Gluteeniton Pieni Mansikkakakku

Tänä vuonna on tullut ostettua ja syötyä mansikoita oikein urakalla. Ensimmäiset ostin jo ennen Juhannusta ja siitä lähtien jokaisella kauppakäynnillä koriin olen ottanut ainakin litran syöntimansikoita. Pakastusta vartenkin olen ostanut useamman laatikon mansikoita, joista myös osa on syöty jo ennen pakkaseen ehtimistä. Nyt kun mansikoita on sinällään tullut syödyksi jo muutaman viikon ajan onkin aika suunnitella myös kesäisen mansikkakakun tekoa.

Täytekakkupohjaksi ajattelin tehdä perinteisen sokerikakkupohjan jossa munia, sokeria ja jauhoja laitetaan yhtä paljon. Muutoksia tein ainoastaan jauhojen määrän suhteen, koska halusin tummemman pohjan ja siksi valitsin jauhoiksi Tef-jauhot.

Olen jo niin tottunut vähemmän sokeria sisältäviin leivonnaisiin, että tämä normaalisokerinen taikina tuntui minusta liiankin makealta. Sen vuoksi täytteissä käytinkin vähemmän makeita raaka-aineita ja kokonaisuus oli minusta tasapainoinen.

Koska meitä syöjiä on vain kaksi, halusin tehdä vain pienen kakun, jotta sitä ei tarvitsisi päiväkausia syödä. Tästä kakusta saakin 4 reilua palaa. Isompaa kakkua haluava voi tuplata ainekset, jolloin kakkupohjan voi halkaista ja kakusta tulee siten enemmän täytekakkumainen.

Ainekset

2 munaa
1 dl sokeria
0.75 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tef-jauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia
1 tl vaniljasokeria

Täyte

1 dl kuohukermaa
100 g vaniljatuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria

250 g raparperia
1 dl sokeria

Itse pohjaa varten vatkasin munat ja sokerin ja lisäsin vaahtoon kuivat aineet sekoitettuna. Paistoin pohjaa 20 cm irtopohjavuoassa 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Kostutin pohjaa ennen täytteiden lisäämistä kevyesti rasvattomalla maidolla.

Aiemmin olin keittänyt raparperista ja sokerista sosetta, jonka lusikoin jäähtyneen pohjan päälle. Soseen päälle levittelin vielä vaahdotetun kerman, johon olin lisännyt tuorejuuston ja vaniljasokerin. ja lopuksi koristelu mansikoilla ja mintun oksilla.

Kantarellitäytteinen Munakasrulla (gluteeniton)

Meillä oli aikoinaan lapsuuteni maalaistalossa aina muutama kana ja kananmunia syötiinkin keitettyinä ja paistettuina. Vielä eläkepäivilläänkin äitini piti muutamaa kanaa ja siksi olenkin tottunut suurimman osan elämästäni syömään vapaana juoksentelevien kanojen munia. Varsinkin kesäisin, kun kanat söivät ruohoa, oli munien keltuaiset hyvinkin tumman keltaisia.

Muutamia vuosia olen nyt ostanut kaupasta munat, joita olen pääasiassa käyttänyt ruuan valmistukseen ja leipomiseen. Sinällään munat eivät ole minulle enää maistuneet, joskus olen saattanut munakkaan tehdä. En ole asiaa sen kummemmin miettinyt kunnes pääsin taas kerran ostamaan vapaana laiduntavien kanojen munia. Ja olihan siinä maussa taas selvä ero. Varmasti kaupassakin olisi ollut tarjolla erilaisia munia, mutta olin tullut ostaneeksi aina sen vakio 10 kappaleen rasian.

Paikkakunnallamme aloitti tänä vuonna Reko-ruokapiiri, jossa tuottajat itse myyvät tuottamiansa tai valmistamiansa tuotteita. Kun myyntiin tulivat myös kananmunat, päätin heti liittyä ostajien joukkoon. Tästä lähtien munaruoat tulevat varmasti kuulumaan viikottaiseen ohjelmaani, sen verran maukas oli jo tämä ensimmäinen kokeiluni.

Ostamani munat tulevat Muurahaismäen tilalta Juvalta, jolta löytyy ainakin oma facebook-sivu. Täytyy tunnustaa, että ensimmäisen viikon aikana kulutin koko 30 kappaleen kennollisen munia. Pitihän niitä kokeilla heti vähän joka reseptiin.

Ainekset

4 munaa
2 dl kuohukermaa
2 dl vettä
1.5 dl riisijauhoa
0.5 tl leivinjauhetta
silputtua ruohosipulia
1 tl suolaa

Täyte

70 g pakastettuja kantarelleja
1 pieni sipuli
1 dl valkoviiniä
115 g Philadelphia French Herbs tuorejuustoa (1 pieni pakkaus)
suolaa

Munat vatkasin kevyesti ja sekoitin joukkoon muut aineet. Massan kaadoin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Sillä välin täytettä varten kuullotin sipulin voissa ja lisäsin joukkoon hienommaksi hakatut kantarellit. Kantarellit olin pakastanut esiryöpättyinä ja ne saivat sulaa parisen tuntia huoneenlämmössä. Kun kantarellit olivat lämmenneet, lisäsin pannulle valkoviinin kahdessa erässä ja se sai imeytyä kokonaan sipuli-sienimassaan. Joukkoon vielä tuorejuusto ja suolaa maun mukaan.

Paistuneen munakasseoksen kumosin toiselle leivinpaperille ja levittelin sille täytteen. Paperin avulla se rullautui hyvin kääretortun tapaan.

Munakasrulla on yhtä hyvää sekä lämpimänä että kylmänä, joten murustakaan ei varmasti jää tähteeksi.