Joulutortut rahkavoitaikinasta

Joulukuun alkua odotellessa on pakko paistaa pellillinen joulutorttuja. Olen pitkään käyttänyt valmiita torttutaikinoita, en edes muista milloin olen viimeksi tehnyt itse torttutaikinan. Varmaan 20 vuotta sitten. Tämä on sikäli hassua, että esim. lohipiirakkaa tehdessäni en käytä valmista lehtitaikinaa, vaan teen sen aina itse. Minusta itse tehdystä lehtitaikinasta valmistettu lohipiirakka on pehmeämpää ja mehevämpää.

No, nytpä aloitankin joulutorttujen teon tekemällä taikinan ensin.

Ainekset

125 g     voita

125 g     rahkaa

2 dl        vehnäjauhoja

0.5 tl     leivinjauhetta

Nypi rahka ja pehmeä voi ensin ja lisää siihen jauho+leivinjauheseos. Sitten vain taikina jääkaappiin jähmettymään.

Ja kun olin nyt päässyt taas itsetekemisen makuun, päätin tehdä myös torttujen täytteen itse. Leikkelin kivettömiä kuivattuja luumuja pienemmiksi ja keittelin niitä hetken pienellä vesitilkalla ja ripauksella hillosokeria lisättynä. Näin sain kiinteämmän täytteen torttuihin.

Jotta sekoitetusta torttutaikinasta saa lehteviä on taikina kaulittava ja käännettävä muutamaan kertaan. Taitoin taikinan aina kolminkerroin 3 kertaa ja kaulin aina uudelleen isommaksi levyksi. Kuulostaa ehkä isolta hommalta, mutta taikina on helppo kaulita.

Taikinasta tulee 9 torttua. Leivinuunissa oli vielä reilu 250 astetta kun torttupellin sinne laitoin. Käänsin pellin kertaalleen ja kymmenen minuutin päästä tortut olivat kauniin ruskeita.

Kokonainen kauraryyni uunipuuro

Kun ensimmäisen kerran ostin Rutalahden Myllyn kokonaisia kauraryynejä kuvittelin mielessäni niiden olevan ehkä isojen kaurahiutaleiden näköisiä. Kotona pussia avatessani hämmästyinkin, että ne olivat kauranjyvän näköisiä. Päätin kuitenkin kokeilla puuron hauduttamista niistä. Aluksi käytin nesteenä vettä ja tulihan siitäkin ihan syötävää puuroa. Mutta kun vaihdon nesteeksi kauramaidon sainkin jo todellista herkkupuuroa.

Kokeile myös tämän puuron suklaista versiota, jonka ohjeen läydät täältä.

Ainekset

1 litra     kauramaitoa

2 dl       kokonaisia kauraryynejä

0.5-1 tl  suolaa

Puuro on hyvä hauduttaa miedossa lämmössä. Itse laitan sen leivinuuniin uunin lämmitystä seuraavan päivän aamuna. Lämpötila on silloin 100-150 astetta ja puuro voi olla siellä jopa 6-8 tuntia. Välillä voi pari kertaa sekoitella.

Tavallinen maito nesteenä sopii myös, mutta minusta kaurajuomaa käyttämällä siitä saa kauraisemman makuista ja makeampaa. Nautin puuroni marjojen ja soijajuoman kanssa. Tätä puuroa ei voi mitenkään verrata aamukiireessä pikakaurahiutaleista pari minuuttia keitettyyn puuroon. Kannattaa kokeilla vaikka et muuten kaurapuurosta pitäisikään.

Tänään sattumoisin olikin netissä MTV:n sivuilla juttu pikapuuroaineksista. Siinä kehoitettiin huomioimaan monien pikapuurojen suuret suola- ja sokeripitoisuudet. Lisäksi näiden tuotteiden kilohinnat ovat moninkertaiset tavallisiin puuroaineksiin verrattuna. Itse tehdyssä uunipuurossa voit itse säätää suola- ja sokerimäärät. Ja itse puuron valmistus on vaivatonta kun uuni hoitaa "homman" itsekseen.

Joulupiparit, mausteiset

Olen jokusen kerran leiponut pipareita valmistaikinasta kun se tuntui helpommalta. Mutta eihän niissä sellaista makua ollut kuin itsetehdystä taikinasta leivotuissa. Varsinkin kun minä pidän hyvin maustetuista pipareista. Niinpä kun olin saanut leivinuuniin tulet sytytettyä aloitin piparitaikinan valmistamisen. Teen yleensä kerrallaan pienen taikinan josta tulee pellillinen pipareita. Tämänkin ohjeen mukaan saat  noin parikymmentä piparia paksuudesta riippuen.

Ainekset

0.5 dl   siirappia
0.75 dl fariinisokeria
75 g     voita
1 tl        kanelia
1 tl        inkivääriä
1 mm    neilikkaa
1 mm    jauhettua mustapippuria
1           pieni muna
1 tl       soodaa
2.5 dl  vehnäjauhoja

mm=maustemitallinen tai veitsenkärjellinen

Sokeri, siirappi, mausteet ja voi kiehautetaan ja jäähdytetään. Lisätään muna ja jauho+sooda. Sitten vain jääkaappiin jähmettymään.

Mausteiden määrä on makuasia, tässä ohjeessa niitä on tuntuvasti.

Kuumimpaan leivinuuniin laitoin ensin perunarieskan, possupadan ja puuropadan hautumaan. No, niillekin olisi riittänyt miedompi lämpötila, mutta ilta oli jo pitkällä ja vasta iltakymmeneltä pääsin pipareita leipomaan. Kun lämpötila oli 225 astetta oli piparien vuoro. Pipareita paistoin kymmenisen minuuttia. Paiston aikana on hyvä kääntää pelti kertaalleen, koska uunin perällä lämpötila on korkeampi.

Ja niinhän siinä kävi, että kun lopulta muistin ottaa pipareista kuvan niistä olikin jo puolet syöty.  Ja uusi annos on nopea valmistaa vaikka joka viikko. Piparitaikinaohjeitakin löytyy niin monenlaisia, että varmasti ennen joulua kokeilen vielä useampaakin erilaista.

Porkkanakakkuleivokset

                                                         

Aamupäivän pitkillä koiralenkeillä suunnittelen useasti loppupäivän tekemisiä. Harkitsin tänään leipovani jotakin iltapäiväkahvin kanssa, mutta sitten muistin, että minulla on edelleen pakastimessa puolikas aiemmin tekemästäni porkkanakakusta. Jospa jalostaisi siitä leivoksia periaatteella "otetaan mitä kaapista löytyy".

Annoin kakun sulaa parikymmentä minuuttia pöydällä ja halkaisin sen kahtia hieman kohmeisena. Huokoinen kakku leikkaantuu siistimmin ja murenematta kohmeisena. Puolen tunnin päästä kostutin puolikkaat vastapuristetulla appelsiinimehulla. Harkitsin myös kostutusta rommilla, olisi varmaan toiminut hyvin sekin.

Väliin laitoin syksyllä tekemääni hilloa, jossa oli 1/3 marja-aroniaa, 1/3 omenaa ja 1/3 puolukkaa hillosokerilla keitettynä ja tehosekoittimessa soseutettuna. Uusissa marja-aroniapensaissani oli niin vähän marjoja, että joukkoon piti lisätä jotakin jotta sain purkillisen hilloa. Yhdistelmä toimii ja maistuu raikkaalta leivoksen välissä.

Kuorrutusta varten sulatin 40 grammaa maitosuklaata ja lisäsin siihen 80 grammaa appelsiinituorejuustoa. Kuorrutus oli melko makea ja ehkä sitä olisi voinut notkistaa creme fraichella tai maustetulla rahkalla; olisi saanut näin vähemmän makeamman ja paremmin levittyvän kuorrutteen. Mutta ehkä ensi kerralla jos kaapista löytyy.

Koristeeksi vielä aurinkoströsseliä ja pakastekuivattua vadelmamurua. 

Kylläpä maistuivat hyviltä kahvin kanssa ja riittihän niistä lopulta kahteenkin kahvihetkeen. Näillä leivoksilla on kiva yllättää vaikka vieraat, niin nopeasti ne valmistuvat.

Itävaltalainen kanelikakku

Tämä kakku tuo mieleeni kouluajat. Kotitaloustunnilla sitä on joskus tehty ja sen jälkeen vuosia leivoin sitä usein kotonakin. Tarvittavat ainekset ovat yksinkertaiset ja löytyvät aina kotoa. Omenasose antaa mukavasti raikkautta ja kuohkeuttaa rakennetta.

Jossakin vaiheessa kadotin ohjeeni ja kakun leipominen unohtui vuosikymmeniksi. Kun sitten tänä syksynä naapuri toi pussillisen omenoita, joista keittelin sosetta, muistui mieleeni tämä kakku. Ohjekin löytyi vielä vanhan keittokirjan välistä.

Ainekset

150 g  voita

1 dl       sokeria

1 dl       fariinisokeria

2          munaa

3.5 dl   vehnäjauhoja

2 tl       leivinjauhetta

3 tl       kanelia

2 tl       vaniljasokeria

1 dl       rusinoita

2 dl      omenasosetta

Voi ja sokerit vaahdotetaan. Munat lisätään hyvin vatkaten. Jauhot + muut kuivat aineet sekoitetaan ja lisätään vuorotellen omenasoseen kanssa ja lopuksi vielä rusinat.

Muokkasin ohjetta sen verran, että puolet jauhoista laitoin Myllärin sämpyläjauhoina ja toisen puolen tavallisina vehnäjauhoina. Jos omenasose on melko sakeaa, jopa 3 dl jauhoja riittää. Silloin kakusta ei tule liian kuiva.

Myllärin sämpyläjauhoja käytän vehnäjauhojen asemasta usein varsinkin muffineissa. Ne ovat karkeampia ja tuntuvat syödessä vähän rouskuvilta. 

Uunissa oli vielä 225 astetta kun laitoin kakun sinne, joten jätin sen aivan uunin etureunaan. Kakku sai olla uunissa tunnin verran jolloin pintakin oli kauniin ruskea eikä liian tumma.

Marraskuun aurinko

Harvinainen ilmiö näillä leveysasteilla, auringonpaiste marraskuussa. Mutta kun aurinko tulee esiin vaikka vain puoleksi tunniksi kuten tänään, luonto muuttuu täysin.

Veden pinta, olipa se sitten järvi tai meri, on minulle ikuinen ihastuksen kohde. Joka päivä se on erilainen, joskus jopa joka tunti. Marraskuinen järvikään ei ole synkkä ja harmaa, vaan vaihtelee taivaan värien mukaan. En varmaan koskaan kyllästy veden pinnan katsomiseen.

Luonnon vaipuminen lepotilaan antaa luvan itsellekin hengähtää kiivaan kasvukauden jälkeen. Värit kaikkoavat ja harmaus saa rauhoittumaan.

Pidän marraskuusta, se on minulle lepokuukausi. Piha- ja puutarhatyöt on jo kaikki tehty. Lumi -ainakaan pysyvä- ei ole vielä satanut. On aika nauttia pitkistä lenkeistä saksanpaimenkoirani kanssa. Vietämme tunteja metsässä ja pihaleikeissä koska pystymme tekemään sen päivän valoisana aikana.  Hämärinä iltoina on aikaa istua sohvalla ja kaivaa kutimet esiin.

Joulukuussa tai viimeistään tammikuussa alkaa jo hiihtokausi, eikä silloin enää vietetä sisällä yhtään ylimääräistä hetkeä. Viime vuonna hiihdin eka kerran jo marraskuussa, mutta sen jälkeen taisi lumet vielä kertaalleen sulaa pois ennen joulua.

Nyt on viimeistään aika sytyttää lyhtyjä pihalle. Oikeiden kynttilöiden lisäksi olen hankkinut led-kynttilöitä. Todella käteviä koska ne saa ajastimella palamaan vain pimeimmäksi illaksi. Eikä tarvitse muistaa sammutella kynttilöitä nukkumaan mennessä. Kyllä - en jätä kynttilöitä koskaan palamaan koko yöksi edes ulos. Joten kauimpana terassista olevat lyhdyt saavatkin siis led-kynttilät.

Leivinuunihistoriaani

Meillä oli jo lapsuuden kodissa leivinuuni, jota käytettiin ahkerasti nimenomaan ruisleivän leipomiseen. Silloin oli oikein leipomispäivä, joka alkoi aamuvarhaisella uunin lämmityksellä. Kerralla leivottiin 16-18 ruisleipää ja pullataikina tehtiin kahdesta litrasta maitoa. Siitä tehtiin yleensä pullapitkoja.

Uunissa haudutettiin satunnaisesti myös ruokia ja paistettiin joulukinkku. Mutta koska jo lämmitys kesti monta tuntia, ei uunia lämmitetty muuten kuin leivän leipomisen takia.

Ollessani 12-13 vuotias kiinnostuin pääsemään mukaan leipomiseen. Toivoinkin, että leivottaisiin aina lauantaisin, jotta olisin vapaa koulusta ja pääsisin mukaan hommiin alusta loppuun. Alkuvuosina sain toki yrittää tämän ison leipätaikinan vaivaamista, mutta eihän ne voimat tahtoneet riittää. Se on nimittäin todella raskasta. Nopeasti opin kyllä tekemään ison pullataikinan. Äidilläni oli päässään tarkka aikataulu siitä missä vaiheessa uunin lämmitystä aloitetaan taikinoiden teko ja leipominen, jotta uunin lämmöstä ei mene mitään hukkaan eikä toisaalta leivät ja pullat nouse liikaa. Se kuulosti hienolta.

Kun sitten aikanaan oman talon rakentaminen tuli mieheni kanssa ajankohtaiseksi, niin tietysti halusin leivinuunin. Hankin puutiinun leipätaikinalle ja leivoin ruisleivät meillekin vuosikaudet.

Vuosien kuluessa kahteen eri taloon muurautimme leivinuunit. Välillä asuttiin kerrostalossakin uunittomina. Muutama vuosi sitten muutimme taas maaseudulle ja ostimme yli 20 vuotta vanhan talon, jossa tulisijana olikin vain takka. Pari talvea lämmittelin huonosti varaavaa takkaa, mutta sitten se jo saikin väistyä uuden leivinuunin tieltä.

Koska leivinuunin tuli mahtua suurinpiirtein takan paikalle ja muurarimme suositteli Tiilerin leivinuunia, malliksi valikoitui Leila-kulmaleivinuuni. Uunin pesä on puolisen metriä kanttiinsa eli kooltaan vain noin puolet entisten uunieni koosta. Mutta aivan riittävän kokoinen, koska nyt käytän uunia useasti viikossa.

Uuni lämpenee nopeasti, reilun parin tunnin puiden poltto riittää pääsemään yli 300 asteeseen. Kylmänä talvi-iltana tuntuu, että lämpiää turhankin nopeasti, sillä tulen palamista olisi mukava seurata luukun läpi pidempäänkin. Kuumassakaan uunissa ei pala leipomukset pohjasta, niinkuin usein tapahtui aiemmissa uuneissa. Puitakaan ei kulu kuin kopallinen lämmityskertaa kohti, jonka vuoksi lämmitän uunin talvella joka toinen päivä ja näin minulla on melkein koko ajan uunissa lämpötila jota voin hyödyntää johonkin paistamiseen ja hauduttamiseen.

Ja kyllä tätä uunia on käytettykin todella paljon. Suosittelen lämpimästi tällaista pienempää mallia kaikille kotikokeille, jotka eivät kerralla suuria määriä ruokia tai leipomuksia valmista. Paistuu siellä kerralla vaikka 4 pientä leipääkin ja minun 50 cm leveän sähkölieden uuniin tarkoitettu pullapelti mahtuu hyvin. Lisäksi muurauksen yhteydessä uuniin integroitu lämpömittari auttaa sekä uunin lämmityksessä että käytössä. Siitä kun voi koko ajan seurata uunin sisälämpötilaa.

Poronkäristys

Poro on ehdoton lihasuosikkini. Vahva riistanmaku, joka ei mausteita kaipaa. Toimii sekä arkiruokana että juhlaruokana. Yllättävää kyllä kukaan tuttavapiirissäni ei valmista pororuokia, joten tarjoan sitä mielelläni vieraillenikin. Kaikki ovat kovasti tykänneet.

Aiemmin haimme joskus syksyisin itse poronlihaa Lapista. Muutamana viime vuotena olen tilannut puolikkaan poron lihat sallalaiselta toimittajalta, joka itse toimitti niitä muualle Suomeen jakelukierroksillaan. Yllättäen tänä syksynä hänen nettisivunsa eivät enää olleetkaan toiminnassa ja jouduin etsimään uuden toimittajan. Vertailujen jälkeen valitsin Anteronporon Ranualta. Poronlihat tulivat kylmäkuljetuksena pakasteena sovitulla viikolla. Noutoajasta kuljettaja informoi hyvin ja hänen reittinsä varrella valtatie viidellä meitä noutajia olikin Mikkelissä puolisen tusinaa. Lihat oli hyvin pakattuina vakuumipakkauksiin ja joka paketissa hyvä merkintä siitä mistä ruhonosasta on kyse.

Heti kotiin päästyä piti tietenkin laittaa leivinuuniin tulet ja ottaa käristyslihapaketti sulamaan.

Valmistan aina hyvin yksinkertaisen, perinteisen poronkäristyksen. Niinpä nytkin paistoin käristyksen voissa pienissä erissä, silppusin joukkoon sipulin, lisäsin pataan pannunhuuhteluveden ja tilkan riistafondia. Sitten vain pata uuniin. Vastalämmitetty uuni oli vielä 250 asteinen eli ehkä turhan kuuma, mutta en malttanut odottaa enää. Kuitenkin hauduttelin pataa siellä nytkin 3 tuntia välillä sekoitellen, että lihasta tuli oikein mureaa. Monien poronkäristysohjeiden mukaan haudutusaika on vain puoli tuntia tai jopa vähemmän, mutta minä tykkään enemmän pehmeästä, hyvin hautuneesta porosta. Ja suolan lisään vasta valmiiseen käristykseen.

Perunamuusi ja poronkäristys, mikä sen parempaa. Lisänä puolukkasurvos (ei hillo), porkkanaraaste, etikkapunajuuret ja kylmäsavulohi. Tässä oli sellainen arkipäivän juhla-ateria että sen kanssa piti jo nauttia lasi punaviiniä.

Kokonainen ohraryyni uunipuuro

Täytyy myöntää, että olen puurofriikki. Aamu ei lähde käyntiin ilman lautasellista puuroa. Kesäisin, kun leivinuuni ei lämpene, keittelen puuroannokseni nopeasti kypsyvistä kaura- tai tattarihiutaleista joka aamu. Mutta talviaikaan leivinuunissa hautuu usein puuro litrasta nestettä ja siitä lämmitän useammankin kerran annoksen mikrolla aamupalaksi tai välipalaksi.

Laitan puuropadan uuniin useimmiten uunin lämmitystä seuraavan päivän aamuna. Silloin lämpötila on vielä 100-150 astetta ja puuropata saa hautua siellä rauhassa vaikka koko päivän. Välillä voi sekoittaa ja tarkistaa, että nestettä on riittävästi. Matalan haudutuslämpötilan ansiosta nestettä ei yleensä tarvitse lisätä.

Tänään laitoin puuropataani
2 dl kokonaisia ohraryynejä
1 l   kaurajuomaa
1 tl  suolaa

Punainen maito sopii nesteeksi myös, mutta sitä ei laktoosittomana ollut kaapissani. Puuro sai hautua reilussa sadassa asteessa kuutisen tuntia. Mutta sitten oli jo pakko ottaa kulhollinen maistiaisiksi.

Mustikat, persimonviipaleet ja
pakastekuivattua vadelmaa
lisukkeena

Puuro on mielestäni turhaan aliarvostettu ruoka. Senkin voi tuunata marjoilla ja hedelmillä houkuttelevan näköiseksi. Lisäksi se on edullista ruokaa.

Puuroaineksissa olen ihastunut Rutalahden Myllyn tuotteisiin. Ne viljellään ilman kemiallisia torjunta-aineita. Kaupoissa tuotteita myydään vain välillä Joutsa-Jyväskylä, mutta heiltä voi tilata myös netin kautta. Joka syksy ajelen Joutsaan, josta ostan kerralla puurotarpeet koko talveksi. Tänä syksynä kauppakassiini tuli kokonaisten ohraryynien lisäksi kokonaisia kauraryynejä, puuroruisjauhoja, kokonaisia spelttiryynejä sekä rikottuja ohraryynejä.

Gluteeniton Porkkanakakku

                                              

Yleensä minulla jää leivinuunin lämmittäminen iltapäivään tai iltaan, mutta tänään laitoinkin sinne tulet jo aamuulla seitsemän jälkeen. Näin minulle jäikin aikaa koko päivä käyttää hyväkseni uunin lämpöä. Ja kyllä sitä hyödynsinkin. 10 tunnin ajan laitoin erilaisia patoja ja peltejä uuniin.

Tämän päivän uuniohjelmassa oli lihapadan haudutus, siemennäkkileivän paisto, ruispuolukkapuuron haudutus sekä porkkanakakkutaikinan paisto, josta tein sekä kakun että muffineja.

Porkkanakakkua en ole ennen tehnyt, joten nopealla googlauksella nappasin perusohjeen täältä .  Olin kuvitellut että taikina on raskaampi, mutta sehän onkin hyvin kevyt runsaan munavaahdon ansiosta. Sokerin määrän pudotin kahteen desiin ja niistä toinen fariinisokeria. Makeutta tuli näinkin riittävästi. Jauhot korvasin Sunnuntain gluteenittomalla tummalla jauhoseoksella, jossa karkeuden vuoksi on mukava purutuntuma. Eikä turvota vatsaa kuten vehnäjauho, jonka käyttöä pyrin muutenkin vähentämään. Ohjeessa oli 4 porkkanaa, mutta koska minulla oli jo mehupuristimen tekemä murske valmiina jouduin vähän arpomaan määrää. Lisäsin sitä 170 grammaa. Kakun jo ollessa uunissa sitten selailin muita ohjeita ja oikea määrä olisikin ollut kai 400 grammaa. No, lisätään sitten ensi kerralla.

Sovellettuna ohjeen ainekset ovat siis seuraavat:

4 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 dl gluteenitonta tummaa jauhoseosta
2 tl soodaa
1.5 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
170 g kuivaa porkkanaraastetta
1 dl rypsiöljyä

Taikinamäärä on iso, mutta maistuu aivan ihanalta. Onkohan siinä määrässä juuri maisteluvaraa jätettykin reilummin. Laitoin taikinaa ensin 12 muffinivuokaan, jotta saisin ne nopeammin kypsiksi ja ehtisivät päiväkahvipöytään. Lopun taikinan laitoin 1.5 litran suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan, kun sitä edelleen oli niin paljon jäljellä.

Uunin lämpötila oli tässä vaiheessa n. 225 astetta. Muffinit viihtyivät siellä etuosassa vartin verran ja kakku reilun puolituntisen oltuaan aluksi ihan uunin perällä. 

Leivonnaisista tuli niin tumman ruskeita, että ensisilmäyksellä pelkäsin niiden jo palaneen. Mutta ei, juuri sopivia olivat. Gluteenittoman jauhoseoksen takia kakku murenee leikattaessa helposti ja onkin parempi käsitellä oltuaan päivän jääkaapissa tai kauemminkin pakastimessa.

Kuorrutusta en kakkuun laittanut koska pakastan sen annospaloina. Mutta niin oli hyvää, ettei varmasti ollut viimeinen tekemäni porkkanakakku. Ensi kerralla vain enemmän porkkanamursketta. Tätähän voisi käyttää jopa tummana täytekakkupohjana. Täytyypä kehitellä sellainen vaikka jouluksi.

Mehupuristin Wilfa SJ-150A

                                                                                                             Tuotearvostelu

Hedelmät ja marjat ovat minulle aina maistuneet, mutta vihannekset ei niinkään. Tuppasi jäämään melko yksipuoliseksi; porkkanaraastetta ja höyrytettyä parsakaalia. Yritin lisätä kasviksia, mutta ruokavalioon ei tuntunut mahtuvan niitä lisää ja toisaalta runsaampi määrä turvotti turhankin paljon. Vihannesten vitamiinit ja kivennäisaineet kuitenkin houkuttelivat ja niinpä eräänä päivänä nettiä selatessani tuntuikin, että nyt löytyi ratkaisu.

Luin erilaisista vihannes-shoteista ja menulingoista. Ja seuraavana päivänä, joka onneksi oli maanantai, olikin jo marssittava kodinkoneliikkeeseen. Myyjä vaikutti asiaa tuntevalta ja vakuutti minulle, että mehulinkoa parempi vaihtoehto on mehupuristin. Se kuulemma tuottaa enemmän mehua.

Niinpä sitten marssin ulos myymälästä mukanani Wilfa-mehupuristin, joka maksoi tosin melkein tuplaten sen verran kuin mitä olin ajatellut laitteeseen investoida. Mutta kuukauden käytön jälkeen voin edelleen vakuuttaa etten ole hankintaani katunut hetkeäkään. Mehupuristimeen voi käytännössä katsoen laittaa mitä vain: kaikki marjat ja hedelmät, yrtit ja salaatit, porkkanat ja punajuuret. 

Esim. omenista ja appelsiineista yli jäävä murske on niin kuivaa ja lähes pelkkää kuoriosaa (omenat), ettei sille ole mitään käyttöä. Mutta porkkanoista ja punajuurista jäävä murske on erittäin käyttökelpoista. Se soveltuu monenlaiseen leivontaan ja ruoan laittoon. Varmaan reseptejä niistäkin tulee jatkossa. Lisäksi mehun joukkoon tulee myös hedelmälihaa, joten se on kuitupitoisempaa kuin kaupan mehut. Ja taatusti lisäaineetonta.

Tänään tein "perusmehua". Pesin luomuappelsiinin ja raastoin siitä kevyesti kuorta, jonka laitoin pakastimeen odottamaan sopivaa leivontapäivää. Kuorin appelsiinin ja työnsin sen paloina mehupuristimeen. Perään 400 g kuorittuja porkkanoita. Ja ta-daa, hetkessä sain 2.5 dl ihanaa mehua. Ja lisäksi saman verran porkkanamursketta, jota voi syödä sellaisenaan tai jatkojalostaa edelleen.

Ja mikä parasta tässä mehujen valmistuksessa: puristin on todella yksinkertainen koota, purkaa ja pestä. Kaikki käy kädenkäänteessä.

Mehupuristin aina valmiina pöydällä käyttöä varten.

Pasteijanyytit

                                                                                 

Iltaruoalta jäi yli pari pientä perunaa. Mutta ei mitä tahansa perunaa, vaan ihan itse kasvatettuja. Lajike on Annabella, jota kasvatin ensi kertaa tänä kesänä ja johon heti ihastuin sen muodon ja maun takia. Eipä niitä siis voi hukkaakaan heittää, joten pasteijataikinan tekoon siis. Tämä ohjeeni on eräänlainen perunavoitaikina, jota teen usein juuri ylijääneistä perunoista.

Kuorin ja survoin perunoita hieman haarukalla. Punnitsin ne ja painoa oli 54 grammaa. Siispä lisäsin saman verran pehmeähköä voita ja yhtä monta grammaa vehnäjauhoja ja sekoitin ne käsin tasaiseksi taikinaksi. Sitten vain taikina jääkaappiin odottamaan, että juuri lämmitetyn leivinuunin lämpötila vähän laskee.

Parin tunnin päästä kaulin jähmettyneen taikinan suorakaiteen muotoiseksi ja paloittelin sen taikinapyörällä kuuteen osaan. Vähän epämääräisen muotoiset neliöt laitoin  voidellun muffinipellin koloon. Muoto ei nyt ole tässä tärkeintä, koska nämähän syödään jo huomisen päiväkahvin kanssa. Pakastimesta löytyi Poutun savusuikaleita ja sinileimaista emmentaljuustoraastetta. Niitä siis täytteeksi. Ja päälle taitellaan mahdolliset ylimääräiset taikinareunat. Uunin lämpömittari näytti vieläkin 250 astetta, joten laitoin pellin ihan uunin etureunaan. Kääntelin peltiä paiston aikana pari kertaa ja vartin kuluttua pasteijanyytit olivat kauniin ruskeita.

Tämän usein käyttämäni perunavoitaikinan idea on siinä, että sitä voi tehdä kerralla ison tai pienen annoksen. Ja valmiin taikinan voi pakastaakin. Sekoitetaan vain grammamääräisesti aina yhtä paljon perunaa, voita ja vehnäjauhoja. Monesti käytän täytteenä aterialta ylijäänyttä lohta, varsinkin jos sitä on niin vähän ettei siitä enää seuraavalle aterialle riittäisi. Myös ylijääneet kasvikset uppoavat hyvin täytteeseen, niitä voi maustaa vaikka nokareella suosikkituorejuustoa.

Lisäys 4.12.2017
Eilen graavasin ison lohifileen ja tänään huomasin, ettei se kyllä tule millään syötyä kaikki sellaisenaan. Joten jotakin jatkojalostusta taas tarvitaan.

Koska leivinuuni oli lämpenemässä päätin tehdä lohinyyttejä. Eiliseltä oli jäänyt yli yksi pieni keitetty peruna ja tänään jäi yli hiukan muusia, yhteensä 120g. Lisäsin saman verran pehmeää voita ja 120 g Myllärin sämpyläjauhoja, joihin olin sekoittanut 0.5 tl leivinjauhetta ja 0.5 tl suolaa. Sitten vain käsin sekaisin ja jääkaappiin jähmettymään. Suolaa laitoin taikinaan nyt jotta se korostaa lohen makua. Kaulitut neliöt muffinipellin koloihin, täytteeksi keitettyä kananmunaa murskeena, reilu siivu graavilohta, tilliä pakastimesta ja nokare kanttarellituorejuustoa. Leivinuunin etuosassa 250 asteessa olivat vartin verran.

Herkkuja "ruoantähteistä"

Perunarieska

Olen aina yrittänyt minimoida ruokahävikkiä ja pyrin käyttämään myös pienimmät ylijääneet ruokaerät. Näin kahden hengen taloudessa se onnistuukin, koska sitä hävikkiruuasta valmistettua uutta syötävää ei tarvitse niin paljoa olla.

Eilen tein perunamuusia neljästä keskikokoisesta perunasta ja jäljelle jäi desin verran muusia. Helpostihan sellainen määrä menisi kompostiämpäriinkin, mutta koska leivinuuni oli lämmin, siitä pienestäkin muusimäärästä oli helppo pyöräyttää perunarieska.

Lisäsin desiin kylmää muusia yhden kananmunan, ripauksen suolaa ja pari desiä ohrajauhoja. Sitten vain taputtelin jauhojen avulla leivinpaperille litteän rieskan. Ja tämä pellin päällä n. 250 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Iltapalalle saatiin uunilämmintä leipää.

Tähän versioon tuli vähän reilummin jauhoja kun kokonainen muna näin pienessä muusimäärässä löysytti taikinaa. Mutta ihan oli hyvää ja pehmeää silti. Varsinkin kun voi sopivasti suli pinnalle.

Olen tykästynyt kovasti persimon-hedelmiin, jotka ovatkin nyt sesonkituotteita Etelä-Euroopassa. Ne sopivat hienosti sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Ja onhan ne koristeellisen näköisiäkin.

Viimeksi kun otin rieskapeltiä uunista onnistuin saamaan palohälyttimen soimaan. Kuumassa uunissa leivinpaperi oli sen verran kärventynyt että herkkä palovaroitin reagoi jo siihen käryyn.

Lopuksi vielä rieskaohje oikeilla mittasuhteilla:

3 dl    muusia
1         muna
           suolaa
2-3 dl ohrajauhoja


Lisäys 27.11.2017
Käväisin tässä syksylomalla Espanjassa ja poikkesin siellä eräänä päivänä lounaalle suomalaiseen lounasravintolaan. Ensimmäinen yllätys oli se, että ravintolassa oli pöytiintarjoilu. Se ei nimittäin ole mitenkään yleistä siellä suomalaisissa paikoissa, vaikka kaikki paikalliset ravintolat palvelevat aina pöytiin. Toinen yllätys oli se, että ruoan kanssa tuotiin jokaiselle 2 siivua kolmea erilaista leipää voinapin kera. Yksi leivistä oli ravintolan itse leipoma perunarieska, jota ei mielestäni oltu tehty ohrajauhoista. Tästä inspiroituneena päätin itsekin kokeilla erilaista rieskareseptiä.

Muusin, munan ja suolan osuus on edelleen ohjeen mukainen,  mutta jauhoina käytin Myllärin sämpyläjauhoja. Lisäsin myös vajaan teelusikallisen leivinjauhetta. Sämpyläjauhojen ansiosta taikina oli sen verran kiinteämpää, että pystyin paistamaan leivät suoraan leivinuunin arinalla. Uunin lämpö oli 275 astetta ja rieskat paistuivat reilun 10 minuuttia. Toiseen rieskaan muistin pistellä reiät haarukalla ennen paistoa ja se onkin tarpeen koska rieska nousee jonkin verran leivinjauheen ansiosta.

Tästä taisikin tulla uusi suosikkirieskani.