pääsiäisen jälkeen.

Mutta näin siis aloitin postausta viime vuonna:

Jokunen päivä sitten telkkari oli auki taustalla ja kuuntelin toisella korvalla miten siellä kerrottiin mämmin valmistuksesta kotona. Ajatus jäi kytemään mieleeni ja mietin, että miksi en ole koskaan mämmiä valmistanut, vaikka siitä pidänkin.

Ajatus harhautui lapsuuden kotiini ja muistin elävästi sen ison padan puulieden reunalla ennen pääsiäistä. Pata oli emaloitu valurautapata ja ulkopinta turkoosinsininen. Asuimme maalaistalossa, jossa 7-henkinen perheemme sen ajan mukaisesti vietti lähes täydellistä omavaraistaloutta. Eikä siihen aikaan olisi varmaan valmista mämmiä edes kaupassa ollutkaan. Toinen asia mikä mämmin valmistuksesta jäi mieleen, oli roveiden taittelu. Pahviset roveaihiot ostettiin kaupasta ja lasten hommaa oli niiden taittelu ja kokoaminen. Itse mämmin valmistuksesta en muuta muista. Mämmi tietysti syötiin sokerin ja omien lehmien maidon kanssa. Siihen aikaan maito pyrittiin tuottamaan mahdollisimman rasvapitoisena ja muistankin, että parhaimmillaan maidon rasvaprosentti oli jopa 6 %. Kelpasi sitä kaataa mämmin kaveriksi. Valmistuksessa tuskin siihen aikaan pomeranssinkuorta käytettiin. En ainakaan muista, että sitä olisi maustekaapissa ollut.

Siispä kipaisin kauppaan sopivana hetkenä ostamaan mämmimaltaita ja pomeranssinkuorta. Kerrankin ruoka joka valmistuu vähistä aineista. Kuten aina, oletin, että sopivat ruisjauhot löytyvät kotoa. Olihan niitä, mutta karkeita. Onneksi sentää pussin pohjalta löytyi melkein tarvittava määrä Rutalahden Myllyn piirakkaruisjauhoja ja lisäksi vähän  karkeita ruisjauhoja. Ei haitannut maussa eikä rakenteessa.

Ainekset

1.5 l         poreilevaa vettä n. 60 astetta

250 g    mämmimaltaita

375 g     ruisjauhoja

0.5 dl     siirappia

1/2 tl       suolaa

2 rkl        jauhettua pomeranssinkuorta

Lämmitä 0.5 l vettä poreilevaksi. Lisää veteen 50 g mämmimaltaita ja 75 g ruisjauhoja. Sekoita hyvin ja ripottele päälle hieman ruisjauhoja. Peitä astia kannella ja laita leivinuuniin, jota olet edellisenä päivänä Lämpötila ei saisi olla juurikaan yli 50 asteen. Anna imeltyä 2 tuntia.

Sekoita taas hyvin ja lisää  2.5 dl poreilevaa vettä, 50 g mämmimaltaita ja 75 g ja ruisjauhoja. Ripottele päälle taas ruisjauhoja ja anna imeltyä uunissa 2 tuntia.

Jatka samalla tavalla noin tunnin välein, kunnes vesi, maltaat ja jauhot on käytetty. Lisää suola, siirappi ja pomeranssinkuori ja maistele seosta. Lisää siirappia ja pomeranssinkuorta  halutessasi. 

Keitä seosta 10 minuuttia hyvin sekoittaen, ettei se pala pohjaan. Vaihtoehtoisesti (kuten minä tein) voit laittaa koko padan uuniin 150 asteeseen puoleksi tunniksi. Nyt siis tarvitaan jo sähköuunia avuksi. Jäähdytä seos vaikka ulkona.

Seuraavana päivänä kaada seos paistoastioihin ja paista leivinuunissa 175 asteessa kolmisen tuntia. Minusta näytti, että mämmin päälle alkoi muodostumaan paksu kuori paiston aikana. Sen vuoksi paiston puolivälissä valelin mämmin päälle muutaman ruokalusikallisen vesi-siirappi seosta.

Pahvisia mämmiroveita en löytänyt paikkakuntamme kaupoista, joten paistoin mämmin isommissa alumiinivuoissa. Niitä tuli tästä annoksesta 2 kpl. Toki tavalliset uunivuoatkin käyvät hyvin tähän tarkoitukseen.

Mämmimassa ennen alumiinivuokiin laittoa

Mämmin lisukkeena voi nykyisin käyttää monenmoista. Sokeria se ei mielestäni vaadi, mutta maidon sijasta voi laittaa kermaa, vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä. Ensimmäisen annoksen minäkin söin vaniljajäätelön kanssa, mutta seuraavissa annoksissa oli kevyemmin vain soijajuoma.

Mämmi on parhaimmillaan päivän tai pari paiston jälkeen jääkaapissa säilytettynä. Myös tänä vuonna aion valmistaa itse mämmin. Se vain on niin paljon maukkaampaa kuin kaupasta ostetut. Eikä siihen mämmin päälle muodostunut mitään kuorta vesi-siirappivalelun ansiosta, vaan koko vuoka oli samaa pehmeää mämmiä.