Vhh, gluteeniton Katkarapupiirakka

Sitä mukaa kun olen pyrkinyt vähentämään sokerin käyttöä leivonnassa, olen myös suunnannut leivontaa jonkin verran vähähiilihydraattiseen suuntaan. Jotenkin sitä kaipaa vähähiilarisena kuitenkin saman tyyppisiä tuotteita kuin muulloinkin, esim. sämpylöitä, mutakakkuja tai piirakoita. Mutta eihän se nykyään ole edes ongelma, varsinkin jos itse leipoo tuotteet. Mantelijauho on monipuolinen ja sopii sekä makeisiin että suolaisiin leipomuksiin.

Pakastimessa oli jo jonkin aikaa katkaravut odottaneet pääsyä hyötykäyttöön, joten siitä lähti idea tähän piirakkaan. Nopean laskutoimituksen jälkeen huomasin, että koko piirakassa on vain 21 grammaa hiilareita eli yhtä palasta kohti niitä ei kovin hurjasti tule.

Miksi siis valitsen nykyisin vähähiilarisia tuotteita aina silloin tällöin? Yksinkertaiseksi siksi, että tunnen oloni siten paremmaksi ja vatsan turvotukset helpottaa. En kuitenkaan varsinaisesti karppaa, mutta oikeilla valinnoilla hiilarikuorma alenee kuin itsestään eikä oikeastaan tarvitse edes tinkiä mistään. Herkutella voi vaikka tällaisilla piirakoilla.

Pohja

 80 g mantelijauhoa
50 g sulatettua voita
100 g emmental juustoraastetta

Täyte

 

200 g katkarapu tuorejuustoa
1 dl ruokakermaa 10 %
2 munaa
1 tl suolaa
100 g katkarapuja
tilliä
emmental juustoraastetta

Pohjaan sekoitin ensin mantelijauhon ja sulatetun rasvan ja lisäsin juustoraasteen. Taikina on hyvin kuivan tuntuinen. Levitin ja painelin sen hyvin voidellun piirasvuoan pohjalle ja esipaistoin 175 asteessa kiertoilmauunissa 10 minuuttia.

Sen jälkeen lisäsin pohjalle katkaravut ja tillin sekä kaadoin päälle täytteen muut aineet keskenään sekoitettuna. Päälle ripottelin hiukan juustoraastetta antamaan paistuessa kaunista väriä. Paistoin piirakkaa vielä 40 minuuttia, puolessavälissä alensin lämmön 150 asteeseen.

Näin kevään tullessa leivinuunin lämmityskerrat harvenevat ja tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta kun jotakin leivon ihan sähköuunissa. Näin tulee tapahtumaan varmaan nyt useamminkin kun kevätaurinko lämmittää eikä lisälämpöä leivinuunista enää kaipaa. Korkeintaan  nelisen kuukautta yleensä olen leivinuunia lämmittämättä, mutta syksyn tullen kaipaa taas elävää tulta ja uunin säteilylämpöä.

Onneksi ehdin ottamaan kuvan piirakasta ennen syöntiä, niin nopeasti puolet siitä katosi heti parempiin suihin.

 Salaatin kanssa piirakasta tulee jo mukava ateriakin.