Mielenkiinto heräsi kuitenkin sen verran, että kotona piti googlettaa, että mitä se oikein sisältää. Netistä löytyi jopa reseptejä, joiden mukaan sitä voi itsekin tehdä. Tuumasta toimeen ja niinpä tein itsekin silloin purkillisen paholaisenhilloa ja ihan hyvälle se maistui. Jotenkin en vain keksinyt minkä kanssa sitä söisin ja innostus aiheeseen loppui siihen. Ajan kanssa kyllä se hillopurkki tuli käytettyä. Ja tuli myös todistettua, että tämäkin hillo säilyy pitkään hyvänä jääkaapissa. Sen verran riittoisaa se oli minun käytössäni.
Tänä keväänä uuden grillikauden alettua olen alkanut käyttämään lähes päivittäin grillijuustoja, halloumia yms. Silloin tuli mieleen vuosien tauon jälkeen paholaisenhillo, koska grillijuuston rinnalle se on aivan omiaan. Mutta enhän minä enää muistanut minkä reseptin mukaan olin hilloa aikaisemmin tehnyt. Tämän reseptin kehitin sitä silmällä pitäen, että en halua liian tulista versiota, mutta makua pitää kuitenkin olla riittävästi. Samoin jätin pois oreganot ym yrtit, joita monissa ohjeissa esiintyy, koska en vain pidä niistä.
Hassua kyllä, mutta joka kevät istutan useampia yrttejä, vaikka en niitä juurikaan käytä. Laitan ne kukkaistutusten joukkoon, jossa ne antavat kaunista vihreyttä asetelmalle. Pidän niiden ulkonäöstä ja tuoksusta.
Olenkin hyvin tyytyväinen tämän ohjeen mukaiseen paholaisenhillon makuun, joka on juuri sopivan tulinen ja makea. Oiva pari halloumille ja vaikka hampurilaisen kastikkeeksi.
Ainekset
0.5 dl vettä
250 g tomaatteja
1 suippopaprika
3 chiliä (kokonaisena punnittuna 40 g)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
0.5 tl jauhettua mustapippuria
0.25 dl valkoviinietikkaa
2 dl hillosokeria
Kaikki muut ainekset paitsi hillosokerin laitoin kattilaan, vihannekset pieniksi pilkottuina. Keittelin hiljalleen välillä sekoittaen puolisen tuntia. Sitten soseutin seoksen sauvasekoittimella ja lisäsin hillosokerin. Annoin vielä kiehua hetkisen.
Hillon maku paranee vielä kunhan se on jäähtynyt.
Hillon maku paranee vielä kunhan se on jäähtynyt.
Halloum-juustoa, sweetie melonia ja paholaisenhilloa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti