Juureen leivotut sämpylät (ilman hiivaa)

Jokunen viikko sitten oli iltapäivälehdessä artikkeli leipäjuuresta. Tarina oli pitkä, puoli sivua. Jutun lopuksi kerrottiin, että ohje oli otettu suoraan Kotikokin sivulta ja annettiin osoite sinne. Tästä klikkaat oikealle sivulle.

Tutkin asiaa myös muilta nettisivuilta ja päädyin siihen, että ohjeita on yhtä paljon kuin nettisivujakin. Valinnan varaa siis riittää, mutta minä päädyin kokeilemaan tätä Kotikokin juuriohjetta.

Juuren tekemiseen kuluu 2 viikkoa, mutta aika kului nopeasti. Niin mielenkiintoista oli seurata juuren kehitystä. Parissa päivässä juuri alkoi tuoksumaan happamalta ja viikon kuluttua siinä näkyi jo aivan selvästi kuplimista. Säilytin juuriastiaa keittiön työtasolla, jossa muistin paremmin "ruokkia" sitä joka päivä.

Kahden viikon jälkeen aloitin taikinakokeilut. Pari ensimmäistä kertaa tein taikinasta pataleipää ja sen jälkeen sämpylöitä. Huomasin ekalla kerralla, että taikinan on oltava riittävän paksua. Aluksi jätin sen liian löysäksi ja tuntui, että kohoamisen aikana se löystyi vielä lisää.

Kuvan mukaiset sämpylät olen tehnyt seuraavalla reseptillä:

3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
0.5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0.5 dl juurta
4-5 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl auringonkukan siemeniä
2 rkl pellavansiemenrouhetta

Lämpimään veteen sekoitin ensin kaikki muut paitsi hiivaleipäjauhot ja juuren. Seuraavaksi joukkoon juuri ja alustus hiivaleipäjauhoilla sopivan kiinteäksi.

Taikinakulhon peitin muovikelmulla ja jätin sen nousemaan 20 tunniksi (kerran laitoin kulhon päälle vain leivinliinan, mutta silloin taikinan pinta kuivui).

Taikinasta tuli 10 sämpylää. Laitoin sähköuunin lämpenemään 200 asteeseen ja samalla laitoin tyhjän uunipellin sinne kuumenemaan. Sämpylät saivat kohota uunin lämpenemisen ajan eli n. 15 minuuttia. Uunista otetulle kuumalle pellille vedin nousseet sämpylät leivinpaperin avulla ja paistoin niitä 25 minuuttia.

Rouskuvan rapeakuorisia sämpylöitä tulikin. Maku on ihan erilainen kuin hiivalla kohotetuissa sämpylöissä. Näissä maistuu mukavasti juuren happamuus.

Kun kerran on päässyt juurileivonnan alkuun kokeiluista tuskin tulee loppua. Tulevaisuudessa on mukava kokeilla erilaisia jauhosekoituksia ja lisäillä taikinaan muitakin siemeniä ja raasteita.

Sämpylät kohoamassa odottaen uuniin pääsyä

Samantyyppisestä taikinasta leivottu pataleipä (nestettä 3 dl)

Porkkanakakku

Teen porkkanaraastetta aina 2 kg:sta porkkanoita kerrallaan mehupuristimella. Ylimääräiset raasteet pakastan annosrasioihin, joista niitä on helppo ottaa ruuan lisäkkeeksi tai vaikkapa käytettäväksi laatikkoruoissa ja leivonnassa. Mehua tästä annoksesta tulee 7-8 dl. Lisään mehupuristimeen aina lopuksi yhden sitruunan tai appelsiinin, jonka maku tasoittaa kivasti porkkanamehun makua.

Pitkästä aikaa päätin leipoa raasteesta porkkanakakun ihan tavallisena versiona vehnäjauhoja käyttäen. Aiemmin olen leiponut gluteenittoman version ja sen reseptin löydät täältä.

Terveellistä tässä kakussa on tietenkin runsas porkkanamäärä ja rasvana rypsiöljy.

Ainekset

4 munaa
2 dl sokeria
3 dlvehnäjauhoja
1.5 tl soodaa
1.5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
300 g kuivaa porkkanaraastetta
1 dl rypsiöljyä

Munat ja sokerin vaahdotin ja lisäsin siihen kuivat aineet keskenään sekoitettuna ja porkkanaraasteen vuorotellen. Lopuksi kuoriraaste ja öljy.

Paistoin kakkua rengasvuoassa 175 asteessa 45 minuuttia.

Pellillinen Mustikkapiirakkaa

Iltapäiväkahvit on meillä päivän vakiotapahtuma. Normaalisti juomme ne pari kertaa viikossa harrastusten yhteydessä ja vähintään kerran viikossa kauppareissun yhteydessä paikallisessa pienessä kahvilassa. Nyt on korona-viruksen vuoksi juotu päiväkahvit aina kotona ja sehän tietää lisääntyvää leipomista. Onneksi viimeisen kuukauden aikana kahvit on pystytty useimmiten juomaan terassilla kevään etenemistä seuraten. Ihanaa vaihtelua talven jälkeen.

Nykyisin uusia reseptejä julkaistaan netissä ja lehdissa niin paljon, ettei meinaa mukana pysyä. Itsekin olen pari viime vuotta kokeillut erilaisia uusia reseptejä ja muokannut niitä mieleisekseni.Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä kaiken tämän muuttuneen maailman keskellä palata takaisin perinteisiin.

Pullataikinaan tehty mustikkapiirakka on minusta aina ollut se paras. Johtuneeko jostain lapsuusmuistoista, ehkä. Siihen aikaan marjapiirakat tehtiin meillä kotona aina pullataikinapohjalla ja mitään sen parempaa en voinut edes kuvitella.

Viime kuun alussa postasin ohjeen veteen tehdystä pullataikinasta, jonka löydät täältä. 

Siitä lähtien olen tehnyt pullataikinasta monenlaisia leivonnaisia: pieniä pullapiirakoita, korvapuusteja, rahkapiirakkaa, bostonkakkua. Helppoa ja nopeaa. Tästä puolen litran taikinasta saa kaksi pellillistä piirakkaa  ja vielä jää taikinaa vähän ylikin.

Ohjeenahan tämä resepti ei ole mikään uusi ja erilainen, vaan lähinnä muistutuksena myös itselleni, että "perinteet kunniaan".

Tänään valmistui rahka- ja mustikkapiirakka ja lopusta taikinasta vielä korvapuustipitko. Rahkapiirakan ohje löytyy täältä.

Mustikkapiirakkaa varten siis kaulitaan 2-2.5 dl:n pullataikina uunipellin kokoiseksi ja nostatetaan sitä puolisen tuntia. Sen jälkeen piirakan reunat voidellaan munalla.

Täytettä varten sekoitetaan

1 l (pakaste)mustikoita
2-3 rkl perunajauhoja
1 dl sokeria (tai maun mukaan)

Pakastemustikoissa kannattaa käyttää enemmän perunajauhoja, koska niistä irtoaa mehua enemmän. Ja mustikoita kannattaa laittaa reilu kerros.

Täyteaineet vain piirakkalevylle ja uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi.

Herkullista!