Gluteenittomat Hanna-Tädin kakut

Meillä on täällä Etelä-Savossa ollut ihana luminen talvi jo joulukuun alusta saakka. Pakkasia ei ole juuri ollut, mutta lunta on niin paljon ettei pienet vesisateetkaan sitä ole sulattaneet. Nyt on saanut nauttia ulkoliikunnasta täysillä joka päivä. Lumitöitä, koiravaljakkohiihtoa ja lenkkeilyä. Siihenhän se valoisa päiväaika on aina mennytkin, mutta onneksi on illat aikaa leipoa.

Eilen syötiin viimeiset joulupiparit. Kun kuitenkin on kiva olla purnukassa joitakin pikkuleipiä kahvin kaveriksi päätin kokeilla Hanna-Tädin kakkuja. Ne on helppoja tehdä ja ihanan mureita syödä. Reseptiä suunnittelin taas sen mukaan mitä kaapista löytyy. Jauhovalinnat ei ehkä kuulosta tyypillisimmiltä pikkuleipiä ajatellen, mutta voin vakuuttaa, että maistuivat aivan mainioilta. Härkäpapu ja rouheinen ei kuulosta aivan pikkuleipäjauhon nimikkeeseen kuuluvalta, mutta minusta ne juuri antavat uutta makua ja purutuntumaa tähän vanhaan, tuttuun pikkuleipään.

En muista mistä olen käyttämäni sitruuna-aromin ostanut, mutta tilalle käy varmasti muutkin aromit.

Ainekset

200 g   voita

2 dl        sokeria

1.5 dl     15 % ruokakermaa

1 tl         sitruuna-aromia (Backaroma Zitrone)

3 dl       perunajauhoja

2 dl       Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton Härkäpapujauhoseosta

2 dl       Virtasalmen Viljatuotteen Rouheinen gluteeniton jauhoseosta

2 tl        leivinjauhetta

1 tl         ksantaania

Käytin nyt taikinaan ensimmäistä kertaa ksantaania koemielessä. Täytyy testata taikina vielä uudelleen joku päivä ilman ksantaania ja katsoa, onko sillä tässä ohjeessa suurta merkitystä.

Sulatettuun, jäähtyneeseen voihin lisäsin sokerin, kerman ja sitruuna-aromin. Kuivat aineet sekoitin ensin keskenään ja sitten vähitellen taikinaan. Vähän Härkäpapujauhoja leivonta-alustalla apuna taikinasta oli helppo pyörittää pötkö ja leikellä se 60 palaan. Palat pyörittelin käsissä pyöreiksi. Laitoin pellin jääkaappiin noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten uuniin 175 asteeseen. Paistoaika parikymmentä minuuttia. Kypsyyden näkee näissä pikkuleivissä paremmin pohjan väristä, sillä pinta ruskistuu vähemmän. Tarkkaile siis pohjan väriä etteivät paistu liikaa.

Oikealla näkyy pikkuleivän hyvän värin saanut pohja.
Pienet vaaleat pisteet tulevat jauhojen rouheista, koristeellisia

Lisäys 06.01.2019

Olen nyt vuoden aikana leiponut Hanna-Tätejä monta kertaa ja jättänyt ksantaanin pois. Hyvin ovat pikkuleivät silti onnistuneet. Jauhoja olen myös vaihdellut, käyttänyt mm. pullajauhoseosta ja tattarijauhoa erilaisina yhdistelminä. Rakenne ehkä vähän siten vaihtelee, mutta kaikki ovat olleet maukkaita.

Gluteenittomat Omenaiset sämpylät

Olen niin ihastunut näihin valmiisiin, gluteenittomiin jauhoseoksiin, että voisin leipoa vaikka aamusta iltaan. Aiemmin ostin marketeista myydyimpien jauhovalmistajien gluteenittomia jauhoja ja tuskailin, kun leipomukset eivät tahtoneet onnistua. Nyt sain käyttööni Virtasalmen Viljatuotteen gluteenittomat jauhoseokset ja niistä kyllä huomaa heti, että ne on kehitetty leipojaa ajatellen. Niillä ei voi epäonnistua.

Itse tehty leipä oli taas lopussa ja mietin, että voisin käyttää leipätaikinaan pikku annoksina syksyllä pakastamaani omenasosetta. Siitä ajatuksesta lähti tämä ohje:

Ainekset

2.5 dl   vettä

25 g     hiivaa

3/4 tl   suolaa

1 rkl      siirappia

1 dl       omenasosetta (sokeriton tai vähäsokerinen)

1 dl       hienoa porkkanaraastetta

2 dl      Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton kaurajauhoseosta

2 dl      Virtasalmen Viljatuotteen rouheinen gluteeniton jauhoseosta

0.25 dl rypsiöljyä

Lämpimään veteen sekoitin ensin hyvin kaikki muut paitsi jauhot ja öljyn. Sitten lisäilin jauhoja hitaasti käsin vaivaten ja lopuksi öljy. Jätin taikinan levähtämään kymmeneksi minuutiksi. Taikina on vähän  löysä, mutta siitä on helppo leipoa jauhotetulla alustalla 12 sämpylää. 

Sämpylät saivat nousta vielä puolisen tuntia. Voitelin ne munalla, vedin terävällä veitsellä viillon keskelle ja ripottelin päälle kuorittuja seesamin siemeniä. Ja sitten uuniin pariinsataan asteeseen. Paistoin sämpylöitä 25 minuuttia. Korkeampi paistolämpötila olisi lyhentänyt paistoaikaa, mutta leivinuunissahan sitä ei voi säätää tapauskohtaisesti. Hyvin silti onnistuivat pitkään paistettunakin.

Aikoinaan äitini opetti miten tunnistaa kypsäksi paistuneen ruisleivän. Leivän pohjaa kopautetaan sormilla ja kumea, ontto ääni on merkki kypsästä leivästä. Toimii näköjään sämpylöissäkin, kokeilin konstia pitkästä aikaa näihin sämpylöihin.

Gluteeniton Punajuuri-Porkkanakakku

Jokunen viikko sitten leivoin tiikerikakkua pitkästä aikaa. Muokkasin sen ohjetta omani näköiseksi uusilla mauilla ja siitä lähti ajatus kehittää jonkinlainen uusi raidallinen kakku.

Postaan kyllä sen tiikerikakkuohjeenkin tänne lähipäivinä.

Mutta nyt tämä uusi Punajuuri-Porkkanakakkuni, jonka gluteenittomasta leivonnasta innostuneena kehittelin. Ja jos nyt leivonnaisten kohdalla terveellisyydestä voi puhua, niin ovathan nämä gluteenittomat jauhot ainakin kuitu- ja proteiinipitoisempia kuin vehnäjauhot.

Ainekset

3            munaa

1.5 dl      fariini- tai ruokosokeria

1 dl         rypsiöljyä

2.75 dl   Virtasalmen Viljatuotteen rouheinen gluteeniton jauhoseosta

2 tl         leivinjauhetta

75 g       Fazer tummaa leivontasuklaata (gluteeniton)

60 g      raakaa punajuurta hienoksi raastettuna

100 g    raakaa porkkanaa hienoksi raastettuna

1             luomuappelsiinin raastettu kuori

Munat ja sokerin vatkasin ensin vaahdoksi ja lisäsin siihen öljyn ja jauho+leivinjauhoseoksen.

Jaoin taikinan kahteen astiaan. Toiseen lisäsin punajuuriraasteen ja sulatetun, jäähtyneen suklaan ja toiseen taikinanpuoleen lisäsin porkkanaraasteen ja appelsiinikuoriraasteen.

Sitten vain taikinat kerroksittain tai limittäin vuokaan, oman taiteellisen silmän mukaan. Tämä kakku pitää lempeästä lämmöstä, joten 175 astetta riittää. Paistoaika minulla oli 50 minuuttia, kannattaa kokeilla puutikulla kakun kypsyyttä.

Uunista kakkua pois ottaessani levisi ihana appelsiinin tuoksu, joka tuntui vielä niin kauan kun kakku jäähtyi.

Tarkoituksella käytin taikinassa melko vähän sokeria. Jos pidät erityisen makeasta kakusta voit varmasti lisätä vielä desin.

Minun kakkuvuokani on vähän normaalia pienempi, noin litran vetoinen. Tästä taikinasta se tuli aivan täyteen noustessaan uunissa.

Gluteenittomat tattarileipäset

Jouluaattoaamu, eikä kiire minnekään. Ihanaa! Joulukuun alusta saakka olen erilaisia valoja ja kynttelikköjä laittanut ulos ja sisälle. Ja vaikka lunta on ollut maassa ja talviset maisemat, ei joulutunnelma ole ollut tullakseen. Viikolla kaivoin joululiinat ja koristeet esille, ja niiden asettelujen jälkeen lisäsin vielä aidot kynttilät ja joulukukat paikoilleen, johan alkoi tuntumaan joululta. Ennen kaikkea tämä hetki, kun kaikki on valmista ja saa vain olla, on parasta joulussa.

Aamupuuroksi oli oikein punaiseen maitoon kokonaisista kauraryyneistä uunissa pitkään haudutettu uunipuuro. Lisänä puolukka-mustikkaseos. Nam. Sen voimalla jaksoi päivän ensimmäisen koiralenkin. Lenkin jälkeisellä kahvilla herkuttelin gluteenittomilla croissanteilla juustojen ja marmeladien kanssa.

Eilen illalla leivoin ensimmäistä kertaa gluteenittomia croissanteja. Kaapissa ei ollut tuorehiivaa ja kuivahiivalla ne eivät kohonneet kunnolla. Maku oli kuitenkin kohdallaan, joten jatkan harjoittelua ja oman reseptin kehittelyä. Jaan sitten reseptini aikanaan täälläkin.

Idea näihin croissanteihin lähti edellisen päivän puhelinkeskustelusta ystäväni kanssa. Hän syö gluteenittomia leipiä ja rajoittaa muutenkin ruokavaliotaan ärtyvän suolen oireyhtymän vuoksi. Mutta suurena croissant-fanina kertoi syövänsä lähes päivittäin tavallisen croissantin. Jäin miettimään miksi hän rasittaa elimistöään vehnällä, jota ei kuitenkaan siedä.  No, toivotaan, että jonakin päivänä hänkin tykästyy gluteenittomaan vastaavaan.

Niiden croissantien jälkeen uuniin menivät myös nämä helposti leivottavat tattarileipäset.

Ainekset

2 dl   vettä

1 ps   kuivahiivaa

1 rkl   siirappia

1 tl    suolaa

2 dl   porkkanaraastetta

1 dl    Virtasalmen Viljatuotteen tattarijauhoja

1.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton härkäpapujauhoseosta

2 rkl  öljyä

Lämmitä vesi noin 40 asteeseen ja lisää muut aineet. Nostele pellille löysästä taikinasta lusikalla 9 kekoa. Ripota päälle ihan vähän härkäpapujauhoseosta ja taputtele käsin keot litteiksi ja pyöreiksi. Pistele leivät haarukalle ja sitten vain uuniin.

Leivinuunissa oli reilut 200 astetta ja 15 minuutin paiston jälkeen leipäset olivat kauniin ruskeat. Sitten vain nokare voita lämpimän leivän päälle ja nauttimaan.

Pannukeksi

Pitkästä aikaa halusin leipoa jotakin suklaista. Ajatus pälkähti päähäni kun seisoin kaupan kassalla ostokset jo liukuhihnalla. Tarkoitus oli ottaa hyllyltä vielä valkosuklaata, mutta sepä ei tietysti siinä kiireessä osunutkaan heti silmään. Niinpä nappasin pari taloussuklaalevyä; vanha, tuttu suosikki. Eiköhän siitäkin jokin herkku synny.

Olen kerran aiemmin tehnyt tällaista helppoa pannukeksiä, ja nyt muuntelin ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi. Viimeksi tein tämän vehnäjauhoista, mutta päätinkin nyt kokeilla tätä uudistettua ohjettani gluteenittomalla jauhoseoksella.

HUOM. Taloussuklaa saattaa sisältää vehnää ja fudgepaloissa on glukoosisiirappia. Vaihda nämä gluteenittomiin tuotteisiin, jos haluat täysin gluteenittoman pannukeksin.

Ainekset

75 g    voita

1 dl       sokeria

1           muna

2.5 dl   Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton kaurajauhoseosta

0.75 tl soodaa

100 g  taloussuklaata rouhittuna

0.5 dl   kuivattuja karpaloita

0.5 dl   fudge chunks karamellipaloja (Dr. Oetker)

 Koska paistan tämän pannukeksin valurautaisessa paistinpannussa, joka ei ole suuren suuri, teen vain puolikkaan annoksen taikinasta.

Sulatin voin ensin paistinpannulla. Kaadoin sulan voin toiseen astiaan, lisäsin sokerin ja munan. Kaikki kuivat aineet sekoitin ensin keskenään ja sitten ne taikinan joukkoon. Taikina takaisin paistinpannuun, joka on voin sulattamisen jäljiltä jo valmiiksi voideltu. Ja pannu puoleksi tunniksi uuniin 175 asteeseen. 

Tosi helppoa ja nopeaa. Maistuu lämpimänä vaikka jäätelön kera. Ja kylmänä pienenä herkkupalana tai kahvin kera. Lämmin pannukeksi on pehmeä, jäähtyneenä rapeutuu. Voi myös pakastaa.

Pannun halkaisija 16 cm

Gluteeniton kantarellipiirakka

Vaikka marjastan syksyisin mielelläni ja säilön tarkkaan kaikki puutarhan antimet, en erityisemmin käy sienestämässä. Viime syksynä pakastimeeni kuitenkin kertyi muutama rasiallinen sieniä. Ne tulivat kuin itsestään vastaan metsäpoluilla koiralenkeillä ja pakkohan ne oli talteen ottaa. Erityisesti ilahduin löytämistäni kantarelleista.

Aamuulla pakastimessa katseeni osuikin yhteen kantarellirasiaan ja päätin kaikkien joululeipomusten jälkeen tehdä siitä jonkinlaisen piirakan. Periaatteena taas otetaan mitä kaapista löytyy, joten päivän pyörittelin mielessäni sopivaa ohjetta.

Aamun postissa oli sopivasti tullut paketillinen Virtasalmen Viljatuotteen gluteenittomia jauhoseoksia, joista päätin kehitellä sopivan piirakan pohjan.

Ja tällainen ohje siitä sitten kehittyi:

Piirakkapohja

100 g    voita

100 g    maitorahkaa

1             muna

30 g      emmental juustoraastetta

0.5 tl     suolaa

1 dl         Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton kaurajauhoseosta

1 dl         Virtasalmen Viljatuotteen rouheinen gluteeniton jauhoseosta

1 tl          leivinjauhetta

Täyte

100 g     kantarelleja
1 rkl         voita
1 dl          valkoviinia
150 g      creme fraichea 28 %
75 g        kantarelli-tuorejuustoa
3              munaa
0.5 tl       suolaa

Aluksi pohjaa varten sekoitin pehmeän voin, rahkan, munan ja juustoraasteen. Ja sitten joukkoon kuivat aineet sekoitettuna. Pohjataikina jääkaappiin tunniksi.

Täytettä varten laitoin kattilaan pakkasesta sulaneet kantarellit valkoviinin ja voin kanssa. Kuumensin sen verran, että voi suli ja kantarelleihin imeytyi viini+voi-seos. Toisessa astiassa sekoitin muut täytteen ainekset.

Kaulitsin taikinan kaurajauhoseoksen avulla 26 cm piirakkavuokaan sopivaksi. Laitoin vielä piirakkavuoan taikinoineen pakastimeen 10 minuutiksi. Ennen uuniin laittoa pistelin pohjaan reikiä haarukalla. Esipaiston pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa. Sen jälkeen pohjalle kantarellit ja muu täyte päälle, ja takaisin uuniin puoleksi tunniksi. Jotta pohjan reunat eivät kuivuisi liikaa, laitoin viimeiseksi 10 minuutiksi piirakan päälle folion.

Piirakasta tuli tosi maukas. Kerrankin pohja oli ohut ja rapea ja se todella maistui. Täytteessä en tarkoituksella käyttänyt mitään mausteita, jotta kantarellin oma maku tulee esiin. Samasta syystä jätin myös sipulin pois. Täyte oli pehmeä ja kermainen.

Olen vuosien mittaan silloin tällöin leiponut gluteenittomia leivonnaisia erään ystäväni vierailujen takia. Leipominen on tuntunut hankalalta, eikä aina onnistunut kovin hyvin. Vasta nyt ymmärrän, miten suuri vaikutus on oikealla jauhojen valinnalla. Viljatuotteen jauhot ovat valmiita sekoituksia, joista on helppo valita.

Virtasalmen Viljatuotteen jauhosekoituksia

Joulutortut kermavoitaikinasta

Paikallisessa kahvilassa mainostettiin itse tehtyjä joulutorttuja, jotka on tehty oikeasta voista ja kermasta. Siis kermasta; en olekaan ennen kuullut, että voitaikinaan voi laittaa myös kermaa. Nopeasti ryhdyin taas tutkimaan erilaisia voitaikinareseptejä. Ja kyllä, kermaa voi todellakin laittaa voitaikinaan ainakin vaahdotettuna. Tämä kuulosti minusta hyvin erikoiselta, siis miten kermavaahto toimii. Selvästi aukko tiedoissani, joten tätä on pakko kokeilla.

Ainekset

125 g    voita

3 dl       vehnäjauhoja

0.5 tl    leivinjauhetta

1.5 dl     kuohukermaa

1 rkl       konjakkia tai tummaa rommia

Vatkasin ensin kerman kovaksi vaahdoksi. Sitten sekoitin toisessa astiassa pehmeän voin ja jauho+leivinjauheseoksen käsin kevyesti. Lisäsin kermavaahdon, joka sekoittuikin yllättävän nopeasti seokseen ja lopuksi tilkka konjakkia. Sitten vain jääkaappiin jähmettymään ainakin pariksi tunniksi.

Taikinaa oli helppo kaulita ja kaulin ja taitoin sen 4 kertaan, jotta tortuista tulee lehteviä. Tein taikinasta 10 torttua, jotka olivat tosi suuria. 15 kpl tästä taikinasta taitaisi olla sopivampi määrä. Monissa lehdissä on nyt hehkutettu persimonin käyttöä myös tortun täytteessä, joten päätin itsekin kokeilla. Laitoin tortun keskelle ensin sentin paksuisen palan kypsää persimonia ja päälle vielä luumumarmeladia.  Toimiva yhdistelmä, vähemmän makea kuin pelkkä luumumarmeladi.

Leivinuunissa oli 220 astetta, ja torttupeltiä pidin siellä 14 minuuttia välillä käännellen. Näistä tortuista tuli kauniin ruskeita, kerma taikinassa varmaan vaikuttaa paistoväriin.

Torttujen mausta tulee mieleen lapsuuden joulut. Tortut ovat pehmeitä, joten ne eivät ole niin lehteviä. Mutta ensimmäisen kerran voin todeta, että nämä maistuvat parhaimmilta ihan huoneenlämpöisinä. Tähän saakka ainakin minä olen lämmittänyt tortut kevyesti ennen syöntiä. Nautitko Sinä torttusi mieluiten kylminä vai lämpiminä?

Karpalo-tattarinäkkileipä

Ennen olin varsinainen ruisleipäaddikti. Ruisleipää piti olla aamusta iltaan, mikään muu leipä ei kelvannut. Kun sitten viime talvena aloitin säännöllisen siemennäkkärin leipomisen, ruisleivän käyttö väheni kuin itsestään lähes olemattomiin. Ja yllättäen en sitä kaivannutkaan eikä se maistunutkaan enää samalta aamukahvilla. Pikku hiljaa kiinnostuin myös muista näkkileivistä ja tässä resepti uusimpaan näkkiriini, joka on myös gluteeniton.

Ainekset

2 dl       vettä

3 g        kuivahiivaa (1/4 pussia)

150 g   Virtasalmen Viljatuotteen tattarijauhoja

0.5 tl    suolaa

0.5 dl   kuivattuja karpaloita

0.5 dl   kuorittuja auringonkukan siemeniä

             sormisuolaa

Valmistus on helppoa. Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan suola ja jauho+hiivaseos. Lopuksi karpalot, joita voi ensin pilkkoa pienemmiksi veitsellä, ja auringonkukan siemenet sekoitetaan taikinaan.  Taikina jää löysäksi. Taikina saa kohota liinan alla puolisen tuntia.

Taikina levitetään leivinpaperille lastan avulla. Taikinaa ei kannata levittää liian ohueksi, jottei varsinkaan reunat kuivu liikaa. N. 20 x 30 cm levy on sopiva tai jopa pienempi, jos haluat paksumpaa näkkäriä.  Jos pidät "suolasattumista" leivän pinnalla, voit ripotella taikinalevyn päälle hiukan sormisuolaa.

Laitoin pellin 150 asteiseen leivinuuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Käänsin pellin kertaalleen paiston aikana. Kun leivän pinta näyttää kuivuneelta, on se valmis. Näkkäri ei ole heti paiston jälkeen kovaa ja rapeaa, se rapeutuu vielä seuraavan vuorokauden aikana.

Näkkäri kannattaa paloitella jäähtyneenä ja säilyttää avonaisessa astiassa tai paperipussissa, jolloin rapeus säilyy.

Joulupiparit, kermaiset

Muistan äitini aikoinaan leiponeen joulupipareita jotka olivat pulleita ja pehmeitä. Niissä ei muistaakseni mausteet maistuneet, mutta ne maistuivat siirapilta ja kermalta.

Samaa ohjetta tuskin enää löydän ja päätinkin kokeilla toista ohjetta; siinä on sekä kermaa että haluamani mausteet.

Taikinassa on yksi työvaihe enemmän kun voi ja sokeri vaahdotetaan erikseen. Mutta sitten taikina onkin rakenteeltaan sellainen, että siitä mielellään leipoo pulleita, paksuja pipareita.

Eilisen päivän aikana oli satanut 15-20 cm kevyttä pakkaslunta ja aamun lumitöiden jälkeen pääsinkin jo hiihtoladulle, ekaa kertaa tänä talvena. Eihän meillä täällä syrjäkylällä ole valmiita latuja, mutta vanhoilla retkisuksillani pääsin hienosti hiihtelemään umpihangessa. Kaiken tämän reippailun jälkeen oli taas mukava palata leivinuunin lämmitykseen ja piparien leipomiseen.

Eilen jääkaappiin asettumaan tekemäni piparitaikinan ainekset:

0.5 dl   siirappia
0.5 tl    kanelia
1 mm     mustapippuria
1 mm     neilikkaa
0.5 tl    inkivääriä
0.5 tl    pomeranssinkuorta
100 g   voita
1 dl        sokeria (ruokosokeria)
1            pieni muna
0.5 dl   kuohukermaa
1 tl        soodaa
3.5 dl   vehnäjauhoja

Siirapin ja mausteet kiehautin. Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi. Kun siirappiseos oli jäähtynyt, siihen lisäsin muut aineet ja lopuksi jauho+soodaseos. Sitten vain jääkaappiin, jotta maut tasoittuvat.

Annoksesta tulee n. 40 paksumpaa piparia. Sopiva annos kerralla leivottavaksi, eikä tarvitse syödä pipareita kesään saakka. Leivinuunissa on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse miettiä sitä, kannattaako uunia lämmittää vaikka vain yhden pellillisen takia. Joka tapauksessa uunimme lämpiää talon lämmityksen takia, joten paistomahdollisuus on pelkkää plussaa.

Piparipeltejä paistoin 8-10 minuuttia reilussa 200 asteessa. Koristeraitoja tein valko- ja maitosuklaasta.

Puolukkamajoneesi

Tämä ohje ei liity mitenkään leivinuunin käyttöön, mutta haluan jakaa sen näin jouluun sopivana. Majoneesin väri on joulun punainen ja se sopii erityisen hyvin esim. kylmäsavulohen ja graavatun lohen seuraksi. Miksei muillekin kaloille ja vaikka salaatinkastikkeeksi.

Jokunen vuosi sitten olen tämän pienen ohjeen leikannut jostakin lehdestä. Olen usein sitä valmistanut juhliini tai vieraiden tullessa. Kukaan vieraistani ei ole sitä aiemmin maistanut, mutta se on saanut varauksettomat kehut aina. Ja lisää ihmetystä on riittänyt kun olen kertonut miten helppoa on valmistaa majoneesi itse.

Ainekset

1            keltuainen

0.75 dl sokeritonta puolukkasurvosta tai 1.5 dl kokonaisia puolukoita

3-4 tl    sokeria

1 mm     rouhittua pippuria

1 mm     suolaa

1 tl         dijon-sinappia

1.5 dl     rypsiöljyä

1 mm= maustemitallinen tai veitsenkärjellinen

Huoneenlämpöisestä munasta erotin keltuaisen ja sen joukkoon lisäsin muut aineet öljyä lukuunottamatta. Yleiskoneen vispilällä sekoitin nopeudella 1. Hiljalleen lisäsin seokseen nyt huoneenlämpöistä rypsiöljyä nopeudella 2. Sen jälkeen vispasin vielä nopeudella 3 kunnes majoneesi oli kuohkeaa eli 3-4 minuuttia.

Todella nopeaa ja helppoa tehdä ja majoneesi säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Viime kesänä kalastimme ahkerasti ja kalaa pääruokana tai lisäkkeenä olikin melkein päivittäin. Innokkain katiskojen kokija taisi olla saksanpaimenkoiramme, jolle kypsennettynä kelpasivat pienemmätkin kalat. Syksyn tullen kalastaminen jäi ja olenkin usein ostanut kylmäsavustettua kirjolohta leikkeleeksi. Siitä saakin heti herkullisemman tuoreen tillin ja puolukkamajoneesin kera tarjottuna.

Riisipuuro leivinuunissa

Vaikka puuron suurkuluttajana suosinkin kuitupitoisia puuroaineksia, on ihan pakko tehdä näin joulun alla muutaman kerran uunipuuroa valkoisesta puuroriisistä.

Kun hauduttaa riisipuuron uunissa ei tarvitse huolehtia maidon pohjaanpalamisesta. Minä haudutan puuroni jopa vähän "ylikypsäksi" eli siten, että värikin muuttuu jo paahtuneen vaalean ruskeaksi.

Tämä on helppo resepti:

1 l   maitoa
2 dl riisiä
1 tl suolaa

Kaikki ainekset pataan, kansi päälle ja leivinuuniin reiluun sataan asteeseen. Sekoitin pataa kerran 1.5 tunnin päästä ja lähdin koiralenkille. Kun palasin reippaan kaksituntisen jälkeen, niin valmis puuro odotti uunissa.

Jos haluat puuroon makeutta, niin sokerin sijaan voit lisätä desin rusinoita pataan heti alkuvaiheessa. Kiireessä nopeutat kypsymistä kuumentamalla maidon ensin liedellä kiehumispisteeseen ennen padan leivinuuniin laittoa.

Tämän puuron nautin kanelin ja soijajuoman kanssa tai kuten tänään, keitin seuraksi luumukiisselin, johon lisäsin kuivattuja aprikooseja ja rusinoita. Kynttilänvalossa maistuu tietenkin parhaimmalta.

Vispattu ruispuolukkapuuro uunissa

Tässä on taas yksi herkkupuuro, jota nykyisin harvemmin enää tehdään. Meillä kasvaa puolukkaa omalla tontilla ja lähimetsissä niin paljon, että täytän puolukoilla kaiken sen tilan pakastimista, joka siihen aikaan syksystä on vielä vapaana. Siis todellista lähiruokaa. Tarvittavat puuroruisjauhotkin kasvat naapurikunnan puolella, käytän nimittäin ilman kemiallisia torjunta-aineita viljeltyjä Rutalahden Myllyn puuroruisjauhoja.

Ainekset

1 l         vettä
5 dl       puolukoita

3 dl       puuroruisjauhoja

0.5-1 tl  suolaa

0.5-1 dl sokeria haluttaessa

Ainekset vain uunipataan, sekoitus, kansa päälle ja uuniin. Itse laitan useimmiten padan leivinuuniin uunin lämmitystä seuraavana aamuna, lämpötila on silloin 100-150 astetta. Parin tunnin päästä sekoitan pataa, puuro tuntuu silloin jopa liiankin paksulta. Mutta kun paistoa jatkaa, puuroseos kyllä notkistuu. En itse laita puuroon sokeria, koska pitkään hautuessaan siitä tulee muutenkin sopivan makeaa. Puuropata saa mielellään olla uunissa 6-7 tuntia tai kauemminkin.

Kun puuro on jäähtynyt vispaan sitä yleiskoneella viitisen minuuttia joilloin siitä tulee samettisen pehmeää. Maistuu kylmänä ja lämmitettynä.

Vispatun vaniljakastikkeen kanssa siitä saa myös maistuvan jälkiruoan, joka on taatusti terveellinen ja kuitupitoinen. Tai kokeile laittaa vispatun puuroannoksen päälle ruokalusikallinen jäisiä puolukoita ja loraus kuumaa kinuskikastiketta.

Vasemmalla vispattu puuro, oikealla vispaamaton

Vadelma-vaniljaviinerit

Monesti olen vuosien mittaan ajatellut leipovani viinereitä, mutta olen pitänyt voin kaulimista taikinaan suuritöisenä ja sotkuisena. Viime talvena netissä osui silmiini ohje pikaviinereistä. Siinä valmille torttutaikinan puolikkaalle laitettiin hillo ja paistettiin. No, pitihän sitäkin kokeilla, mutta eihän ne mitään viinereitä olleet. Jokunen viikko sitten näin lehdessä oikean viineriohjeen, joka oli mielestäni hyvin selkeä ja yksinkertainen. Siispä päätin kokeilla sitä.

Ainekset

2.5 dl  kylmää maitoa

50 g   hiivaa

1          kananmuna

0.5 tl  suolaa

0.5 dl sokeria

25 g   sulatettua voita

7 dl     vehnäjauhoja

Kaulintaan

200 g voita

Täytteeksi

1 ps vanhan ajan vaniljakastikeaineksia, Blå Band

2 dl maitoa
 paistonkestävää vadelmamarmeladia, Saarioinen

Kylmään maitoon lisätään muut aineet. Sekoitetaan vain sen verran, että ainekset sekoittuvat. Laitetaan jääkaappiin 15 minuutiksi.

Kaulitaan taikina noin sentin paksuiseksi levyksi. Sen päälle viipaloidaan kylmä voi ja taitetaan taikina kolmeen osaan. Sitten vain taas kaulitaan ja käännetään vielä kolme kertaa. Voi jää siististi taikinan sisään, joten kaulinta on helppoa. Lopuksi taikina taas jääkaappiin 15 minuutiksi. 

Kylmä taikina kaulitaan taas sentin paksuiseksi levyksi, 25 x 40 cm. Leikkaa taikinapyörällä levy 20 nauhaan ja pyörittele nauhojen päitä vastakkaisiin suuntiin. Sitten nauhat löyhälle solmulle ja pellille. Kohotetaan tunti huoneenlämmössä.

Viinereihin painellaan kolot vaniljakastiketta ja marmeladia varten. Kumpaakin laitetaan reilu teelusikallinen. Voitele viinerit munalla.

Itse paistoin viinerit leivinuunissa, jossa oli reilu 200 astetta 18 minuutin ajan. Käänsin pellin kerran paiston puolivälissä.

Viinereistä tuli uskomattoman hyviä. Ehkä jopa parempia kuin leipomoiden tuotteet, koska taikina ei ole niin murenevaa. Hämmästyin myös sitä, miten hyvin vaniljakastike ja marmeladi pysyivät täysin valumatta viinereiden päällä. Viinerit olivat tosi isoja, joten seuraavalla kerralla leikkaan taikinan 30 osaan tai teen pienemmän taikinan. 

Viinerit voisi pakastaa raakana ja paistaa tarpeen mukaan. Minä kuitenkin paistoin kaikki heti, koska uuni oli kuuma. Pakastin suurimman osan ja minusta ne ovat yhtä hyviä pakasteesta sulattamisen jälkeenkin.

Tästä tuli uusi suosikkileivonnaiseni. Loppujen lopuksi melko helppoja tehdä ja erittäin maukkaita.

Kuorrute tomusokerista ja puolukkamehusta

Piimäkakku

Aikoinaan lapsuudenkodissani leivottiin yleensä vain ruisleipiä ja pullapitkoja. Ja piimäkakku tehtiin aina juhlapyhiksi tai kun oli vieraita tulossa. Ohje oli kirjoitettu vanhan keittokirjan tyhjälle lehdelle käsin ja muistan, että mittoina olivat desien sijasta kahvikupilliset. Tärkeää oli käyttää nimenomaan karkeita vehnäjauhoja, kakusta tuli siten kuohkeampaa. Mausteena siinä ohjeessa oli pelkästään neilikka.

Vanhaa ohjetta ei enää ole ja piimäkakkuakaan en ole sen koommin leiponut vuosikymmeniin. Kunnes viime talvena muistaakseni Maku-lehdessä näin piimäkakkuohjeen. Siinä oli mausteitakin reilusti, joten päätin kokeilla ohjetta, tosin sokerimäärää vähentäen ja käyttäen nimenomaan karkeita vehnäjauhoja. Nyt siis leivon seuraavalla ohjeella:

Ainekset

4 dl    karkeita vehnäjauhoja

1 dl     sokeria

1 tl      ruokasoodaa

1 tl      kanelia

1 tl      inkivääriä

0.5 tl  neilikkaa

0.5 tl  mustapippuria jauhettuna

3 rkl   siirappia

1 dl     sulatettua voita

3 dl    piimää

Kuivat aineet sekoitetaan ensin ja sitten joukkoon siirappi, voi ja piimä. Ja voidellussa vuoassa uuniin. Leivinuunissani oli vielä reilusti yli 200 astetta ja puoli tuntia uunin etuosassa riitti.

Yleensä kakku meillä syödään ihan sellaisenaan, mutta nyt ajattelin laittaa siihen ohuen, mausteiden makua korostavan kuorrutuksen. Kuorrutukseen tuli 1 dl tomusokeria, 1/4 dl vaahterasiirappia sekä ripaus vaniljasokeria ja piparkakkumaustetta. Koristeeksi vielä pakastekuivattua vadelmamurua ja pehmeitä kultahelmiä.

Kun olin jo leiponut kakun ja kuorruttanutkin sen katselin telkkarista uutisia, joissa oli esimerkkilista Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien tarjoilusta. Tarjoilussahan on nyt eri maakuntien perinteisiä ruokia ja -yllätys, yllätys- myös piimäkakku oli listalla.

Joulutortut rahkavoitaikinasta

Joulukuun alkua odotellessa on pakko paistaa pellillinen joulutorttuja. Olen pitkään käyttänyt valmiita torttutaikinoita, en edes muista milloin olen viimeksi tehnyt itse torttutaikinan. Varmaan 20 vuotta sitten. Tämä on sikäli hassua, että esim. lohipiirakkaa tehdessäni en käytä valmista lehtitaikinaa, vaan teen sen aina itse. Minusta itse tehdystä lehtitaikinasta valmistettu lohipiirakka on pehmeämpää ja mehevämpää.

No, nytpä aloitankin joulutorttujen teon tekemällä taikinan ensin.

Ainekset

125 g     voita

125 g     rahkaa

2 dl        vehnäjauhoja

0.5 tl     leivinjauhetta

Nypi rahka ja pehmeä voi ensin ja lisää siihen jauho+leivinjauheseos. Sitten vain taikina jääkaappiin jähmettymään.

Ja kun olin nyt päässyt taas itsetekemisen makuun, päätin tehdä myös torttujen täytteen itse. Leikkelin kivettömiä kuivattuja luumuja pienemmiksi ja keittelin niitä hetken pienellä vesitilkalla ja ripauksella hillosokeria lisättynä. Näin sain kiinteämmän täytteen torttuihin.

Jotta sekoitetusta torttutaikinasta saa lehteviä on taikina kaulittava ja käännettävä muutamaan kertaan. Taitoin taikinan aina kolminkerroin 3 kertaa ja kaulin aina uudelleen isommaksi levyksi. Kuulostaa ehkä isolta hommalta, mutta taikina on helppo kaulita.

Taikinasta tulee 9 torttua. Leivinuunissa oli vielä reilu 250 astetta kun torttupellin sinne laitoin. Käänsin pellin kertaalleen ja kymmenen minuutin päästä tortut olivat kauniin ruskeita.

Kokonainen kauraryyni uunipuuro

Kun ensimmäisen kerran ostin Rutalahden Myllyn kokonaisia kauraryynejä kuvittelin mielessäni niiden olevan ehkä isojen kaurahiutaleiden näköisiä. Kotona pussia avatessani hämmästyinkin, että ne olivat kauranjyvän näköisiä. Päätin kuitenkin kokeilla puuron hauduttamista niistä. Aluksi käytin nesteenä vettä ja tulihan siitäkin ihan syötävää puuroa. Mutta kun vaihdon nesteeksi kauramaidon sainkin jo todellista herkkupuuroa.

Kokeile myös tämän puuron suklaista versiota, jonka ohjeen läydät täältä.

Ainekset

1 litra     kauramaitoa

2 dl       kokonaisia kauraryynejä

0.5-1 tl  suolaa

Puuro on hyvä hauduttaa miedossa lämmössä. Itse laitan sen leivinuuniin uunin lämmitystä seuraavan päivän aamuna. Lämpötila on silloin 100-150 astetta ja puuro voi olla siellä jopa 6-8 tuntia. Välillä voi pari kertaa sekoitella.

Tavallinen maito nesteenä sopii myös, mutta minusta kaurajuomaa käyttämällä siitä saa kauraisemman makuista ja makeampaa. Nautin puuroni marjojen ja soijajuoman kanssa. Tätä puuroa ei voi mitenkään verrata aamukiireessä pikakaurahiutaleista pari minuuttia keitettyyn puuroon. Kannattaa kokeilla vaikka et muuten kaurapuurosta pitäisikään.

Tänään sattumoisin olikin netissä MTV:n sivuilla juttu pikapuuroaineksista. Siinä kehoitettiin huomioimaan monien pikapuurojen suuret suola- ja sokeripitoisuudet. Lisäksi näiden tuotteiden kilohinnat ovat moninkertaiset tavallisiin puuroaineksiin verrattuna. Itse tehdyssä uunipuurossa voit itse säätää suola- ja sokerimäärät. Ja itse puuron valmistus on vaivatonta kun uuni hoitaa "homman" itsekseen.

Joulupiparit, mausteiset

Olen jokusen kerran leiponut pipareita valmistaikinasta kun se tuntui helpommalta. Mutta eihän niissä sellaista makua ollut kuin itsetehdystä taikinasta leivotuissa. Varsinkin kun minä pidän hyvin maustetuista pipareista. Niinpä kun olin saanut leivinuuniin tulet sytytettyä aloitin piparitaikinan valmistamisen. Teen yleensä kerrallaan pienen taikinan josta tulee pellillinen pipareita. Tämänkin ohjeen mukaan saat  noin parikymmentä piparia paksuudesta riippuen.

Ainekset

0.5 dl   siirappia
0.75 dl fariinisokeria
75 g     voita
1 tl        kanelia
1 tl        inkivääriä
1 mm    neilikkaa
1 mm    jauhettua mustapippuria
1           pieni muna
1 tl       soodaa
2.5 dl  vehnäjauhoja

mm=maustemitallinen tai veitsenkärjellinen

Sokeri, siirappi, mausteet ja voi kiehautetaan ja jäähdytetään. Lisätään muna ja jauho+sooda. Sitten vain jääkaappiin jähmettymään.

Mausteiden määrä on makuasia, tässä ohjeessa niitä on tuntuvasti.

Kuumimpaan leivinuuniin laitoin ensin perunarieskan, possupadan ja puuropadan hautumaan. No, niillekin olisi riittänyt miedompi lämpötila, mutta ilta oli jo pitkällä ja vasta iltakymmeneltä pääsin pipareita leipomaan. Kun lämpötila oli 225 astetta oli piparien vuoro. Pipareita paistoin kymmenisen minuuttia. Paiston aikana on hyvä kääntää pelti kertaalleen, koska uunin perällä lämpötila on korkeampi.

Ja niinhän siinä kävi, että kun lopulta muistin ottaa pipareista kuvan niistä olikin jo puolet syöty.  Ja uusi annos on nopea valmistaa vaikka joka viikko. Piparitaikinaohjeitakin löytyy niin monenlaisia, että varmasti ennen joulua kokeilen vielä useampaakin erilaista.

Porkkanakakkuleivokset

                                                         

Aamupäivän pitkillä koiralenkeillä suunnittelen useasti loppupäivän tekemisiä. Harkitsin tänään leipovani jotakin iltapäiväkahvin kanssa, mutta sitten muistin, että minulla on edelleen pakastimessa puolikas aiemmin tekemästäni porkkanakakusta. Jospa jalostaisi siitä leivoksia periaatteella "otetaan mitä kaapista löytyy".

Annoin kakun sulaa parikymmentä minuuttia pöydällä ja halkaisin sen kahtia hieman kohmeisena. Huokoinen kakku leikkaantuu siistimmin ja murenematta kohmeisena. Puolen tunnin päästä kostutin puolikkaat vastapuristetulla appelsiinimehulla. Harkitsin myös kostutusta rommilla, olisi varmaan toiminut hyvin sekin.

Väliin laitoin syksyllä tekemääni hilloa, jossa oli 1/3 marja-aroniaa, 1/3 omenaa ja 1/3 puolukkaa hillosokerilla keitettynä ja tehosekoittimessa soseutettuna. Uusissa marja-aroniapensaissani oli niin vähän marjoja, että joukkoon piti lisätä jotakin jotta sain purkillisen hilloa. Yhdistelmä toimii ja maistuu raikkaalta leivoksen välissä.

Kuorrutusta varten sulatin 40 grammaa maitosuklaata ja lisäsin siihen 80 grammaa appelsiinituorejuustoa. Kuorrutus oli melko makea ja ehkä sitä olisi voinut notkistaa creme fraichella tai maustetulla rahkalla; olisi saanut näin vähemmän makeamman ja paremmin levittyvän kuorrutteen. Mutta ehkä ensi kerralla jos kaapista löytyy.

Koristeeksi vielä aurinkoströsseliä ja pakastekuivattua vadelmamurua. 

Kylläpä maistuivat hyviltä kahvin kanssa ja riittihän niistä lopulta kahteenkin kahvihetkeen. Näillä leivoksilla on kiva yllättää vaikka vieraat, niin nopeasti ne valmistuvat.

Itävaltalainen kanelikakku

Tämä kakku tuo mieleeni kouluajat. Kotitaloustunnilla sitä on joskus tehty ja sen jälkeen vuosia leivoin sitä usein kotonakin. Tarvittavat ainekset ovat yksinkertaiset ja löytyvät aina kotoa. Omenasose antaa mukavasti raikkautta ja kuohkeuttaa rakennetta.

Jossakin vaiheessa kadotin ohjeeni ja kakun leipominen unohtui vuosikymmeniksi. Kun sitten tänä syksynä naapuri toi pussillisen omenoita, joista keittelin sosetta, muistui mieleeni tämä kakku. Ohjekin löytyi vielä vanhan keittokirjan välistä.

Ainekset

150 g  voita

1 dl       sokeria

1 dl       fariinisokeria

2          munaa

3.5 dl   vehnäjauhoja

2 tl       leivinjauhetta

3 tl       kanelia

2 tl       vaniljasokeria

1 dl       rusinoita

2 dl      omenasosetta

Voi ja sokerit vaahdotetaan. Munat lisätään hyvin vatkaten. Jauhot + muut kuivat aineet sekoitetaan ja lisätään vuorotellen omenasoseen kanssa ja lopuksi vielä rusinat.

Muokkasin ohjetta sen verran, että puolet jauhoista laitoin Myllärin sämpyläjauhoina ja toisen puolen tavallisina vehnäjauhoina. Jos omenasose on melko sakeaa, jopa 3 dl jauhoja riittää. Silloin kakusta ei tule liian kuiva.

Myllärin sämpyläjauhoja käytän vehnäjauhojen asemasta usein varsinkin muffineissa. Ne ovat karkeampia ja tuntuvat syödessä vähän rouskuvilta. 

Uunissa oli vielä 225 astetta kun laitoin kakun sinne, joten jätin sen aivan uunin etureunaan. Kakku sai olla uunissa tunnin verran jolloin pintakin oli kauniin ruskea eikä liian tumma.

Marraskuun aurinko

Harvinainen ilmiö näillä leveysasteilla, auringonpaiste marraskuussa. Mutta kun aurinko tulee esiin vaikka vain puoleksi tunniksi kuten tänään, luonto muuttuu täysin.

Veden pinta, olipa se sitten järvi tai meri, on minulle ikuinen ihastuksen kohde. Joka päivä se on erilainen, joskus jopa joka tunti. Marraskuinen järvikään ei ole synkkä ja harmaa, vaan vaihtelee taivaan värien mukaan. En varmaan koskaan kyllästy veden pinnan katsomiseen.

Luonnon vaipuminen lepotilaan antaa luvan itsellekin hengähtää kiivaan kasvukauden jälkeen. Värit kaikkoavat ja harmaus saa rauhoittumaan.

Pidän marraskuusta, se on minulle lepokuukausi. Piha- ja puutarhatyöt on jo kaikki tehty. Lumi -ainakaan pysyvä- ei ole vielä satanut. On aika nauttia pitkistä lenkeistä saksanpaimenkoirani kanssa. Vietämme tunteja metsässä ja pihaleikeissä koska pystymme tekemään sen päivän valoisana aikana.  Hämärinä iltoina on aikaa istua sohvalla ja kaivaa kutimet esiin.

Joulukuussa tai viimeistään tammikuussa alkaa jo hiihtokausi, eikä silloin enää vietetä sisällä yhtään ylimääräistä hetkeä. Viime vuonna hiihdin eka kerran jo marraskuussa, mutta sen jälkeen taisi lumet vielä kertaalleen sulaa pois ennen joulua.

Nyt on viimeistään aika sytyttää lyhtyjä pihalle. Oikeiden kynttilöiden lisäksi olen hankkinut led-kynttilöitä. Todella käteviä koska ne saa ajastimella palamaan vain pimeimmäksi illaksi. Eikä tarvitse muistaa sammutella kynttilöitä nukkumaan mennessä. Kyllä - en jätä kynttilöitä koskaan palamaan koko yöksi edes ulos. Joten kauimpana terassista olevat lyhdyt saavatkin siis led-kynttilät.

Leivinuunihistoriaani

Meillä oli jo lapsuuden kodissa leivinuuni, jota käytettiin ahkerasti nimenomaan ruisleivän leipomiseen. Silloin oli oikein leipomispäivä, joka alkoi aamuvarhaisella uunin lämmityksellä. Kerralla leivottiin 16-18 ruisleipää ja pullataikina tehtiin kahdesta litrasta maitoa. Siitä tehtiin yleensä pullapitkoja.

Uunissa haudutettiin satunnaisesti myös ruokia ja paistettiin joulukinkku. Mutta koska jo lämmitys kesti monta tuntia, ei uunia lämmitetty muuten kuin leivän leipomisen takia.

Ollessani 12-13 vuotias kiinnostuin pääsemään mukaan leipomiseen. Toivoinkin, että leivottaisiin aina lauantaisin, jotta olisin vapaa koulusta ja pääsisin mukaan hommiin alusta loppuun. Alkuvuosina sain toki yrittää tämän ison leipätaikinan vaivaamista, mutta eihän ne voimat tahtoneet riittää. Se on nimittäin todella raskasta. Nopeasti opin kyllä tekemään ison pullataikinan. Äidilläni oli päässään tarkka aikataulu siitä missä vaiheessa uunin lämmitystä aloitetaan taikinoiden teko ja leipominen, jotta uunin lämmöstä ei mene mitään hukkaan eikä toisaalta leivät ja pullat nouse liikaa. Se kuulosti hienolta.

Kun sitten aikanaan oman talon rakentaminen tuli mieheni kanssa ajankohtaiseksi, niin tietysti halusin leivinuunin. Hankin puutiinun leipätaikinalle ja leivoin ruisleivät meillekin vuosikaudet.

Vuosien kuluessa kahteen eri taloon muurautimme leivinuunit. Välillä asuttiin kerrostalossakin uunittomina. Muutama vuosi sitten muutimme taas maaseudulle ja ostimme yli 20 vuotta vanhan talon, jossa tulisijana olikin vain takka. Pari talvea lämmittelin huonosti varaavaa takkaa, mutta sitten se jo saikin väistyä uuden leivinuunin tieltä.

Koska leivinuunin tuli mahtua suurinpiirtein takan paikalle ja muurarimme suositteli Tiilerin leivinuunia, malliksi valikoitui Leila-kulmaleivinuuni. Uunin pesä on puolisen metriä kanttiinsa eli kooltaan vain noin puolet entisten uunieni koosta. Mutta aivan riittävän kokoinen, koska nyt käytän uunia useasti viikossa.

Uuni lämpenee nopeasti, reilun parin tunnin puiden poltto riittää pääsemään yli 300 asteeseen. Kylmänä talvi-iltana tuntuu, että lämpiää turhankin nopeasti, sillä tulen palamista olisi mukava seurata luukun läpi pidempäänkin. Kuumassakaan uunissa ei pala leipomukset pohjasta, niinkuin usein tapahtui aiemmissa uuneissa. Puitakaan ei kulu kuin kopallinen lämmityskertaa kohti, jonka vuoksi lämmitän uunin talvella joka toinen päivä ja näin minulla on melkein koko ajan uunissa lämpötila jota voin hyödyntää johonkin paistamiseen ja hauduttamiseen.

Ja kyllä tätä uunia on käytettykin todella paljon. Suosittelen lämpimästi tällaista pienempää mallia kaikille kotikokeille, jotka eivät kerralla suuria määriä ruokia tai leipomuksia valmista. Paistuu siellä kerralla vaikka 4 pientä leipääkin ja minun 50 cm leveän sähkölieden uuniin tarkoitettu pullapelti mahtuu hyvin. Lisäksi muurauksen yhteydessä uuniin integroitu lämpömittari auttaa sekä uunin lämmityksessä että käytössä. Siitä kun voi koko ajan seurata uunin sisälämpötilaa.

Poronkäristys

Poro on ehdoton lihasuosikkini. Vahva riistanmaku, joka ei mausteita kaipaa. Toimii sekä arkiruokana että juhlaruokana. Yllättävää kyllä kukaan tuttavapiirissäni ei valmista pororuokia, joten tarjoan sitä mielelläni vieraillenikin. Kaikki ovat kovasti tykänneet.

Aiemmin haimme joskus syksyisin itse poronlihaa Lapista. Muutamana viime vuotena olen tilannut puolikkaan poron lihat sallalaiselta toimittajalta, joka itse toimitti niitä muualle Suomeen jakelukierroksillaan. Yllättäen tänä syksynä hänen nettisivunsa eivät enää olleetkaan toiminnassa ja jouduin etsimään uuden toimittajan. Vertailujen jälkeen valitsin Anteronporon Ranualta. Poronlihat tulivat kylmäkuljetuksena pakasteena sovitulla viikolla. Noutoajasta kuljettaja informoi hyvin ja hänen reittinsä varrella valtatie viidellä meitä noutajia olikin Mikkelissä puolisen tusinaa. Lihat oli hyvin pakattuina vakuumipakkauksiin ja joka paketissa hyvä merkintä siitä mistä ruhonosasta on kyse.

Heti kotiin päästyä piti tietenkin laittaa leivinuuniin tulet ja ottaa käristyslihapaketti sulamaan.

Valmistan aina hyvin yksinkertaisen, perinteisen poronkäristyksen. Niinpä nytkin paistoin käristyksen voissa pienissä erissä, silppusin joukkoon sipulin, lisäsin pataan pannunhuuhteluveden ja tilkan riistafondia. Sitten vain pata uuniin. Vastalämmitetty uuni oli vielä 250 asteinen eli ehkä turhan kuuma, mutta en malttanut odottaa enää. Kuitenkin hauduttelin pataa siellä nytkin 3 tuntia välillä sekoitellen, että lihasta tuli oikein mureaa. Monien poronkäristysohjeiden mukaan haudutusaika on vain puoli tuntia tai jopa vähemmän, mutta minä tykkään enemmän pehmeästä, hyvin hautuneesta porosta. Ja suolan lisään vasta valmiiseen käristykseen.

Perunamuusi ja poronkäristys, mikä sen parempaa. Lisänä puolukkasurvos (ei hillo), porkkanaraaste, etikkapunajuuret ja kylmäsavulohi. Tässä oli sellainen arkipäivän juhla-ateria että sen kanssa piti jo nauttia lasi punaviiniä.

Kokonainen ohraryyni uunipuuro

Täytyy myöntää, että olen puurofriikki. Aamu ei lähde käyntiin ilman lautasellista puuroa. Kesäisin, kun leivinuuni ei lämpene, keittelen puuroannokseni nopeasti kypsyvistä kaura- tai tattarihiutaleista joka aamu. Mutta talviaikaan leivinuunissa hautuu usein puuro litrasta nestettä ja siitä lämmitän useammankin kerran annoksen mikrolla aamupalaksi tai välipalaksi.

Laitan puuropadan uuniin useimmiten uunin lämmitystä seuraavan päivän aamuna. Silloin lämpötila on vielä 100-150 astetta ja puuropata saa hautua siellä rauhassa vaikka koko päivän. Välillä voi sekoittaa ja tarkistaa, että nestettä on riittävästi. Matalan haudutuslämpötilan ansiosta nestettä ei yleensä tarvitse lisätä.

Tänään laitoin puuropataani
2 dl kokonaisia ohraryynejä
1 l   kaurajuomaa
1 tl  suolaa

Punainen maito sopii nesteeksi myös, mutta sitä ei laktoosittomana ollut kaapissani. Puuro sai hautua reilussa sadassa asteessa kuutisen tuntia. Mutta sitten oli jo pakko ottaa kulhollinen maistiaisiksi.

Mustikat, persimonviipaleet ja
pakastekuivattua vadelmaa
lisukkeena

Puuro on mielestäni turhaan aliarvostettu ruoka. Senkin voi tuunata marjoilla ja hedelmillä houkuttelevan näköiseksi. Lisäksi se on edullista ruokaa.

Puuroaineksissa olen ihastunut Rutalahden Myllyn tuotteisiin. Ne viljellään ilman kemiallisia torjunta-aineita. Kaupoissa tuotteita myydään vain välillä Joutsa-Jyväskylä, mutta heiltä voi tilata myös netin kautta. Joka syksy ajelen Joutsaan, josta ostan kerralla puurotarpeet koko talveksi. Tänä syksynä kauppakassiini tuli kokonaisten ohraryynien lisäksi kokonaisia kauraryynejä, puuroruisjauhoja, kokonaisia spelttiryynejä sekä rikottuja ohraryynejä.

Gluteeniton Porkkanakakku

                                              

Yleensä minulla jää leivinuunin lämmittäminen iltapäivään tai iltaan, mutta tänään laitoinkin sinne tulet jo aamuulla seitsemän jälkeen. Näin minulle jäikin aikaa koko päivä käyttää hyväkseni uunin lämpöä. Ja kyllä sitä hyödynsinkin. 10 tunnin ajan laitoin erilaisia patoja ja peltejä uuniin.

Tämän päivän uuniohjelmassa oli lihapadan haudutus, siemennäkkileivän paisto, ruispuolukkapuuron haudutus sekä porkkanakakkutaikinan paisto, josta tein sekä kakun että muffineja.

Porkkanakakkua en ole ennen tehnyt, joten nopealla googlauksella nappasin perusohjeen täältä .  Olin kuvitellut että taikina on raskaampi, mutta sehän onkin hyvin kevyt runsaan munavaahdon ansiosta. Sokerin määrän pudotin kahteen desiin ja niistä toinen fariinisokeria. Makeutta tuli näinkin riittävästi. Jauhot korvasin Sunnuntain gluteenittomalla tummalla jauhoseoksella, jossa karkeuden vuoksi on mukava purutuntuma. Eikä turvota vatsaa kuten vehnäjauho, jonka käyttöä pyrin muutenkin vähentämään. Ohjeessa oli 4 porkkanaa, mutta koska minulla oli jo mehupuristimen tekemä murske valmiina jouduin vähän arpomaan määrää. Lisäsin sitä 170 grammaa. Kakun jo ollessa uunissa sitten selailin muita ohjeita ja oikea määrä olisikin ollut kai 400 grammaa. No, lisätään sitten ensi kerralla.

Sovellettuna ohjeen ainekset ovat siis seuraavat:

4 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 dl gluteenitonta tummaa jauhoseosta
2 tl soodaa
1.5 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
170 g kuivaa porkkanaraastetta
1 dl rypsiöljyä

Taikinamäärä on iso, mutta maistuu aivan ihanalta. Onkohan siinä määrässä juuri maisteluvaraa jätettykin reilummin. Laitoin taikinaa ensin 12 muffinivuokaan, jotta saisin ne nopeammin kypsiksi ja ehtisivät päiväkahvipöytään. Lopun taikinan laitoin 1.5 litran suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan, kun sitä edelleen oli niin paljon jäljellä.

Uunin lämpötila oli tässä vaiheessa n. 225 astetta. Muffinit viihtyivät siellä etuosassa vartin verran ja kakku reilun puolituntisen oltuaan aluksi ihan uunin perällä. 

Leivonnaisista tuli niin tumman ruskeita, että ensisilmäyksellä pelkäsin niiden jo palaneen. Mutta ei, juuri sopivia olivat. Gluteenittoman jauhoseoksen takia kakku murenee leikattaessa helposti ja onkin parempi käsitellä oltuaan päivän jääkaapissa tai kauemminkin pakastimessa.

Kuorrutusta en kakkuun laittanut koska pakastan sen annospaloina. Mutta niin oli hyvää, ettei varmasti ollut viimeinen tekemäni porkkanakakku. Ensi kerralla vain enemmän porkkanamursketta. Tätähän voisi käyttää jopa tummana täytekakkupohjana. Täytyypä kehitellä sellainen vaikka jouluksi.

Mehupuristin Wilfa SJ-150A

                                                                                                             Tuotearvostelu

Hedelmät ja marjat ovat minulle aina maistuneet, mutta vihannekset ei niinkään. Tuppasi jäämään melko yksipuoliseksi; porkkanaraastetta ja höyrytettyä parsakaalia. Yritin lisätä kasviksia, mutta ruokavalioon ei tuntunut mahtuvan niitä lisää ja toisaalta runsaampi määrä turvotti turhankin paljon. Vihannesten vitamiinit ja kivennäisaineet kuitenkin houkuttelivat ja niinpä eräänä päivänä nettiä selatessani tuntuikin, että nyt löytyi ratkaisu.

Luin erilaisista vihannes-shoteista ja menulingoista. Ja seuraavana päivänä, joka onneksi oli maanantai, olikin jo marssittava kodinkoneliikkeeseen. Myyjä vaikutti asiaa tuntevalta ja vakuutti minulle, että mehulinkoa parempi vaihtoehto on mehupuristin. Se kuulemma tuottaa enemmän mehua.

Niinpä sitten marssin ulos myymälästä mukanani Wilfa-mehupuristin, joka maksoi tosin melkein tuplaten sen verran kuin mitä olin ajatellut laitteeseen investoida. Mutta kuukauden käytön jälkeen voin edelleen vakuuttaa etten ole hankintaani katunut hetkeäkään. Mehupuristimeen voi käytännössä katsoen laittaa mitä vain: kaikki marjat ja hedelmät, yrtit ja salaatit, porkkanat ja punajuuret. 

Esim. omenista ja appelsiineista yli jäävä murske on niin kuivaa ja lähes pelkkää kuoriosaa (omenat), ettei sille ole mitään käyttöä. Mutta porkkanoista ja punajuurista jäävä murske on erittäin käyttökelpoista. Se soveltuu monenlaiseen leivontaan ja ruoan laittoon. Varmaan reseptejä niistäkin tulee jatkossa. Lisäksi mehun joukkoon tulee myös hedelmälihaa, joten se on kuitupitoisempaa kuin kaupan mehut. Ja taatusti lisäaineetonta.

Tänään tein "perusmehua". Pesin luomuappelsiinin ja raastoin siitä kevyesti kuorta, jonka laitoin pakastimeen odottamaan sopivaa leivontapäivää. Kuorin appelsiinin ja työnsin sen paloina mehupuristimeen. Perään 400 g kuorittuja porkkanoita. Ja ta-daa, hetkessä sain 2.5 dl ihanaa mehua. Ja lisäksi saman verran porkkanamursketta, jota voi syödä sellaisenaan tai jatkojalostaa edelleen.

Ja mikä parasta tässä mehujen valmistuksessa: puristin on todella yksinkertainen koota, purkaa ja pestä. Kaikki käy kädenkäänteessä.

Mehupuristin aina valmiina pöydällä käyttöä varten.

Pasteijanyytit

                                                                                 

Iltaruoalta jäi yli pari pientä perunaa. Mutta ei mitä tahansa perunaa, vaan ihan itse kasvatettuja. Lajike on Annabella, jota kasvatin ensi kertaa tänä kesänä ja johon heti ihastuin sen muodon ja maun takia. Eipä niitä siis voi hukkaakaan heittää, joten pasteijataikinan tekoon siis. Tämä ohjeeni on eräänlainen perunavoitaikina, jota teen usein juuri ylijääneistä perunoista.

Kuorin ja survoin perunoita hieman haarukalla. Punnitsin ne ja painoa oli 54 grammaa. Siispä lisäsin saman verran pehmeähköä voita ja yhtä monta grammaa vehnäjauhoja ja sekoitin ne käsin tasaiseksi taikinaksi. Sitten vain taikina jääkaappiin odottamaan, että juuri lämmitetyn leivinuunin lämpötila vähän laskee.

Parin tunnin päästä kaulin jähmettyneen taikinan suorakaiteen muotoiseksi ja paloittelin sen taikinapyörällä kuuteen osaan. Vähän epämääräisen muotoiset neliöt laitoin  voidellun muffinipellin koloon. Muoto ei nyt ole tässä tärkeintä, koska nämähän syödään jo huomisen päiväkahvin kanssa. Pakastimesta löytyi Poutun savusuikaleita ja sinileimaista emmentaljuustoraastetta. Niitä siis täytteeksi. Ja päälle taitellaan mahdolliset ylimääräiset taikinareunat. Uunin lämpömittari näytti vieläkin 250 astetta, joten laitoin pellin ihan uunin etureunaan. Kääntelin peltiä paiston aikana pari kertaa ja vartin kuluttua pasteijanyytit olivat kauniin ruskeita.

Tämän usein käyttämäni perunavoitaikinan idea on siinä, että sitä voi tehdä kerralla ison tai pienen annoksen. Ja valmiin taikinan voi pakastaakin. Sekoitetaan vain grammamääräisesti aina yhtä paljon perunaa, voita ja vehnäjauhoja. Monesti käytän täytteenä aterialta ylijäänyttä lohta, varsinkin jos sitä on niin vähän ettei siitä enää seuraavalle aterialle riittäisi. Myös ylijääneet kasvikset uppoavat hyvin täytteeseen, niitä voi maustaa vaikka nokareella suosikkituorejuustoa.

Lisäys 4.12.2017
Eilen graavasin ison lohifileen ja tänään huomasin, ettei se kyllä tule millään syötyä kaikki sellaisenaan. Joten jotakin jatkojalostusta taas tarvitaan.

Koska leivinuuni oli lämpenemässä päätin tehdä lohinyyttejä. Eiliseltä oli jäänyt yli yksi pieni keitetty peruna ja tänään jäi yli hiukan muusia, yhteensä 120g. Lisäsin saman verran pehmeää voita ja 120 g Myllärin sämpyläjauhoja, joihin olin sekoittanut 0.5 tl leivinjauhetta ja 0.5 tl suolaa. Sitten vain käsin sekaisin ja jääkaappiin jähmettymään. Suolaa laitoin taikinaan nyt jotta se korostaa lohen makua. Kaulitut neliöt muffinipellin koloihin, täytteeksi keitettyä kananmunaa murskeena, reilu siivu graavilohta, tilliä pakastimesta ja nokare kanttarellituorejuustoa. Leivinuunin etuosassa 250 asteessa olivat vartin verran.

Herkkuja "ruoantähteistä"

Perunarieska

Olen aina yrittänyt minimoida ruokahävikkiä ja pyrin käyttämään myös pienimmät ylijääneet ruokaerät. Näin kahden hengen taloudessa se onnistuukin, koska sitä hävikkiruuasta valmistettua uutta syötävää ei tarvitse niin paljoa olla.

Eilen tein perunamuusia neljästä keskikokoisesta perunasta ja jäljelle jäi desin verran muusia. Helpostihan sellainen määrä menisi kompostiämpäriinkin, mutta koska leivinuuni oli lämmin, siitä pienestäkin muusimäärästä oli helppo pyöräyttää perunarieska.

Lisäsin desiin kylmää muusia yhden kananmunan, ripauksen suolaa ja pari desiä ohrajauhoja. Sitten vain taputtelin jauhojen avulla leivinpaperille litteän rieskan. Ja tämä pellin päällä n. 250 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Iltapalalle saatiin uunilämmintä leipää.

Tähän versioon tuli vähän reilummin jauhoja kun kokonainen muna näin pienessä muusimäärässä löysytti taikinaa. Mutta ihan oli hyvää ja pehmeää silti. Varsinkin kun voi sopivasti suli pinnalle.

Olen tykästynyt kovasti persimon-hedelmiin, jotka ovatkin nyt sesonkituotteita Etelä-Euroopassa. Ne sopivat hienosti sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. Ja onhan ne koristeellisen näköisiäkin.

Viimeksi kun otin rieskapeltiä uunista onnistuin saamaan palohälyttimen soimaan. Kuumassa uunissa leivinpaperi oli sen verran kärventynyt että herkkä palovaroitin reagoi jo siihen käryyn.

Lopuksi vielä rieskaohje oikeilla mittasuhteilla:

3 dl    muusia
1         muna
           suolaa
2-3 dl ohrajauhoja


Lisäys 27.11.2017
Käväisin tässä syksylomalla Espanjassa ja poikkesin siellä eräänä päivänä lounaalle suomalaiseen lounasravintolaan. Ensimmäinen yllätys oli se, että ravintolassa oli pöytiintarjoilu. Se ei nimittäin ole mitenkään yleistä siellä suomalaisissa paikoissa, vaikka kaikki paikalliset ravintolat palvelevat aina pöytiin. Toinen yllätys oli se, että ruoan kanssa tuotiin jokaiselle 2 siivua kolmea erilaista leipää voinapin kera. Yksi leivistä oli ravintolan itse leipoma perunarieska, jota ei mielestäni oltu tehty ohrajauhoista. Tästä inspiroituneena päätin itsekin kokeilla erilaista rieskareseptiä.

Muusin, munan ja suolan osuus on edelleen ohjeen mukainen,  mutta jauhoina käytin Myllärin sämpyläjauhoja. Lisäsin myös vajaan teelusikallisen leivinjauhetta. Sämpyläjauhojen ansiosta taikina oli sen verran kiinteämpää, että pystyin paistamaan leivät suoraan leivinuunin arinalla. Uunin lämpö oli 275 astetta ja rieskat paistuivat reilun 10 minuuttia. Toiseen rieskaan muistin pistellä reiät haarukalla ennen paistoa ja se onkin tarpeen koska rieska nousee jonkin verran leivinjauheen ansiosta.

Tästä taisikin tulla uusi suosikkirieskani.

Gluteeniton Siemennäkkileipä pähkinäisenä

                                                                                                                                                                                                                                                                 

Kuvittelin aina, että näkkileivän tekeminen on vaikeaa. Mutta eihän sen helpompaa leipomista olekaan. Kokeilin monenlaisia reseptejä ja tämä osoittautui suosikikseni. Gluteenittomuus on plussaa, koska tätä voin tarjota myös keliakiaa poteville ystävilleni.

Ainekset

2 dl       auringonkukansiemeniä

1/2 dl    kuorittuja seesaminsiemeniä

1/2 dl    pellavansiemeniä

1/2 dl    murskattuja cashew-pähkinöitä

1 dl       tattarihiutaleita

3/4 tl     suolaa

2 rkl      perunajauhoja

3            kananmunaa

Sekoita ensin kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää kananmunat joukkoon hyvin sekoittaen.  Pähkinät murskaat vaikkapa  laittamalla ne muovipussiin ja painelemalla kaulimella. Levitä sen jälkeen seos tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle.

Minä käytin peltiä, jonka koko on 23 x 34 cm, mutta voit käyttää myös isompaa peltiä, jos haluat ohuempaa leipää.

Olin lämmittänyt leivinuunin hiukan yli 300 asteiseksi ja kun lämpötila oli laskenut 250 asteeseen. laitoin pellin uunin etuosaan 15 minuutiksi. Näkkileipä paistuu hyvin myös miedommassa lämpötilassa, pidennä vain paistoaikaa niin, että leivän pinta ehtii hieman ruskistua. Leikkaa leipä paloiksi heti uunista oton jälkeen, koska se kovettuu nopeasti jäähtyessään.

Vinkki

Seesaminsiemenet ja pellavansiemenet voit myös korvata kokonaan cashew-pähkinöillä, jolloin murskattuja pähkinöitä tulee yhteensä 1.5 dl. Silloin saat oikein herkkuleipää, jonka päälle voit sipaista vaikka marmeladia tai appelsiinituorejuustoa. Sopii myös mainiosti juustotarjottimelle vaikkapa homejuustojen seuraksi.

Tämä leipä kuuluu jokaiseen aamupalaani päällä siivu hyvää juustoa. Sopii mainiosti myös retkievääksi, koska sisältää hiilihydraattien lisäksi myös proteiinia ja hyvää rasvaa. Hiihtoretkellä laitankin päälle vielä siivun kylmäsavuporoa ja nautin kuuman kahvin tai kaakaon kera.

Laitathan kommenttia minulle minkälaisia siemensekoituksia itse käytät.

Lisäys 9.11.2017
Nyt kun olen siemennäkkileipää leiponut viikottain jo puoli vuotta täytyy todeta, ettei tähän oikeastaan ole yhtä parasta reseptiä olemassakaan. Siemensekoituksia vaihtelemalla ja lisäämällä joukkoon kuivattuja marjoja esim. karpoloita saa joka viikolle uuden makuista leipaa. Joten olkoon ohje vain suuntaa antava määrien suhteen ja jokainen etsiköön sen parhaan siemensekoituksen.