lauantai 29. helmikuuta 2020

Moussaka

Tämä on vähän pelkistetty versio moussakasta johtuen siitä, että en kauppaan lähtiessä katsonut reseptejä ennakkoon. Ostin vain munakoison ja kanajauhelihaa olettaen, että muut aineet löytyvät kotoa. Oikeastaan löytyivätkin, mutta mausteita olisi voinut ehkä vähän lisätä.

En ole koskaan ennen syönyt moussakaa, enkä varsinkaan siis valmistanut sitä. Eräänä iltana kuuntelin puolella korvalla televisiosta ohjelmaa, jossa valmistettiin moussakaa ja kehuttiin kovasti makua.

Munakoisoa olen jokusen kerran valmistanut jauhelihalla täytettynä versiona. Ihan hyvää, voisin sanoa, mutta ei mitenkään erityistä.

Niinpä minulla ei ollut tämänkään reseptin kohdalla suuria odotuksia. Lähinnä ajatus oli, että tästä saisi oivan lounasruoan, jota voisi isommasta satsista aina tarvittavan määrän lämmittää useampanakin päivänä.

Ja tämä versio ei ole minkään valmiin reseptin mukainen, vaan koostettu niistä aineksista mitä kaapista löytyi.

Mutta mitenkäs sitten kävikään! Moussaka maistui NIIN hyvälle, että meinasin jo samana iltana syödä koko padan tyhjäksi. Jo todellakin, maistuu myös uudelleen lämmitettynä.


1 munakoiso (400 g)

Jauhelihakastike

400 g kanajauhelihaa
1 lihafondi
pieni  sipuli
400 g Mutti-tomaattimurskaa
suolaa
sokeria

Juustokastike

3 dl rasvatonta maitoa
0.5 dl vehnäjauhoja
emmental-juustoraastetta
suolaa

päälle juustoraastetta

Munakoison leikkasin puolen sentin viipaleiksi ja ripottelin niille hiukan suolaa.

Ruskistin kanajauhelihan, lisäsin joukkoon muut aineet ja annoin hautua kymmenisen minuuttia. Pieni sokerilisäys tuo tomaatin maun paremmin esille.

Kylmään maitoon sekoitin vehnäjauhot ja kuumensin kiehuvaksi. Annoin kiehua jokusen minuutin, että kastike sakeni. Joukkoon vielä juustoraastetta.

Pyyhin munakoisoviipaleille "itkettyneen" nesteen pois ja ladoin vuokaan vuorotellen viipaleita, jauhelihakastiketta ja juustokastiketta. Juustokastiketta oli niukanlaisesti, sitä olisi voinut hyvin olla tupla-annos.

Lopuksi päälle juustoraastetta ja uuniin 200 asteeseen 50 minuutiksi. Puolet ajasta pidin vuoan päällä kantta, ettei pinta ruskistunut liikaa.

Tuoksu oli mahtava, samoin maku.



sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Rommi-Rusinajuustokakku

Rommi-Rusina on aina ollut yksi suosikkijäätelömakuni. Aiemmin olen leiponut myös Rommi-Rusina kuivakakun, jonka ohjeen löydät täältä. Tummaa rommia käytän mielelläni myös muuten leivonnassa, esim. kakkupohjien tai leivosten kostuttamiseen.

Niinpä ei olekaan ihme, että valitsin nämä maut nyt myös juustokakkuun, jonka tein Ystävänpäivän kunniaksi.

Keksimurupohjan asemasta tein hyvin ohuen paistetun pohjan, joka on kuitenkin sopivan murea.


Ainekset

60 g voita
0.5 dl ruokosokeria
1 muna
0.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
0.5 dl perunajauhoa
0.3 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte


2.5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 dl vaniljarahkaa
1 dl rusinoita
0.5 dl tummaa rommia
5 liivatetta
50 g tummaa suklaata

 Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ja lisäsin munan ja sekoitetut kuivat aineet.

Paistoin pohjan 18 cm irtopohjavuoassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteen rusinat olin jo aiemmin laittanut likoon tummaan rommiin. Ne saavat mielellään liota useampia tunteja tai vaikka yön yli.

Vaniljakastikkeen vaahdotin ja lisäsin siihen rahkan ja rusinat ilman rommia. Kääntelin joukkoon varovasti vesihauteessa sulattamani suklaan.

Osan liuotusrommista laimensin vedellä ja kuumensin kiuhuvaksi. Liuotin siihen liivatteet, jotka oli olleet kylmässä vedessä pehmenemässä vartin verran. Ja tämä seos vielä varovasti sekoittaen täytteeseen. Lisäsin vielä pari teelusikallista jäljellä olevaa rommia täytteeseen makua antamaan.

Jäähtyneen kakkupohjan, jonka olin laittanut takaisin pestyyn irtopohjavuokaan,  kostutin rusinoiden liotukseen käytetyllä rommilla (vedellä laimennettuna). Päälle kaadoin täytteen.

Kakku sai jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Ja ai että, kylläpä maistuikin hyvälle (siis jos tykkää voimakkaasta rommin mausta).













sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Runebergin Tortut lakkahillolla, gluteeniton

Lauantai-iltana päätin leipoa Runebergin tortut jo valmiiksi, jotta ei jää viime tippaan. 4 päivää vielä itse juhlapäivään, mutta voihan näitä maistella jo ennakkoon tai vaikka pakastaa osan. Taikinasta tulee 8  muhkeaa torttua, joten ei niitä yhden kahvihetken aikana kaikkia jaksa syödäkään.

Ainoa ongelma oli, että vadelmahilloa tai -marmeladia ei ollut kaapissa. Siispä hilloksi valikoitui itse keitetty lakkahillo, joka on sopivan kiinteää.

No, näitä ei nyt varmaan saisi edes kutsua runebergin tortuiksi, koska en noudattanut perinteistä reseptiä hillon osalta. Toisaalta onhan taikinastakin vaikka millaisia variaatioita ja kaikki ne ovat soveliaita. Ja hyvinhän tuo lakkahillokin sopi yhteen kasvasmantelin ja rommin kanssa.

Ajattelin pelata vuoan voitelemisen kanssa varman päälle, koska gluteenittomat leivonnaiset ovat joskus herkempiä tarttumaan vuokaan. Laitoin vuoan pohjalle paperisen muffinivuoan, jotta torttu varmasti irtoaa kokonaisena. Hyvä ratkaisu muuten, mutta kun poistin sen valmiista tortusta, siitä jäi ikävä kuvio tortun alalaitaan. Seuravalla kerralla leikkaan pohjalle vain pyöreän palan leivinpaperia.

 

Ainekset

200 g voita
0.5 dl sokeria
1 dl ruokosokeria
3 munaa
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
1.5 dl perunajauhoa
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl karvasmanteliaromia

Pehmeän voin ja sokerit vaahdotin ja lisäsin munat ja sekoitetut kuivat aineet. Munien lisäämisen välissä aina pari lusikallista jauhoja ja lopuksi kaikki jauhot ja karvasmanteliaromi.

Jaoin taikinan 8 runebergintorttu-vuokaan ja laitoin jokaisen tortun päälle puoli teelusikallista lakkahilloa, joka paiston aikana painuu taikinan sisään tortun "sydämeksi".

Paistoin 200 asteisessa leivinuunissa noin 25 minuuttia.

Jäähtyneet tortut kostutin dippaamalla rommi-sokeri-vesiseoksella.

Koristelin tortut lusikallisella lakkahilloa ja tomusokeri-vesikuorrutuksella.



Tässä näkyy erityisen hyvin paperisen muffinivuoan jättämä kuvio tortun pohjassa.