Veden pinta, olipa se sitten järvi tai meri, on minulle ikuinen ihastuksen kohde. Joka päivä se on erilainen, joskus jopa joka tunti. Marraskuinen järvikään ei ole synkkä ja harmaa, vaan vaihtelee taivaan värien mukaan. En varmaan koskaan kyllästy veden pinnan katsomiseen.
Luonnon vaipuminen lepotilaan antaa luvan itsellekin hengähtää kiivaan kasvukauden jälkeen. Värit kaikkoavat ja harmaus saa rauhoittumaan.
Pidän marraskuusta, se on minulle lepokuukausi. Piha- ja puutarhatyöt on jo kaikki tehty. Lumi -ainakaan pysyvä- ei ole vielä satanut. On aika nauttia pitkistä lenkeistä saksanpaimenkoirani kanssa. Vietämme tunteja metsässä ja pihaleikeissä koska pystymme tekemään sen päivän valoisana aikana. Hämärinä iltoina on aikaa istua sohvalla ja kaivaa kutimet esiin.
Joulukuussa tai viimeistään tammikuussa alkaa jo hiihtokausi, eikä silloin enää vietetä sisällä yhtään ylimääräistä hetkeä. Viime vuonna hiihdin eka kerran jo marraskuussa, mutta sen jälkeen taisi lumet vielä kertaalleen sulaa pois ennen joulua.
Joulukuussa tai viimeistään tammikuussa alkaa jo hiihtokausi, eikä silloin enää vietetä sisällä yhtään ylimääräistä hetkeä. Viime vuonna hiihdin eka kerran jo marraskuussa, mutta sen jälkeen taisi lumet vielä kertaalleen sulaa pois ennen joulua.
Nyt on viimeistään aika sytyttää lyhtyjä pihalle. Oikeiden kynttilöiden lisäksi olen hankkinut led-kynttilöitä. Todella käteviä koska ne saa ajastimella palamaan vain pimeimmäksi illaksi. Eikä tarvitse muistaa sammutella kynttilöitä nukkumaan mennessä. Kyllä - en jätä kynttilöitä koskaan palamaan koko yöksi edes ulos. Joten kauimpana terassista olevat lyhdyt saavatkin siis led-kynttilät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti