Kotimaiset marjat ovat minulle välttämättömyys. Kerään kesän aikana pari pakastearkkua täyteen marjoja ja ennen seuraavaa kesää kaikki on jo syöty. Niitä kuluu aamupuuron päällä, smootieissa, marjapuuroina, kiisseleinä, piirakoina ja ihan vain sellaisenaan.
Tänä vuonna olen ottanut käyttöön myös marja-aroniat ja kaarnikan. Marja-aronia satoni ovat olleet edellisvuosina niin pienet, että niistä on tullut vain parin desin hillopurkki. Nyt sain niitä ämpärikaupalla ja olin vähän skeptinen pystynkö käyttämään niitä ja totunko niiden makuun. Ihan suotta. Niistäkin keitin sosetta hillosokerin ja viinihapon kanssa ja soseutin sen sauvasekoittimella. Eikä silloin alkuperäinen vähän karvas maku enää tunnu missään.
Kaarnikkaa olen puolestaan kerännyt syksyisillä ruskaretkillä Lapissa, jossa sitä kasvaa runsain mitoin. Poimiminen on helppoa marjapoimurilla. Kaarnikka itsessään on melko mauton ja hapoton marja, jossa kova kuori ja isot siemenet tuntuvat sinällään syödessä. Eikä se oikeastaan edes maistu juuri millekään. Mutta se on kuulemma yksi parhaista metsiemme superfoodeista, joten sitä kannattaa käyttää ja syödä.
Hilloon käytin kaksi litraa puolukkaa ja yhden litran kaarnikkaa. Hillosokeria ripottelin oman makuni mukaisesti, ehkä 300-400 g. Keittelin 10-15 minuuttia ja purkitin. Kaarnikan rakenteen vuoksi hillo on karkeaa, mutta voisin kuvitella , että siinä on sen vuoksi myös paljon kuitua. Tämänkin hillon voi ajaa sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileämmäksi niin halutessaan. Maistuu esimerkiksi puuron tai jogurtin kanssa.
Tänä vuonna uutuutena olen puutarhaan istuttanut marjakuusamaa, palsamiköynnöksen, karhunvadelmaa ja viiniköynnöksen. Marjakuusamasta ja karhunvadelmasta sainkin jo muutaman maistelumarjan. Toivottavasti tulevina vuosina näistäkin pääsen jakamaan uusia reseptejä. Palsamikäynnöksestä luvataan, että marjat ovat oranssinpunaisia, kirpeitä ja sisältävät erityisen paljon vitamiineja. Toivottavasti jo ensi kesänä saan siitäkin ensimmäisiä marjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti