Helppo Mustikka-Vadelmapiirakka (myös gluteeniton)

  Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

 

Harmaa, syksyinen päivä. Siis juuri sopiva marjapiirakan leipomiseen. Yksi mutta on kuitenkin vielä matkassa. Käytän leipomiseen aina joko voita tai öljyä ja nyt on voi loppu. On siis pakko löytää ohje, jossa rasvana on pelkkä öljy. Sopiva löytyykin netin syövereistä ja sitä muokkaan taas hiukan sen mukaan mitä kaapista löytyy.

Olen saanut Vihreä Härkä-yritykseltä aiemmin kokeiluun täys-härkäpapujauhoja, joita en kovin moneen reseptiin ole osannut vielä lisätä. Nyt kuitenkin päätin kokeilla tähän taikinaan niitä, koska ne karkeana jauhona tuovat pohjataikinaan mukavaa rakennetta. Onnistunut kokeilu maun suhteen ja samalla hippunen enemmän proteiinia taikinaan.

 

1.75 dl tattarijauhoja

0.5 dl Vihreä Härkä Härkäpapujauhoja

(tai näiden jauhojen sijaan 2.5 dl vehnäjauhoja)

1.5 tl leivinjauhetta

0.5 dl sokeria

1 tl vanilja-aromia

2 dl piimää

1 dl öljyä

1 muna

Kuivat aineet sekoitin ensin ja niihin lisäsin muut aineet nuolijalla sekoittaen.

Päälle laitoin mustikoita ja metsävadelmia ja pinnalle ripottelin hillosokeria antamaan makeutta ja sitomaan liiat marjamehut.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa 30 minuuttia.

Ensi kerralla laitan enemmän marjoja koska tämä taikina pitää marjat hyvin "pinnalla", eivätkä ne siis valu vuoan pohjalle reilumpana määränäkään.

 

 

 

Ruislimppuja

Siitä onkin kulunut taas pitkä aika kun viimeksi leivoin oikeita hapanlimppuja. Miksiköhän? Ei niiden leipominen ole edes vaikeaa ja vaikka siinä kuluu tunti jos toinenkin, niin aina odotellessa voi tehdä muuta.

Olen oppinut jo lapsuudenkodissa leipomaan ruisleivät ja -limput hiivalla kohottamalla. Vaikka välillä leivoinkin ilman hiivaa, niin paluu hiivataikinaan tuntuu jotenkin luonnolliselta.

Hapanjuurta minulla ei nyt tietenkään ole missään jemmassa, joten taas lähdetään alusta asti. Tällä kerralla teen juuren "nopeammalla" menetelmällä eli valmistus kestää vain 2-3 vrk halutusta happamuudesta riippuen.

Hienonnan 2 hapankorpun siivua 5 desiin kylmää vettä (saa olla haaleaakin) ja annan hetken pehmetä. Sitten ajan liuoksen sileäksi sauvasekoittimella. Seokseen lisään ruisjauhoja niin, että tulee vellimäinen. Päälle puhdas leivinliina ja astia työpöydälle odottelemaan. 2-3 vrk aikana sekoitan seokseen silloin tällöin kourallisen ruisjauhoja. Vettäkin voi lisätä, jos seos tuntuu liian paksulta. Seos alkaa kuplimaan hapantuessaan ja parin vuorokauden jälkeen tuoksuukin happamalta. Koska haluan kunnolla hapanta taikinaa, annan sen hapantua 3 vrk.

Leivinuunini lämmitys kestää 2.5-3 tuntia, joten samalla kun laitan tulet uuniin niin alustan myös taikinan. 

Juuresta voi ottaa nyt desin verran talteen jääkappiin tai pakastimeen uuden taikinan hapattamista varten, mutta jos se unohtuu (kuten minulla usein) myös valmista taikinaa voi ottaa talteen ja käyttää hapattamiseen.

Alustan taikinajuureen 2 tl suolaa, pussillisen kuivahiivaa ja ruisjauhoja niin paljon, että taikina tuntuu hyvin irtoilevan käsistä ja kulhosta, mutta ei ole liian paksua kuitenkaan. Tuntuman oppii aikaa myöten.

Joskus lisään taikinaan alustuksen loppuvaiheessa myös hiukan vehnäjauhoja ja lorauksen siirappia, mutta nyt haluan tehdä taikinan puhtaasti ruisjauhoista.

Taikina saa nousta parisen tuntia liinan alla, jonka jälkeen leivon sen kahdeksi limpuksi. Limputkin voivat vielä kohota tunnin verran, jolloin pinta on kauniisti repeillyt. Ennen uuniin laittoa pistelen limppujen pinnat vielä haarukalla suurempien repeilyjen estämiseksi.

300 asteeseen lämmitetty leivinuuni saa siintyä noin 45 minuuttia ennen leipien paistoa. Paistoaika vaihtelee 20-30 minuuttia lämpötilasta riippuen. Kypsän limpun tunnistaa kopauttamalla limpun pohjaa, joka kypsänä kumisee.

 

 

 

Tarkoitukseni oli ostaa puinen taikinatiinu, jossa juuri säilyisi itsestään. Jututin yhtä torikauppiasta ja tutkin nettiä ja totesin, että helpommin sanottu kuin tehty. Eipä niitä tiinuja juuri myynnissä olekaan, ainakaan sopivan pientä. Mutta ehkäpä jonakin päivänä joltakin torilta sen vielä löydän.

Gluteeniton Omenamurupiirakka

Ihana syksy ja sadonkorjuuaika on taas koittanut. Tai oikeastaan sato on jo korjattu ja nyt on aikaa nauttia metsän ja puutarhan antimista.

3 vuotta sitten istuttamani suklaakirsikka tuotti tänä kesänä kolmisen litraa kirsikoita, joista keitin maukasta hilloa. 2 vuotta sitten istuttamani päärynäpuu tuotti ensimmäiset hedelmänsä, jotka herkuteltiin ihan sinällään. Lisäksi paljon muita puutarhan marjoja ja hedelmiä ja metsän antimia. Pakastearkku on täynnä ja kohta ilmatkin viilenee sen verran, että voi aloittaa leivinuunin lämmityksen.

Kesällä leivoin oikeastaan tosi paljon, mutta uusia reseptejä ei tullut. Pullatakinapohjaisia marja- ja omenapiirakoita tein paljon, samoin myös rahkapiirakkaa pullataikinapohjalla. Viimeksi postaamani Ricotta-Persikkapiirakan pohjataikinaohje oli myös ahkerassa käytössä.

Syksyn antimet keventävät myös kummasti ruokabudjettia. Varsinkin itse tuotetut tai kerätyt tarvikkeet. Vaikka leivinuuni ei vielä lämpenekään, olen tänään hauduttanut  sähköuunissa ison annoksen kaalilaatikkoa ja uunipadallisen ruispuolukkapuuroa. Ihanaa edullista lähiruokaa.

Omenapuiden sato ei ollut tänä vuonna kovin runsas, mutta sosetta niistä jonkun verran valmistin. Loput omenat käytän piirakoihin ja sen vuoksi etsinkin helppoa piirakkaohjetta. Sellaisen perusrunko löytyi Virtasalmen Viljatuotteen fecebook-sivulta (puolukkapiirakka) ja sovelsin siitä oman version sen mukaan mitä kaapista löytyi.

 

Pohjataikina

2.5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta

0.5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

0.75 dl sokeria

100 g sulatettua voita

1 muna

1 dl piimää

Päälle 

omenalohkoja 

kanelia

sokeria

Pohjataikinaa varten sekoitin kuivat aineet ja voisulan murumaiseksi seokseksi. Otin siitä noin kolmasosan sivuun. Loppuosaan taikinaa sekoitin munan ja piimän. 

Levitin pohjataikinan  pyöreään, voideltuun piirasvuokaan. Päälle omanalohkoja, kanelia ja sokeria. Ja lopuksi niiden päälle sivuun otettu muruseos.

Paistoin piirasta vajaa 25 minuuttia 200 asteisessa sähköuunissa.

Minulle oli uutta, että muruseokseen käytetään jauhoja erilaisten hiutaleiden sijaan, mutta kyllä se toimii hyvin näinkin.