Rahkapiirakka pullataikinapohjalla

Jälleen kerran ihmettelin miksi leivon niin harvoin rahkapiirakkaa, vaikka se on suurta herkkuani. Tai ehkäpä se suurin syy onkin, että se on suurta herkkua. Tulisi nimittäin syötyä aina puoli pellillistä kerralla.

Rahkapiirakkaan sopii hyvin pullataikinapohja. Ensinnäkin se on kevyempi kuin murotaikina- tai muu piirakkapohja. Toiseksi samalla vaivalla on helppo leipoa koko pellillinen.

Rahkapiirakkaan tarvittavat aineksetkin löytyvät useimmiten heti kaapista ja ainahan voi soveltaa. Mutta täytettä pitää olla riittävästi. Tällä ohjeella täytekerros onkin paksumpi kuin piirakkapohja.

Vaikka maailma on täynnä toinen toistaan maukkaampia leivonnaisia, on pullataikina erilaisina versioina kuitenkin se mitä oikein kaipaa silloin tällöin. Onneksi tähän kaipaukseen on helppo ratkaisu. Kädet taikinakulhoon ja kohta pääseekin jo maistelemaan.

Pohjataikinan tein jokunen aika sitten postaamani ohjeen mukaan eli "veteen tehty pullataikina", jonka ohjeen löydät täältä.

Täytteen ainekset

500 g maitorahkaa
2 munaa
2 dl ruokakermaa 15 %
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
yhden luomusitruunan raastettu kuori


Pullataikina reseptin mukaisesti tehdään 5 desiin vettä, josta puolet riittää pellilliseen piirakkaa. Toisesta puolesta taikinaa leivoin vadelmamarmeladilla täytettyjä piirakkapullia.

Pellin kokoiseksi kaulittu taikina sai kohota puolisen tuntia, jonka jälkeen voitelin levyn reunat munalla. Päälle kaadoin täytteen ainekset keskenään sekoitettuna.

Sitten tulikin jännä vaihe kun vastalämmitetyn leivinuunin lämpötila hipoi vielä 250 astetta. Laitoin kuitenkin pellin uuniin, käänsin sen toisinpäin 5 minuutin kuluttua. 10 minuutin paistoaika riitti ja piirakanreunat olivat kauniit ruskeat ja pohja täydellisen paistunut.

Tästä taas muistin, että leivinuunin lämpö on jotenkin erilaista. Siellä voi huoletta paistaa korkeammassakin lämpötilassa pelkäämättä leivonnaisten palamista.

Toisesta puolikkaasta taikinaa tuli vielä 14 kpl näitä ihania vadelma-piirakkapullia

Tattarirouhepuuro leivinuunissa

Yllättäen blogini suosituimmat postaukset ovat olleet puuroja. Tai toisaalta eihän sen pitäisi yllättää, sillä itsekin usein tarkistan netistä ennen valmistusta puuroon tarvittavan suurimoiden määrän. Jos tekee erilaisia uunipuuroja harvakseltaan,ei aina muista ulkoa jokaista reseptiä. Toisia suurimoita käytetään litraan nestettä 4 dl ja toisia ehkä vain 1.5 dl.

Puuro onkin mitä parhainta lounasruokaa näinä aikoina kun yhä useampi tekee töitä kotona tai opiskelee etänä korona-viruksen takia. Jos satut omistamaan leivinuunin, ruoka valmistuu jopa aivan itsekseen. Kun puuron laittaa edellisenä päivänä lämmitettyyn uuniin seuraavana aamuna, ei sen valmistumista tarvitse edes vahtia. Puuropata saa rauhassa muhia uunissa noin 100 asteen lämmössä useampiakin tunteja. Nälän tullessa nostetaan vain puuropata pöytään.

Jos kaikki tattariuunipuuro syödään kerralla, rouhetta voi laittaa vähän enemmän. Mutta jos tarkoitus on lämmittää sitä useampana päivänä annoksina -kuten minä usein teen- kannattaa käyttää pienempi määrä rouhetta, koska puuro jäähtyessään sakenee aika reilusti.

Ainekset

n. 1.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
1 l (kaura)maitoa
0.5-1 tl suolaa

Uunivuoan voitelen ensin rypsiöljyllä (tulee hyviä rasvojakin mukaan). Sitten vain sekoitan ainekset vuoassa, kansi päälle ja uuniin.

Jos on kiire, niin 1.5 tuntiakin riittää reilussa 100 asteessa, mutta vuoan voi antaa olla siellä 3-4 tuntiakin. Ainakin leivinuunissa lämpötila laskee hiljalleen tuntien kuluessa, joten kuivumisen vaaraa ei ole.

Tattarirouhepuuroa ja mansikkakiisseliä

Lisäkkeeksi keitin raikkaan mansikkakiisselin. Kiisselipohjan keitin vedestä, tilkasta punaista mehua ja ripauksesta sokeria, jonka suurustin perunajauhoilla. Tämän kaadoin pakastemansikoiden päälle (paljon mansikoita), jotka sulaessaan antavat kiisselille raikkaan maun ja kiisseli on heti sopivan viileää nautittavaksi.

Pienet Kinkkumuffinit

Pyrin edelleenkin pitämään ruokahävikin täydessä nollassa ja siitä lähtikin ajatus näihin muffineihin. Toki juuresten, munien, hedelmien ym. kuoret menevät kompostiastiaan ja niistäkin kyllä kertyy uutta kompostimultaa kasvimaalle ihan mukavan kokoinen kasa joka vuosi.

Aterialta jäi yli isohko peruna, jonka käytin perunavoitaikinan tekemiseen ja täytteeksi käytin sitä mitä kaapista sattui löytymään. Näin yksi ylijäänyt peruna jalostui 12 pieneksi suolaiseksi muffiniksi.

Perunavoitaikina

80 g keitettyä perunaa
80 g voita
80 g vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta

Täyte

kinkkusuikaleita
juustoraastetta
1 muna
1 dl kuohukermaa
suolaa

Perunan, voin ja kuivat aineet nypin käsin taikinaksi, joka sai jähmettyä jääkaapissa jokusen tunnin.

Ennen kaulintaa annoin taikinan jonkin aikaa lämmetä huoneenlämmössä, jolloin sen kaulitseminen oli helpompaa. Kaulitsin taikinan kolmessa erässä ja jokaisesta leikkasin neljä n. 10 senttiä kanttiinsa olevia palasia.

Kaulitut taikinapalat asettelin paperisilla muffinivuoilla vuorattuun muffinipeltiin. Paperivuokia käytin, jotta muffinipeltiä ei tarvitse voidella.

Muffinikoloihin laitoin kinkkusuikaleita ja päälle 2-3 rkl muna-kerma-suolaseosta (suolaa vain ripaus maun mukaan). Päälle vielä juustoraastetta.

Leivinuunissa oli vajaa 200 astetta ja muffinit saivat paistua vartin verran.

Veteen tehty pullataikina

Joskus vain tietyt tavat istuvat niin tiukassa, ettei niitä tule muuttaneeksi edes vuosikymmenien kuluessa. Niinkuin sekin, että pullataikina tehdään aina maitoon.

Olen toki tiennyt, että taikinan voi tehdä myös veteen, mutta jokin ennakkoluulo on varmaan estänyt edes kokeilemasta. Kun siirryin leipomaan laktoositonta pullaa, vaihdoin silloin maidon laktoosittomaan. Mutta siis maitoa edelleen.

Näin olisi jatkunut varmaan hamaan tulevaisuuteen, jos ei tällä kerralla olisikin maito ollut loppu. Useamman päivän olin suunnitellut pullan leipomista ja nyt on kerrankin sellainen päivä, että voin ihan rauhassa leipoa ilman kiirettä. Mutta maito on siis loppu ja kauppaan on matkaa 12 km.

No, nytpä tehdään koe, kävi miten kävi. Teenkin taikinan siis veteen. Ja mikä olikaan lopputulos? Ihanan pehmeät pullat ja ennenkaikkea todella maistuvat. Kylläpä kannatti kokeilla, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ohjeessa olen taas tapani mukaan käyttänyt niukasti sokeria ja rasvaa (öljyä).

Ainekset

5 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 dl sokeria
1 dl rypsiöljyä
n. 12 dl vehnäjauhoja

Reilusti käden lämpöiseen (42 asteinen) veteen liuotin suolan, sokerin ja kardemumman. Kuivahiivan sekoitin noin puoleen jauhomäärään ja alustin ne nesteeseen.

Jätin tämän "juuren" kohoamaan noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen alustin siihen loput jauhot ja öljyn.

Taikina sai kohota puolisen tuntia ennen leipomista.

Tein  taikinasta 24 pullapiirakkaa, jotka täytin vadelmamarmeladilla ja vaniljakastike-appelsiinimarmeladilla. Lisäksi tuli vielä 6 voisilmäpullaa.

Valmiit pullat kohosivat vielä vartin verran ja paistoin niitä 200 asteessa kymmenisen minuuttia.

Täytteenä vaniljakastiketta ja appelsiinimarmeladia

Täytteenä vadelmamarmeladia, osassa myös vaniljakastiketta

Voisilmäpullia