lauantai 3. lokakuuta 2020

Gluteeniton Omenamurupiirakka

Ihana syksy ja sadonkorjuuaika on taas koittanut. Tai oikeastaan sato on jo korjattu ja nyt on aikaa nauttia metsän ja puutarhan antimista.

3 vuotta sitten istuttamani suklaakirsikka tuotti tänä kesänä kolmisen litraa kirsikoita, joista keitin maukasta hilloa. 2 vuotta sitten istuttamani päärynäpuu tuotti ensimmäiset hedelmänsä, jotka herkuteltiin ihan sinällään. Lisäksi paljon muita puutarhan marjoja ja hedelmiä ja metsän antimia. Pakastearkku on täynnä ja kohta ilmatkin viilenee sen verran, että voi aloittaa leivinuunin lämmityksen.

Kesällä leivoin oikeastaan tosi paljon, mutta uusia reseptejä ei tullut. Pullatakinapohjaisia marja- ja omenapiirakoita tein paljon, samoin myös rahkapiirakkaa pullataikinapohjalla. Viimeksi postaamani Ricotta-Persikkapiirakan pohjataikinaohje oli myös ahkerassa käytössä.

Syksyn antimet keventävät myös kummasti ruokabudjettia. Varsinkin itse tuotetut tai kerätyt tarvikkeet. Vaikka leivinuuni ei vielä lämpenekään, olen tänään hauduttanut  sähköuunissa ison annoksen kaalilaatikkoa ja uunipadallisen ruispuolukkapuuroa. Ihanaa edullista lähiruokaa.

Omenapuiden sato ei ollut tänä vuonna kovin runsas, mutta sosetta niistä jonkun verran valmistin. Loput omenat käytän piirakoihin ja sen vuoksi etsinkin helppoa piirakkaohjetta. Sellaisen perusrunko löytyi Virtasalmen Viljatuotteen fecebook-sivulta (puolukkapiirakka) ja sovelsin siitä oman version sen mukaan mitä kaapista löytyi.

 

Pohjataikina

2.5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta

0.5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

0.75 dl sokeria

100 g sulatettua voita

1 muna

1 dl piimää

Päälle 

omenalohkoja 

kanelia

sokeria

Pohjataikinaa varten sekoitin kuivat aineet ja voisulan murumaiseksi seokseksi. Otin siitä noin kolmasosan sivuun. Loppuosaan taikinaa sekoitin munan ja piimän. 

Levitin pohjataikinan  pyöreään, voideltuun piirasvuokaan. Päälle omanalohkoja, kanelia ja sokeria. Ja lopuksi niiden päälle sivuun otettu muruseos.

Paistoin piirasta vajaa 25 minuuttia 200 asteisessa sähköuunissa.

Minulle oli uutta, että muruseokseen käytetään jauhoja erilaisten hiutaleiden sijaan, mutta kyllä se toimii hyvin näinkin.

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

 

 

 



lauantai 4. heinäkuuta 2020

Ricotta-Persikkapiirakka

Jotakin rapeaa ja vähäsokerista. Tässä se resepti nyt on! Ricottajuusto on uusi tuttavuus minulle, mutta sen käyttö leivonnassa ei varmasti lopu tähän. Rahkaa, kermaviiliä ja tuorejuustoja olen käyttänyt paljon marjapiirakoiden täytteissä, mutta käyttämällä niiden sijasta ricottajuustoa saa jopa vanhoihinkin resepteihin taas uutta makua.

Piirakan pohjassa käytetään sokerina ainoastaan vaniljasokeria ja senkin voi halutessaan jättää pois tai korvata aromilla. Täytteeseen tulee vain puoli desiä sokeria, jonka voi korvata vaikka makeutusaineella.

Täyte on ihanan makeaa pienestä sokerimäärästä huolimatta ja pohja mukavan rapeaa. Marja-aikaan persikat voi korvata mansikoilla, vadelmilla tai vaikkapa viinimarjoilla. Täytyypä kesän mittaan kokeilla eri versioita. Mustaherukkaa haluan ainakin kokeilla, sen kirpeys varmaan sopii ricottatäytteen täyteläisyyteen. Mutta tällä kertaa käytin kuitenkin säilykepersikkaviipaleita.

Pohjataikina

100 g pehmeää voita
2.5 dl vehnäjauhoja
1 rkl (kaura)maitoa
2-3 tl vaniljasokeria
1 mm suolaa
 

Täyte 

250 g ricottajuustoa
2 munaa
0.5 dl sokeria
säilykepersikkasiivuja tai marjoja maun mukaan

 Taikinan kaikki ainekset nypin keskenään sekaisin ja taikina sai levähtää jääkaapissa vartin verran.

 Myös täytteen ainekset sekoitetaan keskenään persikkaa tai marjoja lukuunottamatta.

Taikinan levitin pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja kaadoin päälle täytteen. Koristeeksi vielä persikkaviipaleet.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa puoli tuntia.



 
 
Lisäys 31.10.2020
 
Nyt on sitten kokeiltu tämä piirakka mustaherukoillakin ja kyllä on todella hyvää. Makeaa ja kirpeää yhdessä.
 

 


maanantai 11. toukokuuta 2020

Juureen leivotut sämpylät (ilman hiivaa)

Jokunen viikko sitten oli iltapäivälehdessä artikkeli leipäjuuresta. Tarina oli pitkä, puoli sivua. Jutun lopuksi kerrottiin, että ohje oli otettu suoraan Kotikokin sivulta ja annettiin osoite sinne. Tästä klikkaat oikealle sivulle.

Tutkin asiaa myös muilta nettisivuilta ja päädyin siihen, että ohjeita on yhtä paljon kuin nettisivujakin. Valinnan varaa siis riittää, mutta minä päädyin kokeilemaan tätä Kotikokin juuriohjetta.

Juuren tekemiseen kuluu 2 viikkoa, mutta aika kului nopeasti. Niin mielenkiintoista oli seurata juuren kehitystä. Parissa päivässä juuri alkoi tuoksumaan happamalta ja viikon kuluttua siinä näkyi jo aivan selvästi kuplimista. Säilytin juuriastiaa keittiön työtasolla, jossa muistin paremmin "ruokkia" sitä joka päivä.

Kahden viikon jälkeen aloitin taikinakokeilut. Pari ensimmäistä kertaa tein taikinasta pataleipää ja sen jälkeen sämpylöitä. Huomasin ekalla kerralla, että taikinan on oltava riittävän paksua. Aluksi jätin sen liian löysäksi ja tuntui, että kohoamisen aikana se löystyi vielä lisää.

Kuvan mukaiset sämpylät olen tehnyt seuraavalla reseptillä:

3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
0.5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0.5 dl juurta
4-5 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl auringonkukan siemeniä
2 rkl pellavansiemenrouhetta

Lämpimään veteen sekoitin ensin kaikki muut paitsi hiivaleipäjauhot ja juuren. Seuraavaksi joukkoon juuri ja alustus hiivaleipäjauhoilla sopivan kiinteäksi.

Taikinakulhon peitin muovikelmulla ja jätin sen nousemaan 20 tunniksi (kerran laitoin kulhon päälle vain leivinliinan, mutta silloin taikinan pinta kuivui).

Taikinasta tuli 10 sämpylää. Laitoin sähköuunin lämpenemään 200 asteeseen ja samalla laitoin tyhjän uunipellin sinne kuumenemaan. Sämpylät saivat kohota uunin lämpenemisen ajan eli n. 15 minuuttia. Uunista otetulle kuumalle pellille vedin nousseet sämpylät leivinpaperin avulla ja paistoin niitä 25 minuuttia.

Rouskuvan rapeakuorisia sämpylöitä tulikin. Maku on ihan erilainen kuin hiivalla kohotetuissa sämpylöissä. Näissä maistuu mukavasti juuren happamuus.

Kun kerran on päässyt juurileivonnan alkuun kokeiluista tuskin tulee loppua. Tulevaisuudessa on mukava kokeilla erilaisia jauhosekoituksia ja lisäillä taikinaan muitakin siemeniä ja raasteita.





Sämpylät kohoamassa odottaen uuniin pääsyä


Samantyyppisestä taikinasta leivottu pataleipä (nestettä 3 dl)