Kesäkurpitsa-Halloumvuoka

Jokunen vuosi sitten ostin ensi kerran kesäkurpitsan taimen, jonka istutin tontin laidalle multakasaa, kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Ihme kyllä taimi tuotti useita kesäkurpitsoja, joilla sain herkutella silloin tällöin. Tänä keväänä ostin kaksi tainta, jotka istutin hyvin lannoitettuun kasvulaatikkoon. Ja satoahan alkoi tulla sellaista vauhtia, etten oikein tiennyt minne kaikki kesäkurpitsat laittaisin. Onneksi niitä voi pakastaa ihan sinällään paloiteltuna. Sulatettuina ne on kyllä vähän lötköjä, mutta kyllä ne sosekeittoihin ja laatikoihin kelpaavat.

Suoraan maasta otetuista kesäkurpitsoista tehtyjä ruokia söinkin koko kesän useamman kerran viikossa. Yleensä valmistan vuokaruokia, esim. maustettu nyhtökaura tai maustettu mifu sopivat hyvin näihin vuokiin. Muistaakseni Yhteishyvän verkkosivuilla oli kesäkurpitsapihvien ohje, johon käytettiin myös halloum-juustoa. Koska en kuitenkaan halunnut alkaa paistamaan pihvejä, päätin soveltaa ohjetta pienin muutoksin vuokaruokaan. Ja tällainen siitä tuli:

Ainekset

500 g kesäkurpitsaa
200 g halloum-juustoa
2 munaa
1 rkl riisijauhoa
juustoraastetta
suolaa

Kesäkurpitsan ja halloumin raastoin karkeaksi raasteeksi. Lisäsin massaan munat, riisijauhon, ripauksen suolaa (halloum on jo melko suolainen) ja pari ruokalusikallista juustoraastetta. Laitoin massan voideltuun vuokaan ja ripottelin vielä päälle hiukan juustoraastetta. Vuokaa paistoin puolisen tuntia 200 asteessa.

Halloum antaa tähän vuokaan voimakkaan maun. Ja todella helppo ruoka valmistaa. Annoksesta riittää neljälle.

Gluteeniton Marjapiirakka

Kesän aikanakin tuli leivottua ehkä enemmänkin kuin yleensä kesäisin, mutta uusien ohjeiden kokeileminen jäi vähemmälle. Valitsin leipomisen nopeuden takia useimmiten jonkun vanhan, jo hyväksi koetun reseptin. Ja taas kerran kiittelin itseäni blogin kirjoittamisesta; eipä tarvinnut miettiä, että mistähän viimeksi jonkin ihanan reseptin olinkaan napannut. Ei muuta kuin blogi auki ja sieltä valitsin valmiiksi hyväksi todetun ohjeen.

Nyt kuitenkin ajattelin  taas testata jotakin uutta reseptiä omalla twistilläni. Pakastimesta löytyi vielä viipaloituna viime syksyisiä omenoita. No, ne nyt ainakin pitäisi jo käyttää kiireesti. Lisäksi otin pilkottuja raparpereja ja viime syksyn puolukoita, joita niitäkin on edelleenkin pussi jos toinenkin pakastimen kätköissä. Tai onneksi on, koska tänä syksynä näyttää lähitienoolleni tulevan huonohko puolukkasato. Monena vuotena mättäät onkin olleet niin täynnä punaisia puolukoita, että on tila pakastimista loppunut kesken.

Siispä tästä hedelmä-marjaseoksesta valmistuikin tänään mehevä piirakka.

Taikina-ainekset

100 g voita
0.5 dl sokeria
1 muna
1 ml Butter-Vanilla-aromia
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 tl leivinjauhetta

Täyteainekset

2 dl kermaviiliä
0.5 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria

marjoja valinnan mukaan
(hillosokeria)

Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ensin ja lisäsin  sekä munan että aromin vaahtoon. Vielä varovasti sekoitellen kuivat aineet joukkoon. Taikinan levitin voideltuun piirakkavuokaan.

Taikinan päälle ensin marjaseos ja hiukan hillosokeria, joka sitoo pakastettujen marjojen nestettä. Ja lopuksi päälle muut täytteen ainekset keskenään sekoitettuna. Pinnalle ripottelin vielä kourallisen puolukoita väriä antamaan.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa puolisen tuntia.

Aromiaineen tilalla voi käyttää myös vaniljasokeria, mutta itse olen tykästynyt aromivalmisteisiin. Varsinkin tämän Butter-Vanilla-aromin tuoksu leviää houkuttelevasti paiston aikana koko taloon ja maistuu reilusti valmiissa leivonnaisessa.

Tässä ohjeessa maun lisäksi minua ihastuttaa erityisesti pohjan pehmeä rakenne.

Pannaria ja marjoja

Yksinkertainen on parasta! Tämä toteamus tuli taas jälleen kerran mieleeni viime kevättalvella hiihdellessäni pohjoisessa. Osuin latukahvilaan, jossa muurinpohjalettujen kanssa tarjoiltiin sen tavallisen hillo+kerrmavaahto-yhdistelmän sijaan luonnonmarjoja. Tämä tarkoitti pakasteesta sulatettuja erilaisia marjoja kokonaisina kevyesti sokeroituna. Ja kylläpä maistui raikkaalta. Edes kermavaahtoa ei kaivannut lisukkeeksi.

Tästä innostuneena olenkin pakastanut tänä vuonna kaikki marjat kokonaisina niin, että saan tehtyä niistä samanlaisia marjakimaroita. Itse en välttämättä edes kaipaa niihin sokerilisää. Pakkasesta sulattelen nyt aamupuuron kaveriksi sen perinteisen mustikka- tai mansikka-annoksen sijaan erilaisia sekoituksia. Mustikkaa, metsävadelmaa, mansikkaa, lakkaa ja niiden joukossa kokonaisina pakastetut viinimarjatkin maistuvat ihan erilaisilta.

Tästä lettu+marjakimara yhdistelmästä innostuneena tarkoitukseni oli itsekin tehdä kotona samanlaisia. Kevätpuolella ei pakkasestani enää löytynyt kuin puolukoita, joten näin kauan kului ennen kuin pääsin tuumasta toimeen. Eräänä helteisenä sunnuntaina kaukana asuvat ystävämme soittelivat ja kyselivät josko keittäisimme päiväkahvit, kun he olivat vain parin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Tottakai, mutta mitä tarjoaisin kahvin kanssa. 30 asteen helle ei houkuttanut muurinpohjalettujen paistoon, mutta pannarin voisin laittaa uuniin. Itse asiassa en edes muista, milloin olisin viimeksi tehnyt pannaria. Varmasti yli kymmenen vuotta sitten. Mutta tällä kerralla siitä tulikin niin hyvää, että teinkin sitä monesti vielä uudestaankin. Ja aina nautimme sen ihanan, pirteän marjakimaran kanssa.

Pannaritaikina

7.5 dl punaista maitoa
2 munaa
0.5 dl sokeria
1 tl suolaa
4dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua voita

Ainekset sekoittelin vispilällä ja annoin taikinan turvota puolisen tuntia. Sitten taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin 200 asteessa puolisen tuntia.

Mustikka-mansikka-metsävadelmakimara pannarin kanssa ja uusi satsi marjoja jo sulamassa