Kantarellitäytteinen Munakasrulla (gluteeniton)

Meillä oli aikoinaan lapsuuteni maalaistalossa aina muutama kana ja kananmunia syötiinkin keitettyinä ja paistettuina. Vielä eläkepäivilläänkin äitini piti muutamaa kanaa ja siksi olenkin tottunut suurimman osan elämästäni syömään vapaana juoksentelevien kanojen munia. Varsinkin kesäisin, kun kanat söivät ruohoa, oli munien keltuaiset hyvinkin tumman keltaisia.

Muutamia vuosia olen nyt ostanut kaupasta munat, joita olen pääasiassa käyttänyt ruuan valmistukseen ja leipomiseen. Sinällään munat eivät ole minulle enää maistuneet, joskus olen saattanut munakkaan tehdä. En ole asiaa sen kummemmin miettinyt kunnes pääsin taas kerran ostamaan vapaana laiduntavien kanojen munia. Ja olihan siinä maussa taas selvä ero. Varmasti kaupassakin olisi ollut tarjolla erilaisia munia, mutta olin tullut ostaneeksi aina sen vakio 10 kappaleen rasian.

Paikkakunnallamme aloitti tänä vuonna Reko-ruokapiiri, jossa tuottajat itse myyvät tuottamiansa tai valmistamiansa tuotteita. Kun myyntiin tulivat myös kananmunat, päätin heti liittyä ostajien joukkoon. Tästä lähtien munaruoat tulevat varmasti kuulumaan viikottaiseen ohjelmaani, sen verran maukas oli jo tämä ensimmäinen kokeiluni.

Ostamani munat tulevat Muurahaismäen tilalta Juvalta, jolta löytyy ainakin oma facebook-sivu. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisen viikon aikana kulutin koko 30 kappaleen kennollisen munia. Pitihän niitä kokeilla heti vähän joka reseptiin.

Ainekset

4 munaa
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä
1.5 dl riisijauhoa
0.5 tl leivinjauhetta
silputtua ruohosipulia
1 tl suolaa

Täyte

70 g pakastettuja kantarelleja
1 pieni sipuli
1 dl valkoviiniä
115 g Philadelphia French Herbs tuorejuustoa (1 pieni pakkaus)
suolaa

Munat vatkasin kevyesti ja sekoitin joukkoon muut aineet. Massan kaadoin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Sillä välin täytettä varten kuullotin sipulin voissa ja lisäsin joukkoon hienommaksi hakatut kantarellit. Kantarellit olin pakastanut esiryöpättyinä ja ne saivat sulaa parisen tuntia huoneenlämmössä. Kun kantarellit olivat lämmenneet, lisäsin pannulle valkoviinin kahdessa erässä ja se sai imeytyä kokonaan sipuli-sienimassaan. Joukkoon vielä tuorejuusto ja suolaa maun mukaan.

Paistuneen munakasseoksen kumosin toiselle leivinpaperille ja levittelin sille täytteen. Paperin avulla se rullautui hyvin kääretortun tapaan.

Munakasrulla on yhtä hyvää sekä lämpimänä että kylmänä, joten murustakaan ei varmasti jää tähteeksi.

Gluteeniton Raparperipiirakka Riisijauhoista

Jokunen päivä sitten olin vierailulla ystävien luona, jossa kaikki leivotaan gluteenittomana keliakian vuoksi. Monesti ennenkin olen syönyt heillä itse tehtyä marjapiirakkaa, mutta tällä kerralla jo leikatessani piirakkaa huomasin, että tämä on jotenkin erilainen. Monesti piirakkapohja on ollut "kuivan" tuntuinen ja päälle on kaadettu runsaasti vaniljakastiketta tms. Nyt tämän piirakan pohja tuntui heti ihanan pehmeältä.

Kysyin tietysti heti mitä jauhoja nyt on käytetty. Sain nähtäväkseni pakkauksen, jossa oli valmiina sekoituksena varmaan taikinan kaikki muut ainekset paitsi neste. Pakkauksen sisällön mukaan kuitenkin ainoa käytetty jauho oli riisijauho. Ja niinpä päätin heti seuraavana päivänä lähteä kauppaan ostamaan pelkkää riisijauhoa ja kokeilla oman reseptin kehittämistä.

Hyvinhän se onnistuikin ja tällaisen ohjeen sain aikaiseksi:

Ainekset

2 dl riisijauhoa
2 rkl sokeria
0.5 dl psylliumia
1 mm (himalajan vuori)suolaa
100 g voita
1 muna
3 rkl vettä

raparperipaloja
perunajauhoa
sokeria

Kuivat aineet sekoitin keskenään ja nypin joukkoon huoneenlämpöisen voin. Lisäsin sen jälkeen munan ja veden ja sekoitin käsin joukkoon. Taikinan painelin voidellun piirakkavuoan pohjalle ja laitoin sen jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Esipaistoin piirakkapohjaa ensin 10 minuuttia 200 asteesssa. Lisäsin sen jälkeen raparperipalat, joihin olin sekoitellut perunajauhoja. Suhde on noin puoli litraa raparperia ja vajaa rkl perunajauhoja. Lopuksi päälle vielä ripottelin sokeria ja takaisin uuniin. Piirakka oli vielä 200 asteessa 15 minuuttia ja sitten laskin lämpötilan 175 asteeseen ja jatkoin paistamista 20 minuuttia.

Gluteenittomat Rommipikkuleivät

Rommi on yksi suosikkimausteistani leivonnassa ja ehdoton suosikkini onkin ehkä Rommirusinakakku, jonka reseptin löydät täältä

Pikkuleivissä en ole rommia ennen käyttänyt mausteena, joten ajattelinkin kokeilla ensimmäisellä kerralla rommiaromia; näin on helpompi hallita muita ainessuhteita. Taikinasta tulikin näin sopivan kiinteää. Sitä pystyi myös kaulitsemaan tai sitten vain pyörittelemään pikkuleivät käsissä. Kokeilin molempia tapoja. Kaulitut pikkuleivät olivat sen verran ohuempia, että niitä oli kiva tarjota kerrospikkuleipinä; siis kaksi pikkuleipää pohjat vastakkain ja väliin vadelmamarmeladia. Manteli- ja perunajauhojen ansiosta pikkuleivät olivat ihanan mureita.

Ainekset

90 g voita
0.5 dl sokeria
1 tl kanelia
2 ml rommiaromia
1 muna
1 dl mantelijauhoa
1 dl perunajauhoa
0.75 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 tl psylliumia
1 tl leivinjauhetta

Sulatin voin ensin kattilassa sokerin ja kanelin kanssa. Jäähtyneeseen seokseen lisäsin aromin, munan ja kuivat aineet sekoitettuna. Taikina sai jähmettyä jääkaapissa vielä parisen tuntia.

Osan taikinasta kaulin ja otin muotilla pieniä pikkuleipiä. Osan taikinasta leivoin  pötköksi ja leikkasin pieniä paloja,  jotka pyörittelin käsin palleroiksi.

 Paistoin pikkuleipiä 200 asteessa 12 minuuttia.

Tulihan siitä annoksesta enemmänkin pikkuleipiä,mutta osa tuli heti syötyä.