Sokeriton Kääretorttu

Olen jo pitkään leiponut mahdollisimman pienellä sokerimäärällä. Vanhoissa, perinteisissä ohjeissa sokeria on yleensä monta desiä, vaikka mielestäni yhtä maukkaaseen lopputulokseen pääsee vähentämällä sokerin määrän puoleen tai jopa sen alle.

Nyt päätin mennä kokeilussa vielä yhtä astetta pidemmälle eli jättää sokerin kokonaan pois. Makeutusaineena käytin steviajauhetta ja sitäkin vain minimaalisesti. Ohjeessa mainitaan 2 tl kiehuvaa vettä, koska se parantaa sokerittoman munavaahdon koostumusta.

Ainekset

4 munaa
25 g steviajauhetta
2 tl kiehuvaa vettä
2 rkl ruisjauhoja
4 rkl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Munat ja stevian laitoin vatkautumaan ja lisäsin siihen heti alkuvaiheessa kiehuvan veden hiljalleen. Noin kymmenen minuutin vatkauksen jälkeen kääntelin vaahtoon kuivat aineet sekoitettuna.

Paistoin torttua 225 asteessa vajaa kymmenen minuuttia.

Kumosin tortun heti paiston jälkeen toiselle leivinpaperille, johon olin ripotellut kookoshiutaleita.

Täytteeksi laitoin omenasosetta, jota olin syksyllä keittänyt Pirja-omenalajikkeesta. Omena on itsessään niin makea, ettei se tarvitse lisäsokeria. Soseen päälle ripottelin vielä kookoshiutaleita.

Lisämakeutta saa tarvittaessa tarjoamalla kääretortun jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Rukiinen Kinkkupiirakka

Kinkkupiirakan ohjeita löytyy vaikka minkälaisia ja niinpä minäkin päätin ottaa uudet makusekoitukset käyttöön. Yllättäen sitruuna, aurinkokuivattu tomaatti ja kinkku muodostavatkin hyvin sopusointuisen yhdistelmän, herkullisen jopa. Pohjan ohjeen löysin muutaman vuoden takaisesta kuntoilulehdestä, jota hieman muokkailin. Taikina näytti ehkä vähän oudolta, kun levittelin sitä vuokaan. Mutta siitä tulikin oikein jämäkkä pohja, mutta ei kuitenkaan kova. Tätä kannattaa kokeilla ja varioida itse täytteeseen uusia makuyhdistelmiä.

Pohja

1 avokado
1 muna
2 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Avokadon kuorin ja pilkoin palasiksi. Vaikka se olikin ihan kypsä, ei se muusautunut haarukalla. Joten sekoitin siihen munan ja ajoin sauvasekoittimella sen muusiksi. Tähän lisäsin vain kuivat aineet ja tasoittelin pohjataikinan voidellun piirasvuoan pohjalle jauhotetuin käsin.

Jauhoina käytin Liperin Myllyn Luomu-Riihiruisjauhoja, josta tulikin pohjaan voimakas rukiinen maku.

Esipaistoin pohjaa 15 minuuttia 175 asteessa kiertoilmauunissa.

Täyte

2 munaa
1 dl kuohukermaa
1 dl ruokakermaa sitruuna & pippuri
2 rkl öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia

Poutun pitsakuutioita
emmantal- juustoraastetta

Esipaistetun pohjan päälle ripottelin kinkun eli siis tällä kertaa pitsakuutiot. Päälle seos, jossa munat, kermat ja tomaatit. Suolaa en laittanut, koska kinkku on sen verran suolaista. Päälle sopiva kerros juustoraastetta ja kiertoilmauuniin 150 asteeseen vielä 30 minuutiksi.

Kaarnikka-puolukkahillo

Variksenmarja eli kaarnikka on vähemmän käytetty marja, mutta ihan suotta. Hapottomana se vain vaatii seurakseen hapollisen marjan ja niin syntyy vaikkapa hyvää hilloa. Myös hyvää mehua viinihapon kanssa kaarnikasta voi valmistaa.

Kotimaiset marjat ovat minulle välttämättömyys. Kerään kesän aikana pari pakastearkkua täyteen marjoja ja ennen seuraavaa kesää kaikki on jo syöty. Niitä kuluu aamupuuron päällä, smootieissa, marjapuuroina, kiisseleinä, piirakoina ja ihan vain sellaisenaan.

Tänä vuonna olen ottanut käyttöön myös marja-aroniat ja kaarnikan. Marja-aronia satoni ovat olleet edellisvuosina niin pienet, että niistä on tullut vain parin desin hillopurkki. Nyt sain niitä ämpärikaupalla ja olin vähän skeptinen pystynkö käyttämään niitä ja totunko niiden makuun. Ihan suotta. Niistäkin keitin sosetta hillosokerin ja viinihapon kanssa ja soseutin sen sauvasekoittimella. Eikä silloin alkuperäinen vähän karvas maku enää tunnu missään.

Kaarnikkaa olen puolestaan kerännyt syksyisillä ruskaretkillä Lapissa, jossa sitä kasvaa runsain mitoin. Poimiminen on helppoa marjapoimurilla. Kaarnikka itsessään on melko mauton ja hapoton marja, jossa kova kuori ja isot siemenet tuntuvat sinällään syödessä. Eikä se oikeastaan edes maistu juuri millekään. Mutta se on kuulemma yksi parhaista metsiemme superfoodeista, joten sitä kannattaa käyttää ja syödä.

Hilloon käytin kaksi litraa puolukkaa ja yhden litran kaarnikkaa. Hillosokeria ripottelin oman makuni mukaisesti, ehkä 300-400 g. Keittelin 10-15 minuuttia ja purkitin. Kaarnikan rakenteen vuoksi hillo on karkeaa, mutta voisin kuvitella , että siinä on sen vuoksi myös paljon kuitua. Tämänkin hillon voi ajaa sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileämmäksi niin halutessaan. Maistuu esimerkiksi puuron tai jogurtin kanssa.

Tänä vuonna uutuutena olen puutarhaan istuttanut marjakuusamaa, palsamiköynnöksen, karhunvadelmaa ja viiniköynnöksen. Marjakuusamasta ja karhunvadelmasta sainkin jo muutaman maistelumarjan. Toivottavasti tulevina vuosina näistäkin pääsen jakamaan uusia reseptejä. Palsamikäynnöksestä luvataan, että  marjat ovat oranssinpunaisia, kirpeitä ja sisältävät erityisen paljon vitamiineja. Toivottavasti jo ensi kesänä saan siitäkin ensimmäisiä marjoja.