Porkkana-Härkäpapupihvit

 Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

Jouluaattoaamun rauha. Kaikki on valmista ja nyt vain nautitaan valkeasta joulusta. Kylmenevää ja vielä lisää lumisadetta on luvassa huomenna, pääsee aloittamaan jo talven hiihtokauden.

Aamupalana suklaa-kaurapuuroa ja vastapaistettuja joulutorttuja. Puuro hautui yön yli leivinuunissa ja tortut leivoin eilen valmiiksi jääkaappiin. Aamuulla laitoin vain pellillisen torttuja uuniin paistumaan. Torttuihin käytin mansikka-marmeladia vaihteeksi luumun sijaan. Kesäisen raikasta.

Viikonloppunakin keitin uuniriisipuuron seuraksi mansikkakiisseliä ja tulikin jo tunne, että "No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle".

Ainoa, joka odottaa malttamattomana jotakin tapahtuvaksi taitaa tänään olla koiramme. Pitkä lenkki lumisessa maisemassa vielä tekemättä. Koiramme suurin intohimo on juosta metsässä hangessa kahlaten keppiä noutamassa.

Tänä vuonna teen porkkanalaatikon vaihtoehdoksi porkkanapihvejä, joissa on reilusti härkäpapurouhetta. Nämä pihvit maistuvat parhailta juuri paistettuna, voissa tietenkin. Mutta kun niitä paistaa kerralla isomman annoksen maistuvat myös kylminä tai mikrossa lämmitettyinä.

Lisäksi teen lopusta kermaviilistä kastikkeen, johon lisään valmista kurkkusipulisalaattia, hunajaa, suolaa ja sitruunamehua.

Annoksesta tulee noin 18 pientä pihviä.

Ainekset

200 g porkkanaraastetta
2 dl Vihreä Härkä härkäpapurouhetta
1 kanaliemikuutio
1/2 sipulia
1 dl kermaviiliä
0.5 dl kuohukermaa
2 munaa
0.5 dl härkäpapujauhoa
0.5 tl suolaa
0.25 tl mustapippuria
100 g aurinkokuivattua tomaattia öljyyn säilöttynä

Keitin härkäpapurouhetta kanaliemikuutiolla maustetussa vedessä noin 20 minuuttia. Tarkoitus oli kaataa ylimääräinen vesi pois keiton jälkeen, mutta se olikin imeytynyt kaikki ruoheeseen.

Sipulia kuullotin keveysti öljyssä (tähän käytin aurinkokuivatun tomaatin säilöntäöljyä).

Tämän jälkeen sekoitin vain kaikki taikinan aineet sekaisin ja annoin sen turvota puolisen tuntia.

Jauhona käytin Vihreä Härkä härkäpapujauhoa, joka on 100 % härkäpapua. Muutkin jauhot varmasti sopivat kiinteyttämään seosta.

En omista lettupannua, joten paistoin isommalla paistinpannulla lettusia, joissa oli reilu ruokalusikallinen seosta. Miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi molemmin puolin.

Aluksi kannattaa tehdä yksi koelettu jotta seos on sopivan kiinteää. Liian pehmeä seos hajoaa ikävästi lettua käännettäessä.

Seoksesta voi myös tehdä laatikon lisäämällä seokseen vähän kermaa tai vähentämällä jauhon määrää. Tämänkin version olen testannut silloin kun aikaa ei ole lettujen paistamiseen.

Ruisruohepuuro leivinuunissa

Olen varsinainen puurofriikki, aamu ei lähde käyntiin ilman puurolautasta. Usein keitän liedellä  kattilassa yhden aamun puuroannoksen kerrallaan, joko kaura- tai tattarihiutaleista. Sekoitan joukkoon keittämisen loppupuolella vielä yhden raa´an kananmunan, joka kysyy nopeasti kuuman puuron joukossa. Tämä puuroannos pitää nälkää pidemmälle päivään, koska siinä on runsaasti proteiinia mukana.

Talviaikaan kuitenkin haudutan mielelläni leivinuunissa litran annoksen puuroa kerrallaan, josta seuraavina aamuina lämmitän mikrossa tarvittavan määrän.

Kävin taas -kuten joka syksy- puuroainesostoksilla naapurikunnassa, jossa myydään suosimiani Rutalahden Myllyn tuotteita. Ensimmäistä kertaa hyllyssä huomasin nyt ruisrouhepussit, tai ainakaan en ollut kiinnittänyt niihin aiemmin huomiota. En tarkaan tiennyt minkälaista on ruisrouhe tai miten pitkään sitä pitää kypsentää, joten pakkohan sitä oli kokeeksi ostaa.

Olen nyt tehnyt ruisrouhepuuroa useamman kerran käyttämällä nesteenä joko vettä ja jotakin marjalisää tai maitoa. Esim. litra vettä ja pari desiä omenasurvosta tai puolukkasurvosta toimii hyvin. Myös tavallinen maito tai kaurajuoma sopii. Puuro on ihanan pehmeää, jopa ruispuolukkapuuro tulee tästä rouheesta mielestäni parempi kuin ruisjauhoista tehtynä.

Ainekset

1 l maitoa (tai 1 l vettä ja 2 dl marjasurvosta)
3.5-4 dl ruisrouhetta
1 tl suolaa

Voitelin uunipadan öljyllä ja sekoitin siinä kaikki ainekset. Sitten vuoka leivinuuniin, jossa oli vielä reilut sata astetta. Puuro sai hautua siellä kaikessa rauhassa nelisen tuntia.

Ruisrouheen määrä riippuu vähän rouheen valmistajasta. Kannattaa laittaa ensin pienempi määrä ja lisätä myöhemmin jos tuntuu liian löysältä.

Puuroa on hyvä sekoittaa hautumisen aikana kerran tai pari.

Tähän puuroon ei sokerilisää tarvita, raikkaita marjoja vain päälle.

Stollen eli saksalainen joulupulla

Vuosikymmeniä sitten asuessani Saksassa tutustuin ensimmäisen kerran Stollen-pullaan tai Weihnachtsstollen, niinkuin saksalaiset itse sitä silloin kutsuivat. Suomessa käydessäni joulun aikaan sitä oli tietysti pakko tuoda tuliaisiksi ja nautimme sitä suurena herkkuna glögin kanssa. En tiedä kultaako aika muistot vai miksi Stollen ei tunnu maistuvan enää samalta; ainakaan ne versiot, joita Suomessakin nykyisin myydään.

Toisissa Stolleneissa mantelimassa on pitkänä pötkönä täytteenä läpi koko pullan ja toisissa versioissa mantelimassa on sekoitettu taikinaan. Kumpikin vaihtoehto on maukas.

Aikoinaan saksalaisessa asunnossani kadun toisella puolella oli ihana konditoriamyymälä. Sieltä oli mukava käydä hakemassa viikonloppuaamuisin tuoreita sämpylöitä ja makeita herkkuja. Siihen aikaan sain myös ensikosketuksen sämpylöihin, joihin oli leivottu runsaasti siemeniä taikinaan ja reilusti niitä oli myös sämpylän päällä. Viime vuosina en enää ole vastaavia sämpylöitä löytänyt. Nyt tuntuu, että samoja vähäisemmällä siemenmäärällä kuorrutettuja ja saman mallisia sämpylöitä myydään niin Saksassa kuin Suomessakin.

Tässä nostalgiapuuskassa päätinkin kokeilla itse Stollenin leipomista. Ajatuksen tasolla olin jo vuosia sitä suunnitellutkin, mutta vihdoinkin ryhdyin tuumasta toimeen.

Ainekset

2.5 dl täysmaitoa
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
0.5 dl sokeria
0.5 dl hunajaa
3 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
6-7 dl vehnäjauhoja
150 g mantelimassaa
50 g sokeroituja kirsikoita
50 g Dr. Oetker sukaattipaloja
100 g Dr. Oetker hedelmäsekoitusta
1 dl rusinoita
50 g pehmeää voita

Pinnalle:
tomusokeria

Kädenlämpöiseen maitoon liuotin hiivan, suolan, sokerin, hunajan, vaniljasokerin ja kardemumman. Sekoitin joukkoon 3 dl vehnäjauhoja ja sen jälkeen rusinat ja kuivahedelmät (rusinat ja kirsikat pienemmiksi pilkottuina). Jatkoin jauhojen lisäämistä kunnes taikina oli vähän löysempää kuin tavallinen pullataikina. Lopuksi vaivasin taikinaan vielä puolet mantelimassasta paloiteltuna ja pehmeän voin.

Toisen puolen mantelimassaa käytän leipomisvaiheessa.

Taikina on pullataikinaa raskaampi ja siksi annoin sen nousta lämpimässä 2 tuntia.

Tämän jälkeen vaivasin taikinaa kevyesti ja laitoin puolet siitä voideltuun leipävuokaan. Toisesta puolesta mantelimassaa pyörittelin nyt vuoan pituisen pyöreän pötkön, jonka asetin tähän väliin  ikäänkuin sydämeksi. Ja sitten päälle loput taikinasta.

Annoin vielä nousta puoli tuntia ja paistoin 175 asteessa noin puolisen tuntia.

Saksalaisen perinteen mukaan paistunut Stollen sivellään vielä kahdesti runsaalla voisulalla siten, että voisula imeytyy hyvin pullaan. Itse jätin tämän vaiheen väliin ja ripottelin päälle vain suoraan paksun kerroksen tomusokeria.

Tämä tiivis, makea leivonnainen maistuu parhaalta ohuina siivuina.

Mantelimassapötkösydän ei osunut ihan keskelle

Välipalapatukat

Aina silloin tällöin tulee tilanne, jolloin olisi kiva napata jokin hyvä patukka nopeaan nälkään. Proteiinipatukoita olen joskus ostanut, mutta en ole niiden makuun mieltynyt. Suklaapatukoita tai karkkia en nykyisin osta enää ollenkaan. Valmiit myslipatukat tai välipalapatukat ovat olleet käytössä toisinaan, mutta niistäkin löytyy ehkä liikaakin sokeria minun makuuni.

Näistä mietteistä nousikin ajatus valmistaa itse patukoita lempiraaka-aineistani. Ja kerran näitä patukoita maistettuani ei ole enää paluuta valmispatukoihin.

Raaka-aineita voi valita vaikka sen mukaan mitä kaapista löytyy. Proteiinilähteitä voi vaihdella, samoin kuin käytettäviä puurohiutaleita. Puurohiutaleita voi laittaa enemmänkin, sillä niistä tulee lisää massaa. Makeutuksenkin voi säätää omaan makuunsa sopivaksi: kuivattuja hedelmiä tai marjoja, rusinoita, hunajaa, siirappia tms.

Valmistus on nopeaa. Ainekset vain sekoitetaan ja paistetaan isompana levynä tai pienempinä patukoina.

Hippu härkäpapuhiutaleisiin törmäsin nettisivuilla ja tilasin niitä pari pussia kokeeksi verkkokaupasta kun en niitä lähikaupoista löytänyt.

Ainekset

1 dl kaurahiutaleita
1 dl Hippu härkäpapuhiutaleita
0.5 dl sesamin siemeniä
0.5 dl auringonkukan siemeniä
1 dl kookoshiutaleita
0.5-1 dl rusinoita silputtuna
50-100 g kuivattua taatelia silputtuna
1 dl cashew-pähkinöitä murskattuna
1/4 tl suolaa
2 munan valkuaista
1 dl vettä

Kaikki ainekset vain sekoitin keskenään. Rusinat silppusin, jotta ne pienempinä paloina levittyvät tasaisemmin patukoihin.

Puolet massasta levitin 10 x 20 cm kokoiseen leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja painelin litteäksi.

Toiseen puoleen massasta sekoitin vielä 0.5 dl kaakao Makukauraa ja 0.5 dl vettä. Näistä tulee suklaan makuisia patukoita. Tämän massan muotoilin kostein käsin patukoiden ja pyöreiden keksien muotoisiksi.

Molemmat taikinat paistoin leivinuunissa noin 200 asteessa viitisentoista minuuttia.

Patukat ovat pehmeitä paiston jälkeen. Niitä voi silloin leikellä haluamaansa muotoon. Jäähtyessään ja säilytyksen aikana ne kovettuvat lisää. Siis jos ne ehtivät säilymään pitempään. Tuppaavat menemään parempiin suihin jo tuoreeltaan.

Patukoita voi vielä koristella erilaisilla sulatetuilla suklailla.

Kätevät heti käyttövalmiit härkäpapuhiutaleet

Härkäpapu-Kalapihvit

Tästä on jo kuukausia aikaa, kun ostin paketillisen härkäpapurouhetta. Tarkoitus oli ostaa samantyylinen tuote, jota olen aiemminkin käyttänyt eli valmiiksi kypsennetty rouhe, jota voi ripotella jogurtin tai smoothien joukkoon. No, olinkin ottanut tuotteen, joka vaatii kypsennyksen ennen käyttöä.

Kun en heti keksinyt mihin tuotetta käyttäisin, paketti lojuikin hyllyllä muutaman kuukauden. Kunnes tänään sain ahaa-elämyksen. Sitähän voisi laittaa vaikka kalapihvien joukkoon ja näin syntyi taas uusi resepti:

Ainekset

2 dl vettä
puolikas kalaliemikuutio
0.5 dl härkäpapurouhetta

150 g nahatonta kalafilettä
puolikas sipuli
0.5 dl kuohukermaa
1 munan valkuainen
50 g emmental-juustoraastetta
ripaus suolaa
tillisilppua

Kiehautin veden ja liemikuution ja lisäsin härkäpapurouheen. Keitin reilut 10 minuuttia siten, että kaikki vesi ehti imeytyä ruoheeseen.

Kalafileen (käytin haukifilettä) jauhoin kahteen kertaan lihamyllyssä ja sen perään työnsin vielä sipulin puolikkaan myllyyn, jotta kaikki kalafile varmasti tuli ulos (ja ainakin osa sipulista myös).

Sekoitin jauhetun kalan jäähtyneeseen härkäpapuseokseen ja lisäsin myös muut ainekset sekoittaen. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä, koska liemikuutiossa on jo suolaa. Ihan pieni lisäripaus kuitenkin korostaa kyllä makua.

Valmis seos sai mennä jääkaappiin puoleksi tunniksi jähmettymään.

Seos on löysähköä, josta mielestäni tulee sopivan pehmeät pihvit. Seoksen voi asetella paistinpannulle ihan lusikalla annostellen tai kostein käsin muotoillen.

Tästä annoksesta tuli 6 keskikokoista pihviä. Paistoin niitä ensin paistinpannulla molemmin puolin viitisen minuuttia ja laitoin ne vielä sitten uuniin 175 asteeseen 10 minuutiksi.

 Maistuvat hyviltä vaikka kermaviilikastikkeen kanssa. Kermaviiliin lisäsin sitruunamehua, hunajaa, suolaa ja sipuli-kurkkusalaattia sekä tillisilppua.

Suklaa-Kaura-uunipuuro

Tämä on nyt sellainen puuro, jota ei edes kaurapuuroon täysin kyllästynytkään pysty vastustamaan. Maistuu varmasti kaiken ikäisille suklaan ystäville.

Olen aiemmin postannut reseptin Kokonainen kauraryyni uunipuuro, joka löytyy täältä. Tästä reseptistä onkin yllättäen tullut koko blogini suosituin resepti.

Sattumalta törmäsin kaupassa Laihian Maltaan valmistamaan kaakaon makuiseen Makukauraan, jota ostin pari pussia. Mieleeni tuli heti käyttää tätä lisänä aikaisempaan reseptiini ja lopputulos yllätti minut täysin. En ehkä ollut odottanut näin täydellistä suklaan makuista puuroa. Mitään sokerilisiä tähän puuroon ei tarvita, mutta silti se on täyteläisen makeaa. Makukauravalmisteessa vähän lisättyä sokeria, joten koko puuromäärään nähden melko pieni osuus.

Tätä herkkua on ihana nauttia kiireettömänä viikonloppuna aamupalaksi tai välipalaksi milloin vain. Maistuu sekä kylmänä että lämpimänä.

Jos lasketaan, että tästä litran puuromäärästä riittää neljään annokseen, niin saadaan yhden annoksen proteiinipitoisuudeksi noin 6 g ja saman verran annos sisältää kuitua. Puuroannoksen kylkeen vielä marjoja, niin tulee vitamiinitkin samalla kertaa.

Ainekset

1. 5 dl kokonaisia kauraryynejä
1 dl kaakaon makuista Makukauraa
1 l kaurajuomaa
0.5-1 tl suolaa

rypsiöljyä

Voitelin uunivuoan kevyesti öljyllä ja sekoitin siinä kaikki puuron ainekset. Vuoan laitoin edellisenä päivänä lämmittämääni leivinuuniin, jossa oli noin 115 astetta vielä. Vuoka sai olla siellä 5 tuntia, sekoittelin sitä kerran paiston puolivälissä.

Uunipuuron voi paistaa korkeammassakin lämpötilassa, mutta mielestäni pitkä haudutus tuo siihen vielä lisämakua.

Kauraryyneinä käytin Rutalahden Myllyn kauraryynejä, jotka ovat kuin kuorittuja kokonaisia jyviä.

Poro-Härkäpapupasta

 Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

Olen aiemminkin kertonut, etten ole lainkaan "pastaihminen". Käytän mieluummin perunaa tai muita juureksia. Toiseksi en erityisemmin pidä tomaattikastikkeista, joita pastan kanssa usein tarjotaan. No, onhan toki muitakin kastikkeita, ehkäpä en ole tähän mennessä löytänyt omaa suosikkiani.

Kuitenkin nyt sain paketin  härkäpapupastaa, jonka valmistaja on Vihreä Härkä ja kiinnostus heräsi. Härkäpapujauhot ovat ennestään minullekin hyvin tuttuja, joten päätin antaa mahdollisuuden myös tälle pastalle. Ainakin kokeilla nyt pitää, katsotaan mitä siitä tulee.

Monena vuonna olen tilannut suoraan Lapista tuottajalta paketin poronlihaa. Siinä on puolikas poronvasa valmiiksi paloiteltuna ja se toimitetaan pakasteena lähimpään kaupunkiin. Toimitus on pelannut joka vuosi melkeinpä minuutin tarkkuudella luvatusti ja niin tänäkin vuonna. Välittömästi piti tietenkin ottaa sulamaan pari pakettia poronkäristyslihaa. Ohjeeni poronkäristykseen löydät täältä.

Otin käyttöön myös heti paketin valmista poron jauhelihaa. Sulaneena paistoin sen pannulla ja jäin miettimään mitä siitä tekisin.

Seuraavana aamuna posti toi netin kautta tilaamani tuotepaketin ja siitä löytyi yllätyksenä myös paketti härkäpapupastaa. Jo paistetusta jauhelihasta teen tietysti kastikkeen pastan kaveriksi.

Tämä ruoka on todella nopea valmistaa ja erityisesti minua viehättää sen suuri proteiinipitoisuus. Pikaisen laskelman mukaan tämän ohjeen mukaan tehdyssä annoksessa on noin 15 g proteiinia. Suurentamalla pastan määrää lisääntyy myös proteiinin määrä.

Niin, ja tietysti tämä on tosi herkullista ja sopivan pippurista.

Ainekset (4 hengelle) 

200 g Vihreä Härkä härkäpapupastaa (kuivana punnittu)
suolaa

1 dl ruokakermaa Mustapekka
100 g Creme Bonjour tuorejuustoa Savuporo
200 g porojauhelihaa

parmesaaniraastetta
puolukoita

Pastan laitoin kiehumaan suolattuun kiehuvaan veteen ja annoin sen porista hiljalleen 7 minuuttia.

Samassa ajassa valmistui kastike, koska olin jo etukäteen paistanut poron jauhelihan. Tuorejuuston sulatin miedolla lämmöllä Mustapekka-kermaan ja lisäsin joukkoon paistetun jauhelihan. Olin jo paiston yhteydessä laittanut suolaa lihaan, joten kastikkeeseen en sitä enää lisännyt.

Annoksen päälle hiukan raastettua parmesaania ja kokonaisia puolukoita väriä ja makua antamaan. Puolukat laitoin annokseen jäisinä, jolloin niiden raikkaus korosti mukavasti kuumaa pasta-annosta.

Rukiiset Kanelipikkuleivät

Jouluun on vielä aikaa melkein 2 kuukautta, mutta nämä syksyiset päivät ja illat saavat ajatuksen jo pyörimään jouluisten makujen parissa. Joulutorttuja olen jo pari kertaa leiponut, mutta tavallisia joulupipareita ajattelin leipoa vasta myöhemmin. Niiden korvikkeeksi siis nämä vaaleammat, mutta jouluisilla mausteilla höystetyt pikkuleivät ovatkin ihan sopivia. Käytin taikinassa myös ruisjauhoja tuomaan vielä lisämakua.

Pikkuleivät ovat mureita ja todella helppoja leipoa. Taikinan voi myös kaulia ja ottaa siitä muotilla pipareita. Kaulittavaan taikinaan on hyvä lisätä puolisen desiä enemmän jauhoja.

Ainekset

175 g voita
1 dl fariinisokeria
0.5 dl tummaa siirappia
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1.5 dl ruisjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 mm mustapippuria

Pehmeää voita ja fariinisokeria vaahdotin muutaman minuutin. Lisäsin siirapin ja munan ja vielä kuivat aineet keskenään sekoitettuna.

Laitoin taikinan jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Taikinasta muotoilin ihan käsin palloja, joita vielä litistin vähän pellille asetettuani. Tein melko isoja palloja, joita tuli taikinasta 16 kpl.

Paistoin pikkuleipiä 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Pienemmät pikkuleivät kypsyvät nopeammin.

Sokeriton Kääretorttu

Olen jo pitkään leiponut mahdollisimman pienellä sokerimäärällä. Vanhoissa, perinteisissä ohjeissa sokeria on yleensä monta desiä, vaikka mielestäni yhtä maukkaaseen lopputulokseen pääsee vähentämällä sokerin määrän puoleen tai jopa sen alle.

Nyt päätin mennä kokeilussa vielä yhtä astetta pidemmälle eli jättää sokerin kokonaan pois. Makeutusaineena käytin steviajauhetta ja sitäkin vain minimaalisesti. Ohjeessa mainitaan 2 tl kiehuvaa vettä, koska se parantaa sokerittoman munavaahdon koostumusta.

Ainekset

4 munaa
25 g steviajauhetta
2 tl kiehuvaa vettä
2 rkl ruisjauhoja
4 rkl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Munat ja stevian laitoin vatkautumaan ja lisäsin siihen heti alkuvaiheessa kiehuvan veden hiljalleen. Noin kymmenen minuutin vatkauksen jälkeen kääntelin vaahtoon kuivat aineet sekoitettuna.

Paistoin torttua 225 asteessa vajaa kymmenen minuuttia.

Kumosin tortun heti paiston jälkeen toiselle leivinpaperille, johon olin ripotellut kookoshiutaleita.

Täytteeksi laitoin omenasosetta, jota olin syksyllä keittänyt Pirja-omenalajikkeesta. Omena on itsessään niin makea, ettei se tarvitse lisäsokeria. Soseen päälle ripottelin vielä kookoshiutaleita.

Lisämakeutta saa tarvittaessa tarjoamalla kääretortun jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Rukiinen Kinkkupiirakka

Kinkkupiirakan ohjeita löytyy vaikka minkälaisia ja niinpä minäkin päätin ottaa uudet makusekoitukset käyttöön. Yllättäen sitruuna, aurinkokuivattu tomaatti ja kinkku muodostavatkin hyvin sopusointuisen yhdistelmän, herkullisen jopa. Pohjan ohjeen löysin muutaman vuoden takaisesta kuntoilulehdestä, jota hieman muokkailin. Taikina näytti ehkä vähän oudolta, kun levittelin sitä vuokaan. Mutta siitä tulikin oikein jämäkkä pohja, mutta ei kuitenkaan kova. Tätä kannattaa kokeilla ja varioida itse täytteeseen uusia makuyhdistelmiä.

Pohja

1 avokado
1 muna
2 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Avokadon kuorin ja pilkoin palasiksi. Vaikka se olikin ihan kypsä, ei se muusautunut haarukalla. Joten sekoitin siihen munan ja ajoin sauvasekoittimella sen muusiksi. Tähän lisäsin vain kuivat aineet ja tasoittelin pohjataikinan voidellun piirasvuoan pohjalle jauhotetuin käsin.

Jauhoina käytin Liperin Myllyn Luomu-Riihiruisjauhoja, josta tulikin pohjaan voimakas rukiinen maku.

Esipaistoin pohjaa 15 minuuttia 175 asteessa kiertoilmauunissa.

Täyte

2 munaa
1 dl kuohukermaa
1 dl ruokakermaa sitruuna & pippuri
2 rkl öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia

Poutun pitsakuutioita
emmantal- juustoraastetta

Esipaistetun pohjan päälle ripottelin kinkun eli siis tällä kertaa pitsakuutiot. Päälle seos, jossa munat, kermat ja tomaatit. Suolaa en laittanut, koska kinkku on sen verran suolaista. Päälle sopiva kerros juustoraastetta ja kiertoilmauuniin 150 asteeseen vielä 30 minuutiksi.

Kaarnikka-puolukkahillo

Variksenmarja eli kaarnikka on vähemmän käytetty marja, mutta ihan suotta. Hapottomana se vain vaatii seurakseen hapollisen marjan ja niin syntyy vaikkapa hyvää hilloa. Myös hyvää mehua viinihapon kanssa kaarnikasta voi valmistaa.

Kotimaiset marjat ovat minulle välttämättömyys. Kerään kesän aikana pari pakastearkkua täyteen marjoja ja ennen seuraavaa kesää kaikki on jo syöty. Niitä kuluu aamupuuron päällä, smootieissa, marjapuuroina, kiisseleinä, piirakoina ja ihan vain sellaisenaan.

Tänä vuonna olen ottanut käyttöön myös marja-aroniat ja kaarnikan. Marja-aronia satoni ovat olleet edellisvuosina niin pienet, että niistä on tullut vain parin desin hillopurkki. Nyt sain niitä ämpärikaupalla ja olin vähän skeptinen pystynkö käyttämään niitä ja totunko niiden makuun. Ihan suotta. Niistäkin keitin sosetta hillosokerin ja viinihapon kanssa ja soseutin sen sauvasekoittimella. Eikä silloin alkuperäinen vähän karvas maku enää tunnu missään.

Kaarnikkaa olen puolestaan kerännyt syksyisillä ruskaretkillä Lapissa, jossa sitä kasvaa runsain mitoin. Poimiminen on helppoa marjapoimurilla. Kaarnikka itsessään on melko mauton ja hapoton marja, jossa kova kuori ja isot siemenet tuntuvat sinällään syödessä. Eikä se oikeastaan edes maistu juuri millekään. Mutta se on kuulemma yksi parhaista metsiemme superfoodeista, joten sitä kannattaa käyttää ja syödä.

Hilloon käytin kaksi litraa puolukkaa ja yhden litran kaarnikkaa. Hillosokeria ripottelin oman makuni mukaisesti, ehkä 300-400 g. Keittelin 10-15 minuuttia ja purkitin. Kaarnikan rakenteen vuoksi hillo on karkeaa, mutta voisin kuvitella , että siinä on sen vuoksi myös paljon kuitua. Tämänkin hillon voi ajaa sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileämmäksi niin halutessaan. Maistuu esimerkiksi puuron tai jogurtin kanssa.

Tänä vuonna uutuutena olen puutarhaan istuttanut marjakuusamaa, palsamiköynnöksen, karhunvadelmaa ja viiniköynnöksen. Marjakuusamasta ja karhunvadelmasta sainkin jo muutaman maistelumarjan. Toivottavasti tulevina vuosina näistäkin pääsen jakamaan uusia reseptejä. Palsamikäynnöksestä luvataan, että  marjat ovat oranssinpunaisia, kirpeitä ja sisältävät erityisen paljon vitamiineja. Toivottavasti jo ensi kesänä saan siitäkin ensimmäisiä marjoja.

Gluteeniton Helppo Omenapiirakka

Joskus kaipaa todella helppoja leivontaohjeita. Vaikkapa siksi, että on kiire tai siksi, että leipoa pitää ahtaissa tiloissa. Jälkimmäinen syy osuu minuun tällä hetkellä. Keittiössämme oli nimittäin vesivahinko ja käytössä ei ole yhtään työpöytätilaa. Ruokapöytäkin on täynnä astioita, jotka jouduin poistamaan irrotettavista alakaapeista. Ruokapöydän päässä on parin lautasen kokoinen tila jossa tämän piirakan leipominen kyllä onnistui.

Nuoret omanapuuni tuottivat tänä vuonna jo sen verran satoa, ettei niitä kaikkia tullut syötyä suoraan puusta. Varhaisen Pirja-lajikkeen omenat on jo syöty ja säilötty. Keitin omenalohkoja hiukan pehmeiksi vesitilkassa ja soseutin tehosekoittimessa. Pakastin tämän sokerittoman soseen pieninä annoksina aamupuuron kaveriksi. Lajike on niin makea, ettei se sokeria kaipaakaan. Jaspi-lajike alkaa juuri nyt kypsymään ja niistä käytin pari pudokasta tähän piirakkaan. Ne ovat kiinteämpiä ja happoisempia.

Ainekset

2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta tai härkäpapujauhoseosta
1 dl mantelijauhoa
0.5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 muna

Täyte:
2munaa
0.75 dl sokeria
1 rkl perunajauhoa
2 dl ruokakermaa 10 %
2 tl vaniljasokeria

2 omenaa
saskatoon-marjoja

Taikinaa varten sekoitin ensin kuivat aineet ja nypin joukkoon pehmeän voin. Vielä sekoitin taikinaan munan ja levitin sen voideltuun piirasvuokaan ja esipaistoin 200 asteessa 5 minuuttia.

Pullajauhoseosta käyttämällä pohjasta tulee sileämpi ja härkäpapujauhoseoksella rouheisempi. Itse pidän enemmän rouheisesta pohjasta.

Tällä välin täytettä varten vatkasin munat ja sokerin hyvin sekaisin. Lisäsin perunajauhon, kerman ja vaniljasokerin.

Esipaistetun pohjan päälle asettelin omenasiivut ja koristeeksi kourallisen saskatoon-marjoja (=marjatuomipihlaja) . Päälle kaadoin täytteen ja paistoin vielä 175 asteessa 40 minuuttia.

Vesivahinkorempan  "leiriolosuhteissa" kertakäyttöastiatkin kelpaavat.

Pirja-omenapuu, joka ei kovin suureksi kasva, mutta on tuottanut satoa ensimmäisestä kesästä lähtien

Haukipihvit

Olen muutaman vuoden kalastanut koko kesän verkoilla ja katiskoilla. Tänä vuonna kalaa on keväästä asti tullut erityisen runsaasti. Siiat ja kuhat paistan yleensä fileinä ja ahvenet paistan nyljettyinä. Haukikin maistuu hyvältä voissa paistettuna, mutta erityisesti haukea olen yrittänyt käyttää muutenkin. Olen testannut erilaisia haukimureke ja haukipihvireseptejä, mutta en erityisemmin ihastunut mihinkään. Nyt olen kuitenkin löytänyt ohjeen, jonka mukaan olen haukipihvejä paistanut useammankin kerran ja ne ovat todella maistuvia.

Itse teen pienen annoksen kerrallaan, josta riittää kahdelle hengelle yhdeksi ateriaksi. Pyrkimykseni on nimittäin, että kalaruoka syödään kaikki kerralla eikä lämmitetä uudelleen. Mausteita käytän hyvin vähän, mutta niitähän jokainen voi lisätä makunsa mukaan.

Ainekset

100-150 g nahatonta haukifilettä
pieni puolikas sipuli
1 dl kuohukermaa
1 munan valkuainen tai 1 pieni muna
0.5 tl suolaa
ripaus valkopippuria
2 rkl korppujauhoja
tillisilppua


Haukifileistä poistan kylkiruodot, mutta en y-ruotoja, koska ne pilkkoutuvat fileitä jauhettaessa. Jauhan fileet kahteen kertaan lihamyllyssä. Sen jälkeen laitan myllyn läpi myös sipulin, joka työntää edellään ulos myllystä loputkin rippeet hauesta. Tämä vain siksi, että näin pienestä haukimäärästä ei sovi jättää mitään myllyn sisään.

Haukimassan joukkoon sekoitan muut ainekset ja laitan massan jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi jähmettymään.

Massasta tasoittelen paistinpannulle 4-5 pihviä ihan vain lusikan avulla. Paistan pihvejä ensin paistinpannulla molemmin puolin yhteensä viitisen minuuttia eli kunnes saavat kauniin ruskean paistopinnan. Sen jälkeen laitan pihvit uuniin 175 asteeseen vielä noin kymmeneksi minuutiksi.

Maistuvat raikkaalta kermaviilikastikkeen kanssa. Kermaviilin joukkoon lisään suolaa, hunajaa, etikkaa, sitruunapippuria ja tillisilppua.

Gluteeniton Saskatoon-marjapiirakka

Saskatoon-marjoihin eli marjatuomipihlajan marjoihin olen tutustunut muutaman vuoden. Neljä vuotta sitten eräs puutarha-alan ystäväni toi minulle 7 marjatuomipihlajan tainta. En ollut itse koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta pensaasta tai marjasta. Jo ensimmäisenä kesänä pensaat tuottivat marjoja maistelua varten. Seuraavina kesinä satoa alkoi tulla jo litroittain ja tänä vuonna satoa tulee jo ämpäreittäin. Marjat nimittäin kypsyvät vähitellen ja niitä on kerättävä useampaan kertaan viikkojen ajan. Siksi en vielä tiedäkään tämän kesän lopullista satomäärää.

Marjatuomipihlajan marjojen maku muistuttaa pensasmustikkaa, mutta siinä on häivähdys pihjalan marjan makua. Ehkä maku on riippuvainen myös lajikkeesta, en tiedä. Aluksi piti totutella tämän marjan makuun, vaikka se ihan maukas onkin. Tuntui vain niin oudolta tämä isosta pensaasta poimittava marja. Olen etsinyt marjasta ravintotietoa ja se on vähintäänkin yhtä hyvä kuin mustikka.

Saskatoon-pensas on helppo viljeltävä. Näinä vuosina ei mitkään tuholaiset ole käyneet pensaiden kimppuun. Pensasta voi leikata maltillisesti, koska muuten kasvavat liiankin korkeiksi sadon poimimisen kannalta. Kasvupaikkakin niillä on melko kuivahko, mutta marjat ovat kuitenkin reilusti pensasmustikkaa suurempia.

Marjatuomipihlajan marjat ovat rastaiden suurta herkkua, joten tarkkana saa olla, että itse pääsee marjoista nauttimaan. Olen kokenut senkin, että oltuani päivän pois, pensaat olivat aivan tyhjät. Tänä vuonna rakensin kehikon pensaiden ympärille ja levitin suojaksi rastasverkon. Nyt ovat rastaat pysyneet verkon ulkopuolella.

Tähän mennessä olen pakastanut marjat sellaisenaan kokonaisina ja käyttänyt sulatettuina aamupuuron päällä. Sosetta olen myös keittänyt, jossa tuntuvat kovahkot siemenet samaan tapaan kuin itse keitetyssä vadelmahillossa.

Nyt on viimeinkin aika etsiä myös muita käyttötapoja tämän vuoden reilulle sadolle ja ensimmäisenä kokeiluun pääsi piirakka. Marjat säilyvät hyvin kokonaisina myös kypsennettäessä eivätkä värjää niinkuin mustikka.

Ainekset

2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta härkäpapujauhoseosta
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g voisulaa

1 muna
1 dl piimää

Sekoitin ensin kuivat aineet ja lisäsin sitten jäähtyneen voisulan. Otin tästä seoksesta erilleen pari reilua ruokalusikallista muruseosta piirakan koristelua varten. Loppuun muruseokseen lisäsin munan ja piimän.

Levitin taikinan voideltuun piirakkavuokaan ja esipaistoin 175 asteessa noin viisi minuuttia. Tämän jälkeen lisäsin päälle kerroksen saskatoon-marjoja ja ripottelin hiukan sokeria. Vielä päälle muruseos koristeeksi ja takaisin uuniin reiluksi puoleksi tunniksi.

Parhaalta maistuu tietenkin lämpimänä vaikkapa jäätelön kera, mutta piirakan voi myös pakastaa.

Ja tietenkin tämänkin piirakkapohjan päällä voi käyttää mitä tahansa muitakin marjoja.

Gluteeniton Raparperi-Toscapiirakka

Muistan vielä ajan, jolloin pakastimet eivät kuuluneet joka kodin vakiovarusteisiin ja raparperi oli silloin kevään odotettu, raikas herkku. Aloittihan se satokauden, jota seurasivat marjat ja hedelmät kesän mittaan. Raparperin makuun ei kesän aikana ehtinyt koskaan kyllästymään. Varsinkin raparperikiisseli oli suurta herkkua.

Edelleenkin kevään ensimmäiset raparperit omasta maasta ilahduttavat kummasti. Ensimmäiset käytän edelleenkin perinteiseen kiisseliin, mutta sen jälkeen onkin vuorossa piirakan teko. Jokin viikko sitten löysin ohjeen, jossa raparperi kruunataan vielä erikseen toscakuorrutuksella. Muunsin ohjeen gluteenittomaksi ja vähensin tapani mukaan taas käytetyn sokerin määrää.

Toisella leivontakerralla käytin taikinassa mausteena 1 ml karvasmanteliaromia, joka sopiikin hyvin raparperin kanssa. Jätin myös piirakasta pois toscakuorrutuksen, jolloin siitä tuli arkisempi versio, mutta edelleen maukasta ja pehmeää.

Ainekset

3 munaa
0.75 dl sokeria
100 g voita
2.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

300 g raparperinpaloja
(hillosokeria)

Toscakuorrutus
100 g voita
100 g mantelilastuja
0.5 dl sokeria
1 rkl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 rkl (kaura)maitoa

Munat ja sokerin vaahdotin hyvin ja lisäsin vaahtoon varovasti kuivat aineet keskenään sekoitettuna ja lopuksi sulatetun, jäähtyneen voin.

Levitin taikinan piirasvuokaan ja ripottelin päälle raparperinpalat sekä  hiukan hillosokeria, joka saostaa raparperista irtoavaa mehua makeutuksen lisäksi.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa 25 minuuttia.

Sillä välin keitin toscan. Kaikki aineet kattilaan ja hiljalleen sekoittaen annoin kiehua reilut 5 minuuttia.

Vielä toscakuorrutus piirakan päälle ja takaisin uuniin 10 minuutiksi.

Tässä kohdassa mokasin itse ja unohdin piirakan uuniin 15 minuutiksi. Kuorrutuksesta tuli vähän liian tumma, mutta eipä se makua haitannut.

Bostonkakku

Leivinuunin lämmityskausi alkoi olla jo lopuillaan tältä keväältä, mutta sen verran viileitä päiviä vielä oli, että lämmitin uunia silloin tällöin. Lämpö pitää tietysti hyödyntää tarkkaan ja niinpä illan ajankuluksi pyöräytin pullataikinan 5 desistä maitoa.

Korvapuustit ovat aina olleet pullasuosikkini, mutta jostakin tuli mieleeni bostonkakku, joten päätin muuttaa suunnitelmaa sen verran. Bostonkakussa ei ole niin paljon sitä ihanaa, rapeaa paistopintaa kuin korvapuustissa, mutta toisaalta siitä on helppo leikata sopivan kokoisia -pieniä tai suuria- paloja ja siksi sopii mainiosti myös vierastarjottavaksi.

Pullataikinan tein taas ihan mutu-tuntumalla, joten siitä ei ohjetta kannata antaa.

Puolet taikinasta kaulitsin levyksi ja täytteeksi laitoin voita, kanelia, sokeria, vaniljasokeria ja kookoshiutaleita. Bostonkakun kokosin irtopohjavuokaan, jonka vuorasin ensin leivinpaperilla. Ilman leivinpaperia täytteestä valuva rasva saattaa valua uunin pohjalle. Irtopohjavuoasta kakku on kuitenkin helppo irrottaa paiston jälkeen.

Käyttämäni irtopohjavuoan halkaisija oli 20 cm, mutta sama taikinamäärä olisi riittänyt isompaankin vuokaan. Taikinarullapalaset olivat ehkä liian tiiviisti, eivätkä päässeet kohoamaan leveyssuuntaan täyteen mittaansa.

Voitelin kakun ennen paistoa vain kananmunalla, mutta lisänä olisi voinut käyttää raesokeria, mantelilastua ym. koristeena.

Leivinuunissani oli noin 200 astetta ja paistoin kakkua reilut 20 minuuttia.

Valmiin bostonkakun saa astetta juhlavammaksi koristelemalla sen esim. tomusokerilla, pikeerillä tai vaikkapa sulatetulla valkosuklaalla.

Mustikkakukko

Mustikkakukkoa olen leiponut ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten ja siitä asti se on kuulunut vakioleivonnaisiini. Tosin en yleensä ole muistanut edellisellä kerralla käyttämääni reseptiä, joten aina on tullut vähän erimakuista. Ohjeita löytyy sekä munalla että ilman. Lisäksi rasvan ja jauhojen suhde vaihtelee eri ohjeissa.

Pakastimessa on jäljellä viime kesän runsaasta mustikkasadosta enää 2 pussia, joten nyt olikin korkea aika ryhtyä toimeen.

Koska leivon pääsääntöisesti kahden hengen tarpeisiin, lukuunottamatta satunnaisia vieraita,monet reseptit ovat turhankin suuria. Osan leivonnaisista voi tietenkin pakastaa, mutta toisaalta haluan kokeilla uusia reseptejä mahdollisimman usein. Siksi monesti teenkin puolikkaan taikinan. Tälläkin kerralla tein avonaisen kukon eli jätin kukkoon kuuluvan kannen pois. Näin sain leivonnaiseen suhteessa enemmän mustikoita ja vähemmän taikinaa.

Jauhoina käytin riihiruisjauhoja ja valmis kukko maistui todella voimakkaasti rukiilta, siis hyvällä tavalla. Jääkaapissa säilytettynä valmiin kukon pohjan taikina kovettuu, mutta pehmenee nopeasti huoneenlämmössä ja on silloin parhaimmillaan.

Ainekset

100 g voita
0.5 dl sokeria
1.5 dl ruisjauhoja
0.75 tl leivinjauhetta

päälle:
2.5 dl mustikoita
1 rkl perunajauhoja
sokeria

Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ja lisäsin jauho-leivinjauhoseoksen. Otin pari ruokalusikallista taikinaa sivuun laitettavaksi kukon päälle koristeeksi. Vuorasin 20 cm irtopohjavuoan leivinpaperilla ja levitin taikinan sen pohjalle ja reunoille (käytin irtopohjavuokaa, koska minulla ei ollut sopivan pientä piirasvuokaa). Esipaistoin pohjaa 200 asteessa 5 minuuttia ja lisäsin päälle mustikat, perunajauhon ja sokerin keskenään sekoitettuna sekä koristeluun jätetyn taikinan. Kukko paistui vielä noin puolisen tuntia.

Parhaimmalta maistuu hetken jäähdyttyään jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa, mutta hyvää on vaikka seuraavanakin päivänä huoneenlämpöisenä.

Gluteeniton Raparperipiiras

Raparperit työntyivät heti maan pinnalle lumien sulettua. Tämä takatalvi kyllä viivästyttää satoa, sillä täällä Etelä-Savossa on ollut lumi maassa taas useampana päivänä. Onneksi pakastimesta löytyi vielä viime kesän satoa, joten näin toukokuun kunniaksi pääsee jo fiilistelemään kesän makua raparperipiiraan muodossa.

Ainekset

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 keltuainen
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Pullajauhoseosta
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
2 tl leivinjauhetta
(1 ml appelsiiniaromia)

Päälle: raparperin paloja, hillosokeria

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi. Lisäsin munan, keltuaisen ja aromin sekä kuivat aineet keskenään sekoitettuna.

Levitin piirakkavuoan pohjalle noin kaksi kolmasosaa taikinasta. Päälle ripottelin raparperin palat sekä hillosokerin. Lopputaikinasta pyörittelin käsissä pötkäjä päälle koristeeksi.

Leivinuunissani oli vielä 225 astetta ja paistoin piirasta reilut 20 minuuttia. Pinta ruskistui ehkä liikaakin korkean lämmön vuoksi. Toisaalta halusin, että myös pohja kypsyy kunnolla. Siksi paistoin piirasta näinkin pitkään.  Parempi vaihtoehto olisikin ehkä matalampi lämpötila ja pidempi kysytysaika. Mutta maukasta tuli näinkin.

Lisukkeeksi vielä vaniljakastiketta ja toden totta; maistui ihan kesäiselle.

Mämminäkkäri

Jäikö Sinulta mämmiä yli pääsiäisestä? Luultavasti ei. Jos nimittäin rakastat mämmiä, syöt sen viimeiseen lusikalliseen saakka. Jos taas inhoat mämmiä, et ole sitä edes ostanut. Välimuotoahan ei ole. Tai ehkä joku syö lusikallisen kohteliaasti jos tarjotaan, mutta muuten ei katsokaan mämmiin päin.

No, minä tein itse taas pääsiäiseksi mämmiä hyväksi koetulla reseptilläni, jonka löydät täältä.

Olisin kyllä itsekin syönyt mämmin sinällään kaikki viimeiseen lusikalliseen asti, mutta päätin "uhrata" viimeiset lusikalliset tähän ennen pääiäistä löytämääni näkkäriohjeeseen. Siemeninä voi käyttää muitakin siemeniä, itsekin käytin eri siemeniä kuin alkuperäisessä ohjeessa oli mainittu.

Ainekset

0.5 dl seesaminsiemeniä
0.5 dl auringonkukansiemeniä
0.5 dl kurpitsansiemeniä
1 dl juustoraastetta
1.5 dl mämmiä

Laitoin siemenet ja juustoraasteen tehosekoittimeen ja hienonsin ne. Monitoimikonekin käy tarkoitukseen, ehkä jopa paremmin. Sekoitin seoksen mämmiin käsin kääntelemällä nuolijalla.

Massan levittelin kahden vedellä kevyesti kostutetun leivinpaperin väliin ja paperin päällä kaulimella kaulitsemalla tasoittelin massan hyvin ohueksi. Kostutettu leivinpaperi ei tartu massaan niinkuin kuiva paperi. Päällimmäinen paperi poistetaan ennen paistoa.

Paistoin näkkäriä 150 asteisessa uunissa puoli tuntia ja leikkasin sen sopiviksi palasiksi heti kuumana. Laitoin pellin vielä uunin jälkilämpöön 15 minuutiksi.

Maistuu hyvältä juustojen ja hillojen kanssa.

Gluteenittomat Vaniljapikkuleivät

Olen jo aiemminkin kirjoittanut siitä, miten yritän pitää ruokahävikin nollassa. Samaa ruokaa voi syödä useammankin päivän tai pakastaa suuremmasta ruokamäärästä osan. Pienemmät ylijäämät on hyvä käyttää leipomisessa, niistä saa mukavia pieniä välipaloja.

Muutamia esimerkkejä: perunarieska,  pasteijanyytit ja gluteenittomat suolaiset muffinit. Ohjeet löytyvät blogistani klikkaamalla em. ohjeen nimeä.

Eräänä päivänä näin lehdessä ohjeen, jossa ylijäänyttä perunamuusia voi käyttää pikkuleipätaikinassa. Tätä ohjetta piti kokeilla heti. Muokkasin jauhoja sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Lisäksi tämä ohje on munaton, joten sopii myös niille, joiden ruokavalioon ei muna kuulu. Jos ylimääräistä perunasosetta ei kuitenkaan ole, sen voi korvata 1 desillä vettä ja 2 ruokalusikallisella perunasosejauhetta.

Ainekset 

100 g voita
1 dl sokeria
1 dl perunasosetta
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen Tummaa Täysjyväriisijauhoa
1.25 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria

Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ensin. Lisäsin joukkoon perunasoseen pienissä erissä edelleen voimakkaasta vispaten. Lisäyksen jälkeen vispasin vielä parisen minuuttia. Sen jälkeen lisäsin kuivat aineet keskenään sekoitettuna.

Pyörittelin käsin taikinasta palleroita, joita vähän litistin. Taikina leviää vielä paistamisen aikana.

Tein isoja palleroita, joita tuli 12 kpl. Normikokoisia pikkuleipiä tulisi ehkä 20 kpl.

Ison kokonsa vuoksi paistoin pikkuleipiäni 25 minuuttia lähes 200 asteisessa leivinuunissa.

Ihanan mureita pikkuleipiä. Näitä tulee jatkossakin leivottua, koska usein muusia jää yli juuri tuon desin verran.

Sitruuna-Kesäkurpitsapasta

Jokunen viikko sitten olin käymässä Rakentajat-messuilla, jossa -niinkuin nykyisin muillakin messuilla- myydään myös teemaan kuulumattomia tuotteita. Niinpä ostinkin näiltä messuilta ison kimpaleen 36 kk vanhaa parmesaani-juustoa. Rakastan vahvoja juustoja ja tätäkin voisin syödä ihan sellaisenaan vaikka kuinka paljon. Vahva punaviini tietysti sopii mainiosti kaveriksi.

Mutta kun mietin, miten voisin käyttää juustoa myös ruoanlaitossa, mieleeni tuli tietysti ensimmäisenä pasta. Tosin en ole pastan ystävä. Kovin usein en ole sitä syönyt enkä kertaakaan itse valmistanut. Sitten muistin pastan kasvisvaihtoehdon eli kesäkurpitsan ja siitäpä syntyikin herkullinen ruoka.

Ainekset

1 kesäkurpitsa
1 luomusitruunan raastettu kuori
suolaa
parmesaania
hyvää öljyä paistamiseen

Kesäkurpitsasta tein juustohöylän ja veitsen avulla spagettimaisia suikaleita. Öljynä käytin salaattijuustopurkissa olevaa öljyä, jossa on mukavasti mausteita. Tavalliseen öljyyn voi toki maun mukan lisätä omia suosikkiyrttejä ja mausteita. Paistoin kesäkurpitsasuikaleita miedolla lämmöllä öljyssä muutaman minuutin siten, että niihin jäi vähän purutuntumaa. Joukkoon vielä raastettu sitruunan kuori, kevyt suolaus ja päälle parmesaania.

Lisukkeena maistuivat salaattijuustokuutiot. Kevyttä, mutta niin hyvää.

Viime kesänä 2 kesäkurpitsan taintani tuottivat niin suuren sadon, etten ehtinyt mitenkään käyttää koko satoa kesän aikana.  Tästä reseptistä versoaa varmasti uusia tapoja käyttää enemmän kesäkurpitsaa, "pasta"-versioitahan voi varioida monenlaisia erilaisilla lisukkeilla.

Omenapuustit ja Korvapuustit

Vaikka on ollut tosi mukava kokeilla erilaisia leivontareseptejä ja testailla monenlaisia jauhoja, on ihan pakko saada joskus myös ihan peruspullaa. Tällä viikolla pullanhimo heräsi eräässä päivätilaisuudessa Naistenpäivän etkoilla, jossa oli tarjolla pullakahvit. Eikä mitä tahansa pullaa, vaan suoraan uunista tulleita kierrepullia. Pullat paistettiin pikkuruisessa kahviossa ja ihana vastapaistetun pullan tuoksu täytti koko rakennuksen.

Koska olen lähes koko viime vuoden leiponut enimmäkseen vain gluteenittomista jauhoista, ei kotoa tietenkään löytynyt yhtään vehnäjauhoja. Eilen kauppareissulla mukaan tarttui myös pussi vehnäjauhoja ja sitten vain taikinan tekoon.

Pullataikinan ohjetta minun on turha yrittää kirjoittaa ylös, teen sen aina niin mutu-tuntumalla. Mutta joka jauhopussin kyljestähän se kyllä löytyy. Tein taikinan puolesta litrasta maitoa, jotta pullaa riittää pitemmäksikin aikaa.

Puolet taikinasta tein tavallisiksi korvapuusteiksi voin, sokerin ja kanelin kanssa. Ja toisesta puolesta taikinaa syntyivät sitten omenapuustit. Niihin laitoin täytteeksi paistonkestävää omenamarmeladia, vähän kanelia ja kookoshiutaleita.

Leivinuunin lämmitys oli jäänyt taas myöhään iltaan ja vasta iltakymmeneltä pääsin laittamaan pullat uuniin. Siitä huolimatta oli aivan pakko syödä vielä pari puustia ennen nukkumaanmenoa, yhden kumpaakin laatua. Pitäähän sitä leipojan maistaa työnsä tulosta. Pitäneekö paikkansa väite hiilihydraattien nukuttavasta vaikutuksesta, mutta en edes muista, milloin olisin viimeksi nukkunut näin pitkään ja hyvin kuin tämän yöllisen pullatankkauksen jälkeen.

Loput puustit on nyt kyllä pakko pakastaa, muuten ne katoavat hetkessä parempiin suihin.