Poronkäristys

Poro on ehdoton lihasuosikkini. Vahva riistanmaku, joka ei mausteita kaipaa. Toimii sekä arkiruokana että juhlaruokana. Yllättävää kyllä kukaan tuttavapiirissäni ei valmista pororuokia, joten tarjoan sitä mielelläni vieraillenikin. Kaikki ovat kovasti tykänneet.

Aiemmin haimme joskus syksyisin itse poronlihaa Lapista. Muutamana viime vuotena olen tilannut puolikkaan poron lihat sallalaiselta toimittajalta, joka itse toimitti niitä muualle Suomeen jakelukierroksillaan. Yllättäen tänä syksynä hänen nettisivunsa eivät enää olleetkaan toiminnassa ja jouduin etsimään uuden toimittajan. Vertailujen jälkeen valitsin Anteronporon Ranualta. Poronlihat tulivat kylmäkuljetuksena pakasteena sovitulla viikolla. Noutoajasta kuljettaja informoi hyvin ja hänen reittinsä varrella valtatie viidellä meitä noutajia olikin Mikkelissä puolisen tusinaa. Lihat oli hyvin pakattuina vakuumipakkauksiin ja joka paketissa hyvä merkintä siitä mistä ruhonosasta on kyse.

Heti kotiin päästyä piti tietenkin laittaa leivinuuniin tulet ja ottaa käristyslihapaketti sulamaan.

Valmistan aina hyvin yksinkertaisen, perinteisen poronkäristyksen. Niinpä nytkin paistoin käristyksen voissa pienissä erissä, silppusin joukkoon sipulin, lisäsin pataan pannunhuuhteluveden ja tilkan riistafondia. Sitten vain pata uuniin. Vastalämmitetty uuni oli vielä 250 asteinen eli ehkä turhan kuuma, mutta en malttanut odottaa enää. Kuitenkin hauduttelin pataa siellä nytkin 3 tuntia välillä sekoitellen, että lihasta tuli oikein mureaa. Monien poronkäristysohjeiden mukaan haudutusaika on vain puoli tuntia tai jopa vähemmän, mutta minä tykkään enemmän pehmeästä, hyvin hautuneesta porosta. Ja suolan lisään vasta valmiiseen käristykseen.

Perunamuusi ja poronkäristys, mikä sen parempaa. Lisänä puolukkasurvos (ei hillo), porkkanaraaste, etikkapunajuuret ja kylmäsavulohi. Tässä oli sellainen arkipäivän juhla-ateria että sen kanssa piti jo nauttia lasi punaviiniä.