Uunissa haudutettiin satunnaisesti myös ruokia ja paistettiin joulukinkku. Mutta koska jo lämmitys kesti monta tuntia, ei uunia lämmitetty muuten kuin leivän leipomisen takia.
Ollessani 12-13 vuotias kiinnostuin pääsemään mukaan leipomiseen. Toivoinkin, että leivottaisiin aina lauantaisin, jotta olisin vapaa koulusta ja pääsisin mukaan hommiin alusta loppuun. Alkuvuosina sain toki yrittää tämän ison leipätaikinan vaivaamista, mutta eihän ne voimat tahtoneet riittää. Se on nimittäin todella raskasta. Nopeasti opin kyllä tekemään ison pullataikinan. Äidilläni oli päässään tarkka aikataulu siitä missä vaiheessa uunin lämmitystä aloitetaan taikinoiden teko ja leipominen, jotta uunin lämmöstä ei mene mitään hukkaan eikä toisaalta leivät ja pullat nouse liikaa. Se kuulosti hienolta.
Kun sitten aikanaan oman talon rakentaminen tuli mieheni kanssa ajankohtaiseksi, niin tietysti halusin leivinuunin. Hankin puutiinun leipätaikinalle ja leivoin ruisleivät meillekin vuosikaudet.
Vuosien kuluessa kahteen eri taloon muurautimme leivinuunit. Välillä asuttiin kerrostalossakin uunittomina. Muutama vuosi sitten muutimme taas maaseudulle ja ostimme yli 20 vuotta vanhan talon, jossa tulisijana olikin vain takka. Pari talvea lämmittelin huonosti varaavaa takkaa, mutta sitten se jo saikin väistyä uuden leivinuunin tieltä.
Koska leivinuunin tuli mahtua suurinpiirtein takan paikalle ja muurarimme suositteli Tiilerin leivinuunia, malliksi valikoitui Leila-kulmaleivinuuni. Uunin pesä on puolisen metriä kanttiinsa eli kooltaan vain noin puolet entisten uunieni koosta. Mutta aivan riittävän kokoinen, koska nyt käytän uunia useasti viikossa.
Uuni lämpenee nopeasti, reilun parin tunnin puiden poltto riittää pääsemään yli 300 asteeseen. Kylmänä talvi-iltana tuntuu, että lämpiää turhankin nopeasti, sillä tulen palamista olisi mukava seurata luukun läpi pidempäänkin. Kuumassakaan uunissa ei pala leipomukset pohjasta, niinkuin usein tapahtui aiemmissa uuneissa. Puitakaan ei kulu kuin kopallinen lämmityskertaa kohti, jonka vuoksi lämmitän uunin talvella joka toinen päivä ja näin minulla on melkein koko ajan uunissa lämpötila jota voin hyödyntää johonkin paistamiseen ja hauduttamiseen.
Ja kyllä tätä uunia on käytettykin todella paljon. Suosittelen lämpimästi tällaista pienempää mallia kaikille kotikokeille, jotka eivät kerralla suuria määriä ruokia tai leipomuksia valmista. Paistuu siellä kerralla vaikka 4 pientä leipääkin ja minun 50 cm leveän sähkölieden uuniin tarkoitettu pullapelti mahtuu hyvin. Lisäksi muurauksen yhteydessä uuniin integroitu lämpömittari auttaa sekä uunin lämmityksessä että käytössä. Siitä kun voi koko ajan seurata uunin sisälämpötilaa.
Koska leivinuunin tuli mahtua suurinpiirtein takan paikalle ja muurarimme suositteli Tiilerin leivinuunia, malliksi valikoitui Leila-kulmaleivinuuni. Uunin pesä on puolisen metriä kanttiinsa eli kooltaan vain noin puolet entisten uunieni koosta. Mutta aivan riittävän kokoinen, koska nyt käytän uunia useasti viikossa.
Uuni lämpenee nopeasti, reilun parin tunnin puiden poltto riittää pääsemään yli 300 asteeseen. Kylmänä talvi-iltana tuntuu, että lämpiää turhankin nopeasti, sillä tulen palamista olisi mukava seurata luukun läpi pidempäänkin. Kuumassakaan uunissa ei pala leipomukset pohjasta, niinkuin usein tapahtui aiemmissa uuneissa. Puitakaan ei kulu kuin kopallinen lämmityskertaa kohti, jonka vuoksi lämmitän uunin talvella joka toinen päivä ja näin minulla on melkein koko ajan uunissa lämpötila jota voin hyödyntää johonkin paistamiseen ja hauduttamiseen.
Ja kyllä tätä uunia on käytettykin todella paljon. Suosittelen lämpimästi tällaista pienempää mallia kaikille kotikokeille, jotka eivät kerralla suuria määriä ruokia tai leipomuksia valmista. Paistuu siellä kerralla vaikka 4 pientä leipääkin ja minun 50 cm leveän sähkölieden uuniin tarkoitettu pullapelti mahtuu hyvin. Lisäksi muurauksen yhteydessä uuniin integroitu lämpömittari auttaa sekä uunin lämmityksessä että käytössä. Siitä kun voi koko ajan seurata uunin sisälämpötilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti