Inkolaispuuro

Nyt tulee sellainen perinneruokaresepti, että veikkaanpa, ettei yksikään lukija ole tästä ennen kuullut. Tai jos olet, niin laitappa kommenttisi tänne ja kerro vähän lisää.

En tiedä mistä tämä lapsuuteni herkkuruoka yht´äkkiä pälkähti päähäni. Näin nettiaikana piti tietysti vähän sitä googlettaa ja löysin itsellekin ihan uutta tietoa. Ruoka lienee peräisin Inkoosta ja on uusmaalainen perinneruoka. Tunnetaan myös nimellä inkoolais puuro ja perunapuuro.

Meillä lapsuudenkodissani tätä keitettiin aina silloin tällöin ja se olikin tavallinen iltaruoka. Isosta puurokattilallisesta jäi yleensä ylikin ja se syötiin seuraavana aamuna. Meillä ylijäänyt puuro paistettiin seuraavana aamuna valurautaisessa paistinpannussa voissa siten, että pinta ruskistui kunnolla. Ja se oli ehkä vieläkin suurempaa herkkua, varsinkin se ruskistunut pinta.

Puuro nautittiin suuren voisilmän ja kylmän maidon kanssa.

Muistan, että silloin aikoinaan puuro keitettiin liedellä alusta loppuun. Päätin kuitenkin vähän oikaista, koska sakea puuro palaa helposti pohjaan jos ei sitä hämmennä koko aikaa. Siksi haudutinkin puuron leivinuunissa.

Ainekset

500 g jauhoisia perunoita
7.5 dl vettä
1 tl suolaa
2 dl karkeita ruisjauhoja

Jauhoiset perunat kuorin ja paloittelin ja keitin kypsiksi. Veden kaadoin pois (keitinvesi otetaan kuitenkin talteen.)  ja perunat survoin kuten muusia tehdessä. Perunasurvokseen lisäsin keitinveden ja kuumaa vettä lisää sen verran, että sitä oli yhteensä 7.5 dl.  Tähän löysään "velliin" lisäsin suolan ja ruisjauhot. Sitten vain seos uunivuokaan, kansi päälle ja leivinuuniin, jossa oli 160 astetta. Puuro sai olla siellä tunnin verran. Pariin kertaan sekoittelin sitä, jotta jauhot eivät paakkuuntuneet pohjalle.

Näin helposti olikin herkullinen puuro valmis ja maistui edelleenkin aivan yhtä hyvältä kuin vuosikymmeniä sitten. Kannattaa kokeilla!

Gluteeniton Raejuustopannari

Viime kesänä innostuin taas vuosien tai oikeastaan vuosikymmenten jälkeen tekemään pannaria, ohjeeni peruspannarista tässä.

Paistoinkin pannaria monet kerrat sekä vieraille että omaan herkutteluun. Mutta niinkuin monesti ennenkin, kun resepti käy jo tutuksi, rupean miettimään, miten sitä voisi tuunata vähän erilaiseksi. Tutkailin erilaisia reseptejä ja sitten innostuinkin tästä versiosta, johon ei jauhoja tarvita ollenkaan. Siis jos psylliumia ei lasketa jauhoiksi.

Lisäksi tämä versio on superterveellinen, varsinkin jos sen nauttii tuoreiden tai pakastemarjojen kanssa. Olen tätä tarjonnut myös vieraille, ja aina kaikki on tullut syötyä viimeistä palaa myöten. Vähän litteämpi tämä on rakenteeltaan verrattuna peruspannariin, mutta ihanan pehmeää.

Reseptiä voi tuunata vaikka minkälaisilla mausteilla makunsa mukaan. Erilaisia aromiaineksia olen kokeillut, samoin esim. kaneli tai kardemumma sopii tähän hyvin.

Ainekset

6 munaa
400 g raejuustoa
2 rkl voisulaa
2 ml appelsiiniaromia
1 rkl vaniljasokeria
1.5 tl leivinjauhetta
3.5 rkl psylliumia
0.5-1 tl suolaa

Yksinkertaisimmillaan vain kaikki ainekset sekoitetaan. Olen kokeillut myös vaahdottaa ensin munat ennen muiden aineiden lisäämistä. Näin pannari on vähän kuohkeampaa, mutta ero ei ole kovin suuri.

Käytän raejuustona Milbonan raejuustoa, joka on hyvin hienorakeista.

Kun seoksen kaataa uunipellille kannattaa antaa sen turvota vielä viitisen minuuttia ennen uuniin laittoa. Eka kerralla annoin taikinan turvota sekoituskulhossa, mutta kiinteänä se oli vaikeampi levittää pellille.

200 asteisessa leivinuunissa paistoin pannaria 18 minuuttia kääntäen paiston aikana kerran pellin toisinpäin.

Hedelmäinen Myskikurpitsakeitto

Myskikurpitsa on ollut minulle tähän päivään saakka täysi tuntemattomuus. Olen niitä varmasti kaupassa ennenkin nähnyt, mutta koskaan en ole vielä ostanut. Enkä ole edes tiennyt mitä siitä voisi tehdä.

Nyt kuitenkin tuntui, että sana myskikurpitsa tuli vastaan vähän joka mediassa. Siispä tuumasta toimeen ja kauppaan. Ostoskoriini tarttui 800 gramman myskikurpitsa. Sen verran olin jo ohjeita silmäillyt, että kurpitsa on paras paahtaa ensin uunissa. Muuten ohjeita en kovin tarkkaan lukenut ja päätin, että maistan ensin kypsää, paahdettua myskikurpitsaa ja päätän sitten miten sitä maustan. No, ennakkoon olin kuitenkin jo päättänyt, että teen siitä sosekeiton.

Halkaisin kurpitsan ja kaavin pois siemenet ja niitä ympäröivän pehmeän osan. Sitä ei kovin paljon ollutkaan jos vertaa isoon talvikurpitsaan.

Kurpitsanpuolikkaat laitoin leivinpaperin päälle pellille ja niiden viereen pois kaavitut kurpitsansiemenet, jotka ensin olin pyöritellyt suolalla ja grillausmausteella maustetussa rypsiöljyssä.

Leivinuunissa oli 150 astetta ja siemeniä paahdoin 40 minuuttia ja itse kurpitsaa 1.5 tuntia. Pehmeästä, jäähtyneestä kurpitsasta kuori irtosi helposti .

Keiton ainekset

1 myskikurpitsa
1 kasvisliemikuutio
1 dl vettä
1.5 dl ruokakermaa Sitruuna & Pippuri 10 %
yhden appelsiinin mehu
suolaa

Kuumaan veteen liuotin ensin liemikuution ja sitten sekoitin kaikki ainekset sauvasekoittimella soseeksi ja kuumensin soseen. Ja näin nopeasti hedelmäisen makuinen keitto olikin jo valmis. Koristeeksi pinnalle vain paahdetut, maustetut kurpitsansiemenet.

Vaikka on yleensä kovin maustetusta ruoasta välitäkään, tällä kerralla voimakkaasti maustetut siemenet täydentävät hienosti makeahkoa keittoa. Kannattaa siis panostaa siemenien maustamiseen.

Myskikurpitsa on todellakin niin makea, että tässähän tulee nautittua samalla melkeinpä sekä itse pääruoka että jälkiruoka. Tämän kokemuksen jälkeen ei ole todellakaan vaikea uskoa, että  paahdetusta myskikurpitsasta tehtyä sosetta voi hyvin käyttää myös makeita herkkuja leivottaessa.