Helppo Mustikka-Vadelmapiirakka (myös gluteeniton)

  Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

 

Harmaa, syksyinen päivä. Siis juuri sopiva marjapiirakan leipomiseen. Yksi mutta on kuitenkin vielä matkassa. Käytän leipomiseen aina joko voita tai öljyä ja nyt on voi loppu. On siis pakko löytää ohje, jossa rasvana on pelkkä öljy. Sopiva löytyykin netin syövereistä ja sitä muokkaan taas hiukan sen mukaan mitä kaapista löytyy.

Olen saanut Vihreä Härkä-yritykseltä aiemmin kokeiluun täys-härkäpapujauhoja, joita en kovin moneen reseptiin ole osannut vielä lisätä. Nyt kuitenkin päätin kokeilla tähän taikinaan niitä, koska ne karkeana jauhona tuovat pohjataikinaan mukavaa rakennetta. Onnistunut kokeilu maun suhteen ja samalla hippunen enemmän proteiinia taikinaan.

 

1.75 dl tattarijauhoja

0.5 dl Vihreä Härkä Härkäpapujauhoja

(tai näiden jauhojen sijaan 2.5 dl vehnäjauhoja)

1.5 tl leivinjauhetta

0.5 dl sokeria

1 tl vanilja-aromia

2 dl piimää

1 dl öljyä

1 muna

Kuivat aineet sekoitin ensin ja niihin lisäsin muut aineet nuolijalla sekoittaen.

Päälle laitoin mustikoita ja metsävadelmia ja pinnalle ripottelin hillosokeria antamaan makeutta ja sitomaan liiat marjamehut.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa 30 minuuttia.

Ensi kerralla laitan enemmän marjoja koska tämä taikina pitää marjat hyvin "pinnalla", eivätkä ne siis valu vuoan pohjalle reilumpana määränäkään.

 

 

 

Ruislimppuja

Siitä onkin kulunut taas pitkä aika kun viimeksi leivoin oikeita hapanlimppuja. Miksiköhän? Ei niiden leipominen ole edes vaikeaa ja vaikka siinä kuluu tunti jos toinenkin, niin aina odotellessa voi tehdä muuta.

Olen oppinut jo lapsuudenkodissa leipomaan ruisleivät ja -limput hiivalla kohottamalla. Vaikka välillä leivoinkin ilman hiivaa, niin paluu hiivataikinaan tuntuu jotenkin luonnolliselta.

Hapanjuurta minulla ei nyt tietenkään ole missään jemmassa, joten taas lähdetään alusta asti. Tällä kerralla teen juuren "nopeammalla" menetelmällä eli valmistus kestää vain 2-3 vrk halutusta happamuudesta riippuen.

Hienonnan 2 hapankorpun siivua 5 desiin kylmää vettä (saa olla haaleaakin) ja annan hetken pehmetä. Sitten ajan liuoksen sileäksi sauvasekoittimella. Seokseen lisään ruisjauhoja niin, että tulee vellimäinen. Päälle puhdas leivinliina ja astia työpöydälle odottelemaan. 2-3 vrk aikana sekoitan seokseen silloin tällöin kourallisen ruisjauhoja. Vettäkin voi lisätä, jos seos tuntuu liian paksulta. Seos alkaa kuplimaan hapantuessaan ja parin vuorokauden jälkeen tuoksuukin happamalta. Koska haluan kunnolla hapanta taikinaa, annan sen hapantua 3 vrk.

Leivinuunini lämmitys kestää 2.5-3 tuntia, joten samalla kun laitan tulet uuniin niin alustan myös taikinan. 

Juuresta voi ottaa nyt desin verran talteen jääkappiin tai pakastimeen uuden taikinan hapattamista varten, mutta jos se unohtuu (kuten minulla usein) myös valmista taikinaa voi ottaa talteen ja käyttää hapattamiseen.

Alustan taikinajuureen 2 tl suolaa, pussillisen kuivahiivaa ja ruisjauhoja niin paljon, että taikina tuntuu hyvin irtoilevan käsistä ja kulhosta, mutta ei ole liian paksua kuitenkaan. Tuntuman oppii aikaa myöten.

Joskus lisään taikinaan alustuksen loppuvaiheessa myös hiukan vehnäjauhoja ja lorauksen siirappia, mutta nyt haluan tehdä taikinan puhtaasti ruisjauhoista.

Taikina saa nousta parisen tuntia liinan alla, jonka jälkeen leivon sen kahdeksi limpuksi. Limputkin voivat vielä kohota tunnin verran, jolloin pinta on kauniisti repeillyt. Ennen uuniin laittoa pistelen limppujen pinnat vielä haarukalla suurempien repeilyjen estämiseksi.

300 asteeseen lämmitetty leivinuuni saa siintyä noin 45 minuuttia ennen leipien paistoa. Paistoaika vaihtelee 20-30 minuuttia lämpötilasta riippuen. Kypsän limpun tunnistaa kopauttamalla limpun pohjaa, joka kypsänä kumisee.

 

 

 

Tarkoitukseni oli ostaa puinen taikinatiinu, jossa juuri säilyisi itsestään. Jututin yhtä torikauppiasta ja tutkin nettiä ja totesin, että helpommin sanottu kuin tehty. Eipä niitä tiinuja juuri myynnissä olekaan, ainakaan sopivan pientä. Mutta ehkäpä jonakin päivänä joltakin torilta sen vielä löydän.

Gluteeniton Omenamurupiirakka

Ihana syksy ja sadonkorjuuaika on taas koittanut. Tai oikeastaan sato on jo korjattu ja nyt on aikaa nauttia metsän ja puutarhan antimista.

3 vuotta sitten istuttamani suklaakirsikka tuotti tänä kesänä kolmisen litraa kirsikoita, joista keitin maukasta hilloa. 2 vuotta sitten istuttamani päärynäpuu tuotti ensimmäiset hedelmänsä, jotka herkuteltiin ihan sinällään. Lisäksi paljon muita puutarhan marjoja ja hedelmiä ja metsän antimia. Pakastearkku on täynnä ja kohta ilmatkin viilenee sen verran, että voi aloittaa leivinuunin lämmityksen.

Kesällä leivoin oikeastaan tosi paljon, mutta uusia reseptejä ei tullut. Pullatakinapohjaisia marja- ja omenapiirakoita tein paljon, samoin myös rahkapiirakkaa pullataikinapohjalla. Viimeksi postaamani Ricotta-Persikkapiirakan pohjataikinaohje oli myös ahkerassa käytössä.

Syksyn antimet keventävät myös kummasti ruokabudjettia. Varsinkin itse tuotetut tai kerätyt tarvikkeet. Vaikka leivinuuni ei vielä lämpenekään, olen tänään hauduttanut  sähköuunissa ison annoksen kaalilaatikkoa ja uunipadallisen ruispuolukkapuuroa. Ihanaa edullista lähiruokaa.

Omenapuiden sato ei ollut tänä vuonna kovin runsas, mutta sosetta niistä jonkun verran valmistin. Loput omenat käytän piirakoihin ja sen vuoksi etsinkin helppoa piirakkaohjetta. Sellaisen perusrunko löytyi Virtasalmen Viljatuotteen fecebook-sivulta (puolukkapiirakka) ja sovelsin siitä oman version sen mukaan mitä kaapista löytyi.

 

Pohjataikina

2.5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta

0.5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

0.75 dl sokeria

100 g sulatettua voita

1 muna

1 dl piimää

Päälle 

omenalohkoja 

kanelia

sokeria

Pohjataikinaa varten sekoitin kuivat aineet ja voisulan murumaiseksi seokseksi. Otin siitä noin kolmasosan sivuun. Loppuosaan taikinaa sekoitin munan ja piimän. 

Levitin pohjataikinan  pyöreään, voideltuun piirasvuokaan. Päälle omanalohkoja, kanelia ja sokeria. Ja lopuksi niiden päälle sivuun otettu muruseos.

Paistoin piirasta vajaa 25 minuuttia 200 asteisessa sähköuunissa.

Minulle oli uutta, että muruseokseen käytetään jauhoja erilaisten hiutaleiden sijaan, mutta kyllä se toimii hyvin näinkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ricotta-Persikkapiirakka

Jotakin rapeaa ja vähäsokerista. Tässä se resepti nyt on! Ricottajuusto on uusi tuttavuus minulle, mutta sen käyttö leivonnassa ei varmasti lopu tähän. Rahkaa, kermaviiliä ja tuorejuustoja olen käyttänyt paljon marjapiirakoiden täytteissä, mutta käyttämällä niiden sijasta ricottajuustoa saa jopa vanhoihinkin resepteihin taas uutta makua.

Piirakan pohjassa käytetään sokerina ainoastaan vaniljasokeria ja senkin voi halutessaan jättää pois tai korvata aromilla. Täytteeseen tulee vain puoli desiä sokeria, jonka voi korvata vaikka makeutusaineella.

Täyte on ihanan makeaa pienestä sokerimäärästä huolimatta ja pohja mukavan rapeaa. Marja-aikaan persikat voi korvata mansikoilla, vadelmilla tai vaikkapa viinimarjoilla. Täytyypä kesän mittaan kokeilla eri versioita. Mustaherukkaa haluan ainakin kokeilla, sen kirpeys varmaan sopii ricottatäytteen täyteläisyyteen. Mutta tällä kertaa käytin kuitenkin säilykepersikkaviipaleita.

Pohjataikina

100 g pehmeää voita

2.5 dl vehnäjauhoja

1 rkl (kaura)maitoa

2-3 tl vaniljasokeria

1 mm suolaa

 

Täyte 

250 g ricottajuustoa
2 munaa
0.5 dl sokeria
säilykepersikkasiivuja tai marjoja maun mukaan

 Taikinan kaikki ainekset nypin keskenään sekaisin ja taikina sai levähtää jääkaapissa vartin verran.

 Myös täytteen ainekset sekoitetaan keskenään persikkaa tai marjoja lukuunottamatta.

Taikinan levitin pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja kaadoin päälle täytteen. Koristeeksi vielä persikkaviipaleet.

Paistoin piirakkaa 200 asteessa puoli tuntia.

 

 

Lisäys 31.10.2020

 

Nyt on sitten kokeiltu tämä piirakka mustaherukoillakin ja kyllä on todella hyvää. Makeaa ja kirpeää yhdessä.

 

 

Juureen leivotut sämpylät (ilman hiivaa)

Jokunen viikko sitten oli iltapäivälehdessä artikkeli leipäjuuresta. Tarina oli pitkä, puoli sivua. Jutun lopuksi kerrottiin, että ohje oli otettu suoraan Kotikokin sivulta ja annettiin osoite sinne. Tästä klikkaat oikealle sivulle.

Tutkin asiaa myös muilta nettisivuilta ja päädyin siihen, että ohjeita on yhtä paljon kuin nettisivujakin. Valinnan varaa siis riittää, mutta minä päädyin kokeilemaan tätä Kotikokin juuriohjetta.

Juuren tekemiseen kuluu 2 viikkoa, mutta aika kului nopeasti. Niin mielenkiintoista oli seurata juuren kehitystä. Parissa päivässä juuri alkoi tuoksumaan happamalta ja viikon kuluttua siinä näkyi jo aivan selvästi kuplimista. Säilytin juuriastiaa keittiön työtasolla, jossa muistin paremmin "ruokkia" sitä joka päivä.

Kahden viikon jälkeen aloitin taikinakokeilut. Pari ensimmäistä kertaa tein taikinasta pataleipää ja sen jälkeen sämpylöitä. Huomasin ekalla kerralla, että taikinan on oltava riittävän paksua. Aluksi jätin sen liian löysäksi ja tuntui, että kohoamisen aikana se löystyi vielä lisää.

Kuvan mukaiset sämpylät olen tehnyt seuraavalla reseptillä:

3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
0.5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0.5 dl juurta
4-5 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl auringonkukan siemeniä
2 rkl pellavansiemenrouhetta

Lämpimään veteen sekoitin ensin kaikki muut paitsi hiivaleipäjauhot ja juuren. Seuraavaksi joukkoon juuri ja alustus hiivaleipäjauhoilla sopivan kiinteäksi.

Taikinakulhon peitin muovikelmulla ja jätin sen nousemaan 20 tunniksi (kerran laitoin kulhon päälle vain leivinliinan, mutta silloin taikinan pinta kuivui).

Taikinasta tuli 10 sämpylää. Laitoin sähköuunin lämpenemään 200 asteeseen ja samalla laitoin tyhjän uunipellin sinne kuumenemaan. Sämpylät saivat kohota uunin lämpenemisen ajan eli n. 15 minuuttia. Uunista otetulle kuumalle pellille vedin nousseet sämpylät leivinpaperin avulla ja paistoin niitä 25 minuuttia.

Rouskuvan rapeakuorisia sämpylöitä tulikin. Maku on ihan erilainen kuin hiivalla kohotetuissa sämpylöissä. Näissä maistuu mukavasti juuren happamuus.

Kun kerran on päässyt juurileivonnan alkuun kokeiluista tuskin tulee loppua. Tulevaisuudessa on mukava kokeilla erilaisia jauhosekoituksia ja lisäillä taikinaan muitakin siemeniä ja raasteita.

Sämpylät kohoamassa odottaen uuniin pääsyä

Samantyyppisestä taikinasta leivottu pataleipä (nestettä 3 dl)

Porkkanakakku

Teen porkkanaraastetta aina 2 kg:sta porkkanoita kerrallaan mehupuristimella. Ylimääräiset raasteet pakastan annosrasioihin, joista niitä on helppo ottaa ruuan lisäkkeeksi tai vaikkapa käytettäväksi laatikkoruoissa ja leivonnassa. Mehua tästä annoksesta tulee 7-8 dl. Lisään mehupuristimeen aina lopuksi yhden sitruunan tai appelsiinin, jonka maku tasoittaa kivasti porkkanamehun makua.

Pitkästä aikaa päätin leipoa raasteesta porkkanakakun ihan tavallisena versiona vehnäjauhoja käyttäen. Aiemmin olen leiponut gluteenittoman version ja sen reseptin löydät täältä.

Terveellistä tässä kakussa on tietenkin runsas porkkanamäärä ja rasvana rypsiöljy.

Ainekset

4 munaa
2 dl sokeria
3 dlvehnäjauhoja
1.5 tl soodaa
1.5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
300 g kuivaa porkkanaraastetta
1 dl rypsiöljyä

Munat ja sokerin vaahdotin ja lisäsin siihen kuivat aineet keskenään sekoitettuna ja porkkanaraasteen vuorotellen. Lopuksi kuoriraaste ja öljy.

Paistoin kakkua rengasvuoassa 175 asteessa 45 minuuttia.

Pellillinen Mustikkapiirakkaa

Iltapäiväkahvit on meillä päivän vakiotapahtuma. Normaalisti juomme ne pari kertaa viikossa harrastusten yhteydessä ja vähintään kerran viikossa kauppareissun yhteydessä paikallisessa pienessä kahvilassa. Nyt on korona-viruksen vuoksi juotu päiväkahvit aina kotona ja sehän tietää lisääntyvää leipomista. Onneksi viimeisen kuukauden aikana kahvit on pystytty useimmiten juomaan terassilla kevään etenemistä seuraten. Ihanaa vaihtelua talven jälkeen.

Nykyisin uusia reseptejä julkaistaan netissä ja lehdissa niin paljon, ettei meinaa mukana pysyä. Itsekin olen pari viime vuotta kokeillut erilaisia uusia reseptejä ja muokannut niitä mieleisekseni.Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä kaiken tämän muuttuneen maailman keskellä palata takaisin perinteisiin.

Pullataikinaan tehty mustikkapiirakka on minusta aina ollut se paras. Johtuneeko jostain lapsuusmuistoista, ehkä. Siihen aikaan marjapiirakat tehtiin meillä kotona aina pullataikinapohjalla ja mitään sen parempaa en voinut edes kuvitella.

Viime kuun alussa postasin ohjeen veteen tehdystä pullataikinasta, jonka löydät täältä. 

Siitä lähtien olen tehnyt pullataikinasta monenlaisia leivonnaisia: pieniä pullapiirakoita, korvapuusteja, rahkapiirakkaa, bostonkakkua. Helppoa ja nopeaa. Tästä puolen litran taikinasta saa kaksi pellillistä piirakkaa  ja vielä jää taikinaa vähän ylikin.

Ohjeenahan tämä resepti ei ole mikään uusi ja erilainen, vaan lähinnä muistutuksena myös itselleni, että "perinteet kunniaan".

Tänään valmistui rahka- ja mustikkapiirakka ja lopusta taikinasta vielä korvapuustipitko. Rahkapiirakan ohje löytyy täältä.

Mustikkapiirakkaa varten siis kaulitaan 2-2.5 dl:n pullataikina uunipellin kokoiseksi ja nostatetaan sitä puolisen tuntia. Sen jälkeen piirakan reunat voidellaan munalla.

Täytettä varten sekoitetaan

1 l (pakaste)mustikoita
2-3 rkl perunajauhoja
1 dl sokeria (tai maun mukaan)

Pakastemustikoissa kannattaa käyttää enemmän perunajauhoja, koska niistä irtoaa mehua enemmän. Ja mustikoita kannattaa laittaa reilu kerros.

Täyteaineet vain piirakkalevylle ja uuniin 200 asteeseen noin 15 minuutiksi.

Herkullista!

Sitruksinen Juustokakku

Pääsiäisenä pitää olla paljon keltaista. Sehän taitaa olla jopa tämän kevään hittiväri. Olen yleensä käyttänytkin keltaista paljon sekä vaatetuksessa että sisustuksessa, mutta minne kaikki ihanat, keltaiset tavarat on nyt hävinneet.

Kaupasta on pakko hakea keltaisia orvokkeja terassin pöydälle ja myös pari ihanan värikästä tyynynpäällistä. Talvella neulomani keltaiset villasukat pääsevät nyt lopulta käyttöön, onhan ilmakin sen verran viileä.

Ehkä näillä pääsee jo alkuun.

Kaikista nopeimmin syntyi kuitenkin tämä keltainen kakku kahvipöydän iloksi. Vaikka kyseessä onkin hyydytettävä juustokakku, tein pohjan paistamalla keksimurujen sijaan. Pohjasta tulikin muuten ihan suussasulava, käyttämäni "pizzajauho" 00-vehnäjauhon ansiosta.

 Pohja

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja (00)
0.5 tl leivinjauhetta
1 ml sitruuna-aromia

kostutukseen maitoa

Täyte

2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 dl kuohukermaa
2 dl sitruunarahkaa
2 tl vanilliinisokeria
1 rkl sokeria

5 liivatetta
0.5 dl viskiä (tai mehua)

Kiille

2 dl vastapuristettua appelsiinimehua
3 liivatetta

Pohjaa varten vatkasin munat ja sokerin, lisäsin aromin ja kuivat aineet sekoitettuna. Taikinan kaadoin voideltuun irtopohjavuokaan, halkaisija 18 cm.

Vastalämmitetyssä leivinuunissa oli noin 250 astetta, mutta laitoin kakkuvuoan aivan arinan etureunaan ja paistoin 9 minuuttia. Hyvin onnistui näinkin kuumassa uunissa.

Täytettä varten laitoin vaniljakastikkeen ja kerman yhtäaikaa vaahtoutumaan, jonka jälkeen lisäsin rahkan ja sokerit.

Liivatteet olivat kylmässä vedessä 5 minuuttia, sitten liuotin ne kiehuvaan viskiin. Jokin mehukin käy viskin asemasta, mutta itse asiassa viski taittaa mukavasti täytteen sitruunaista makua. Ja liivateseos vielä muun täytteen joukkoon.

Jäähtyneen kakkupohjan laitoin takaisin pestyyn irtopohjavuokaan ja kaadoin päälle täytteen. Sitten vain jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Kiillettä varten kuumensin 0.5 dl appelsiinimehua, johon liuotin liotetut liivatteet. Lisäsin lopun mehun ja kaadoin kakun päälle. Koristeeksi ripottelin tyrnimarjoja pakkasesta. Taas jääkaappiin pariksi tunniksi.

Wau, miten ihanan keltainen kakku!

Tässä vaiheessa vielä mietin, että lisäänkö päälle vielä nonparelleja

Nonparellit lisätty

Ne pääsiäisenkeltaiset sukat

Vihannes-Härkäpapupaistos

 Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä
 

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt lisätä ruokavalioon kasviproteiinilähteitä enemmän, mutta huonohkolla menestyksellä. Joko en muista edes ostaa niitä tai sitten en vain keksi minkälaiseen ruokaan niitä laittaisin.

Nyt olen kuitenkin onnistunut ujuttamaan härkäpapurouhetta jo useampaankin ruokaan. Oikeastaan se on aika helppoa, sillä rouhe on itsessään neutraalin makuista ja sillä voi jatkaa vaikka kasvispihvitaikinaa tai lisätä erilaisiin vuokaruokiin lihan asemasta tai sen lisäksi.

Nyt kun käyn kaupassa pandemian takia entistä harvemmin ja ostan kerralla isompia määriä, saan olla myös entistä tarkempi, ettei ruokahävikki lisäänny. Tämänkin paistoksen ohje lähti siitä, että makaronilaatikkoa varten olin keittänyt liikaa kaurapastaa ja sitä jäi yli. Samoin porkkanaraaste oli tehty jo joitakin päiviä sitten ja oli vähän kiire käyttää sekin pois.

Tällainen paistos toimii minulla näppäränä lounasruokana. Sen voi pakastaa kerta-annoksina ja lämmittää nopeasti tarvittaessa. Samassa annoksessa on sekä kasvikset että proteiini.

Vihreä Härkä Härkäpapurouheesta olen aiemmin postannut reseptin Porkkana-Härkäpapupihvit, joiden reseptin löydät täältä.

Ainekset

3 dl keitettyä pastaa
2 dl porkkanaraastetta
1 dl pakastepinaattia
1 pieni sipuli
0.5 dl Vihreä Härkä Härkäpapurouhetta (mitattu ennen keittämistä)

2 munaa
4 dl maitoa
1 dl pippuriruokakermaa
1 tl suolaa

Härkäpapurouhetta keitin ensin noin 15 minuuttia. Keitinveteen voi lisätä kasvisliemikuution, jolloin munamaidon suolamäärää voi pienentää. Sipulin freesasin kevyesti.

Pastan, raasteen, pinaatin, sipulin ja keitetyn rouheen sekoitin sekaisin uunivuokaan ja lisäsin päälle muna-kerma-maitoseoksen.

Paistos sai olla 200 asteen uunissa puolisen tuntia.

Mämmiä taas

Pari vuotta sitten postasin blogiini oman mämmireseptini, sen löydät täältä.

Tämä on nyt jo neljäs vuosi kun itse teen mämmiä. Ja tänä keväänä olen sitä tehnyt jo kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla mämmimaltaita ei ollut riittävästi enää pussin pohjalla kokonaiseen annokseen, joten siihen käytin vain 1.1 litraa vettä ja suhteutin muut ainekset vesimäärän mukaan. Siitäkin määrästä tuli 2 isompaa alumiinivuoallista mämmiä. Kilon pussista maltaita tekee useamman vuoden mämmiä, joten itse tehtynä tämä (jälki)ruoka tulee hyvin edulliseksi.

Blogissani olen huomannut, että nyt etsitään tavallista innokkaammin reseptejä netistä, sillä keittiössä vietetään tavallista enemmän aikaa korona-viruksen takia.

Nyt onkin oiva tilaisuus testata tämän perinneherkun valmistusta. Onnistuu hyvin myös sähköuunissa. Massan kannattaa antaa imeltyä ajan kanssa reilusti, jolloin lisäsokeria ei enää tarvita. Ohjeessa olevan siirapin määrää voi maistelemalla säätää pienemmäksi. Olen kantapään kautta oppinut, että pomeranssinkuorta kannattaa mieluummin käyttää liian vähän kuin liikaa. Liian suuri määrä nimittäin antaa hieman kitkerän maun.

Jos paiston jälkeen tuntuu siltä, että mämmin pinta on kovettunut liikaa, se kyllä pehmenee jääkaappisäilytyksessä parissa päivässä. Ja pari päivää mämmin kannattaakin antaa olla kylmässä ennen nauttimista, silloin se on parhaimmillaan.

Nykyinen suosikkini kasvismaidoissa on kauramaito, jota käytän myös mämmin lisukkeena.

Viikonloppuna vain hommiin ja pääsiäisenä pöydästä löytyy itse tehtyä herkkua!

Rahkapiirakka pullataikinapohjalla

Jälleen kerran ihmettelin miksi leivon niin harvoin rahkapiirakkaa, vaikka se on suurta herkkuani. Tai ehkäpä se suurin syy onkin, että se on suurta herkkua. Tulisi nimittäin syötyä aina puoli pellillistä kerralla.

Rahkapiirakkaan sopii hyvin pullataikinapohja. Ensinnäkin se on kevyempi kuin murotaikina- tai muu piirakkapohja. Toiseksi samalla vaivalla on helppo leipoa koko pellillinen.

Rahkapiirakkaan tarvittavat aineksetkin löytyvät useimmiten heti kaapista ja ainahan voi soveltaa. Mutta täytettä pitää olla riittävästi. Tällä ohjeella täytekerros onkin paksumpi kuin piirakkapohja.

Vaikka maailma on täynnä toinen toistaan maukkaampia leivonnaisia, on pullataikina erilaisina versioina kuitenkin se mitä oikein kaipaa silloin tällöin. Onneksi tähän kaipaukseen on helppo ratkaisu. Kädet taikinakulhoon ja kohta pääseekin jo maistelemaan.

Pohjataikinan tein jokunen aika sitten postaamani ohjeen mukaan eli "veteen tehty pullataikina", jonka ohjeen löydät täältä.

Täytteen ainekset

500 g maitorahkaa
2 munaa
2 dl ruokakermaa 15 %
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
yhden luomusitruunan raastettu kuori


Pullataikina reseptin mukaisesti tehdään 5 desiin vettä, josta puolet riittää pellilliseen piirakkaa. Toisesta puolesta taikinaa leivoin vadelmamarmeladilla täytettyjä piirakkapullia.

Pellin kokoiseksi kaulittu taikina sai kohota puolisen tuntia, jonka jälkeen voitelin levyn reunat munalla. Päälle kaadoin täytteen ainekset keskenään sekoitettuna.

Sitten tulikin jännä vaihe kun vastalämmitetyn leivinuunin lämpötila hipoi vielä 250 astetta. Laitoin kuitenkin pellin uuniin, käänsin sen toisinpäin 5 minuutin kuluttua. 10 minuutin paistoaika riitti ja piirakanreunat olivat kauniit ruskeat ja pohja täydellisen paistunut.

Tästä taas muistin, että leivinuunin lämpö on jotenkin erilaista. Siellä voi huoletta paistaa korkeammassakin lämpötilassa pelkäämättä leivonnaisten palamista.

Toisesta puolikkaasta taikinaa tuli vielä 14 kpl näitä ihania vadelma-piirakkapullia

Tattarirouhepuuro leivinuunissa

Yllättäen blogini suosituimmat postaukset ovat olleet puuroja. Tai toisaalta eihän sen pitäisi yllättää, sillä itsekin usein tarkistan netistä ennen valmistusta puuroon tarvittavan suurimoiden määrän. Jos tekee erilaisia uunipuuroja harvakseltaan,ei aina muista ulkoa jokaista reseptiä. Toisia suurimoita käytetään litraan nestettä 4 dl ja toisia ehkä vain 1.5 dl.

Puuro onkin mitä parhainta lounasruokaa näinä aikoina kun yhä useampi tekee töitä kotona tai opiskelee etänä korona-viruksen takia. Jos satut omistamaan leivinuunin, ruoka valmistuu jopa aivan itsekseen. Kun puuron laittaa edellisenä päivänä lämmitettyyn uuniin seuraavana aamuna, ei sen valmistumista tarvitse edes vahtia. Puuropata saa rauhassa muhia uunissa noin 100 asteen lämmössä useampiakin tunteja. Nälän tullessa nostetaan vain puuropata pöytään.

Jos kaikki tattariuunipuuro syödään kerralla, rouhetta voi laittaa vähän enemmän. Mutta jos tarkoitus on lämmittää sitä useampana päivänä annoksina -kuten minä usein teen- kannattaa käyttää pienempi määrä rouhetta, koska puuro jäähtyessään sakenee aika reilusti.

Ainekset

n. 1.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
1 l (kaura)maitoa
0.5-1 tl suolaa

Uunivuoan voitelen ensin rypsiöljyllä (tulee hyviä rasvojakin mukaan). Sitten vain sekoitan ainekset vuoassa, kansi päälle ja uuniin.

Jos on kiire, niin 1.5 tuntiakin riittää reilussa 100 asteessa, mutta vuoan voi antaa olla siellä 3-4 tuntiakin. Ainakin leivinuunissa lämpötila laskee hiljalleen tuntien kuluessa, joten kuivumisen vaaraa ei ole.

Tattarirouhepuuroa ja mansikkakiisseliä

Lisäkkeeksi keitin raikkaan mansikkakiisselin. Kiisselipohjan keitin vedestä, tilkasta punaista mehua ja ripauksesta sokeria, jonka suurustin perunajauhoilla. Tämän kaadoin pakastemansikoiden päälle (paljon mansikoita), jotka sulaessaan antavat kiisselille raikkaan maun ja kiisseli on heti sopivan viileää nautittavaksi.

Pienet Kinkkumuffinit

Pyrin edelleenkin pitämään ruokahävikin täydessä nollassa ja siitä lähtikin ajatus näihin muffineihin. Toki juuresten, munien, hedelmien ym. kuoret menevät kompostiastiaan ja niistäkin kyllä kertyy uutta kompostimultaa kasvimaalle ihan mukavan kokoinen kasa joka vuosi.

Aterialta jäi yli isohko peruna, jonka käytin perunavoitaikinan tekemiseen ja täytteeksi käytin sitä mitä kaapista sattui löytymään. Näin yksi ylijäänyt peruna jalostui 12 pieneksi suolaiseksi muffiniksi.

Perunavoitaikina

80 g keitettyä perunaa
80 g voita
80 g vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta

Täyte

kinkkusuikaleita
juustoraastetta
1 muna
1 dl kuohukermaa
suolaa

Perunan, voin ja kuivat aineet nypin käsin taikinaksi, joka sai jähmettyä jääkaapissa jokusen tunnin.

Ennen kaulintaa annoin taikinan jonkin aikaa lämmetä huoneenlämmössä, jolloin sen kaulitseminen oli helpompaa. Kaulitsin taikinan kolmessa erässä ja jokaisesta leikkasin neljä n. 10 senttiä kanttiinsa olevia palasia.

Kaulitut taikinapalat asettelin paperisilla muffinivuoilla vuorattuun muffinipeltiin. Paperivuokia käytin, jotta muffinipeltiä ei tarvitse voidella.

Muffinikoloihin laitoin kinkkusuikaleita ja päälle 2-3 rkl muna-kerma-suolaseosta (suolaa vain ripaus maun mukaan). Päälle vielä juustoraastetta.

Leivinuunissa oli vajaa 200 astetta ja muffinit saivat paistua vartin verran.

Veteen tehty pullataikina

Joskus vain tietyt tavat istuvat niin tiukassa, ettei niitä tule muuttaneeksi edes vuosikymmenien kuluessa. Niinkuin sekin, että pullataikina tehdään aina maitoon.

Olen toki tiennyt, että taikinan voi tehdä myös veteen, mutta jokin ennakkoluulo on varmaan estänyt edes kokeilemasta. Kun siirryin leipomaan laktoositonta pullaa, vaihdoin silloin maidon laktoosittomaan. Mutta siis maitoa edelleen.

Näin olisi jatkunut varmaan hamaan tulevaisuuteen, jos ei tällä kerralla olisikin maito ollut loppu. Useamman päivän olin suunnitellut pullan leipomista ja nyt on kerrankin sellainen päivä, että voin ihan rauhassa leipoa ilman kiirettä. Mutta maito on siis loppu ja kauppaan on matkaa 12 km.

No, nytpä tehdään koe, kävi miten kävi. Teenkin taikinan siis veteen. Ja mikä olikaan lopputulos? Ihanan pehmeät pullat ja ennenkaikkea todella maistuvat. Kylläpä kannatti kokeilla, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ohjeessa olen taas tapani mukaan käyttänyt niukasti sokeria ja rasvaa (öljyä).

Ainekset

5 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 dl sokeria
1 dl rypsiöljyä
n. 12 dl vehnäjauhoja

Reilusti käden lämpöiseen (42 asteinen) veteen liuotin suolan, sokerin ja kardemumman. Kuivahiivan sekoitin noin puoleen jauhomäärään ja alustin ne nesteeseen.

Jätin tämän "juuren" kohoamaan noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen alustin siihen loput jauhot ja öljyn.

Taikina sai kohota puolisen tuntia ennen leipomista.

Tein  taikinasta 24 pullapiirakkaa, jotka täytin vadelmamarmeladilla ja vaniljakastike-appelsiinimarmeladilla. Lisäksi tuli vielä 6 voisilmäpullaa.

Valmiit pullat kohosivat vielä vartin verran ja paistoin niitä 200 asteessa kymmenisen minuuttia.

Täytteenä vaniljakastiketta ja appelsiinimarmeladia

Täytteenä vadelmamarmeladia, osassa myös vaniljakastiketta

Voisilmäpullia

Moussaka

Tämä on vähän pelkistetty versio moussakasta johtuen siitä, että en kauppaan lähtiessä katsonut reseptejä ennakkoon. Ostin vain munakoison ja kanajauhelihaa olettaen, että muut aineet löytyvät kotoa. Oikeastaan löytyivätkin, mutta mausteita olisi voinut ehkä vähän lisätä.

En ole koskaan ennen syönyt moussakaa, enkä varsinkaan siis valmistanut sitä. Eräänä iltana kuuntelin puolella korvalla televisiosta ohjelmaa, jossa valmistettiin moussakaa ja kehuttiin kovasti makua.

Munakoisoa olen jokusen kerran valmistanut jauhelihalla täytettynä versiona. Ihan hyvää, voisin sanoa, mutta ei mitenkään erityistä.

Niinpä minulla ei ollut tämänkään reseptin kohdalla suuria odotuksia. Lähinnä ajatus oli, että tästä saisi oivan lounasruoan, jota voisi isommasta satsista aina tarvittavan määrän lämmittää useampanakin päivänä.

Ja tämä versio ei ole minkään valmiin reseptin mukainen, vaan koostettu niistä aineksista mitä kaapista löytyi.

Mutta mitenkäs sitten kävikään! Moussaka maistui NIIN hyvälle, että meinasin jo samana iltana syödä koko padan tyhjäksi. Jo todellakin, maistuu myös uudelleen lämmitettynä.


1 munakoiso (400 g)

Jauhelihakastike

400 g kanajauhelihaa
1 lihafondi
pieni  sipuli
400 g Mutti-tomaattimurskaa
suolaa
sokeria

Juustokastike

3 dl rasvatonta maitoa
0.5 dl vehnäjauhoja
emmental-juustoraastetta
suolaa

päälle juustoraastetta

Munakoison leikkasin puolen sentin viipaleiksi ja ripottelin niille hiukan suolaa.

Ruskistin kanajauhelihan, lisäsin joukkoon muut aineet ja annoin hautua kymmenisen minuuttia. Pieni sokerilisäys tuo tomaatin maun paremmin esille.

Kylmään maitoon sekoitin vehnäjauhot ja kuumensin kiehuvaksi. Annoin kiehua jokusen minuutin, että kastike sakeni. Joukkoon vielä juustoraastetta.

Pyyhin munakoisoviipaleille "itkettyneen" nesteen pois ja ladoin vuokaan vuorotellen viipaleita, jauhelihakastiketta ja juustokastiketta. Juustokastiketta oli niukanlaisesti, sitä olisi voinut hyvin olla tupla-annos.

Lopuksi päälle juustoraastetta ja uuniin 200 asteeseen 50 minuutiksi. Puolet ajasta pidin vuoan päällä kantta, ettei pinta ruskistunut liikaa.

Tuoksu oli mahtava, samoin maku.

Rommi-Rusinajuustokakku

Rommi-Rusina on aina ollut yksi suosikkijäätelömakuni. Aiemmin olen leiponut myös Rommi-Rusina kuivakakun, jonka ohjeen löydät täältä. Tummaa rommia käytän mielelläni myös muuten leivonnassa, esim. kakkupohjien tai leivosten kostuttamiseen.

Niinpä ei olekaan ihme, että valitsin nämä maut nyt myös juustokakkuun, jonka tein Ystävänpäivän kunniaksi.

Keksimurupohjan asemasta tein hyvin ohuen paistetun pohjan, joka on kuitenkin sopivan murea.

Ainekset

60 g voita
0.5 dl ruokosokeria
1 muna
0.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
0.5 dl perunajauhoa
0.3 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte

2.5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 dl vaniljarahkaa
1 dl rusinoita
0.5 dl tummaa rommia
5 liivatetta
50 g tummaa suklaata

 Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin ja lisäsin munan ja sekoitetut kuivat aineet.

Paistoin pohjan 18 cm irtopohjavuoassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Täytteen rusinat olin jo aiemmin laittanut likoon tummaan rommiin. Ne saavat mielellään liota useampia tunteja tai vaikka yön yli.

Vaniljakastikkeen vaahdotin ja lisäsin siihen rahkan ja rusinat ilman rommia. Kääntelin joukkoon varovasti vesihauteessa sulattamani suklaan.

Osan liuotusrommista laimensin vedellä ja kuumensin kiuhuvaksi. Liuotin siihen liivatteet, jotka oli olleet kylmässä vedessä pehmenemässä vartin verran. Ja tämä seos vielä varovasti sekoittaen täytteeseen. Lisäsin vielä pari teelusikallista jäljellä olevaa rommia täytteeseen makua antamaan.

Jäähtyneen kakkupohjan, jonka olin laittanut takaisin pestyyn irtopohjavuokaan,  kostutin rusinoiden liotukseen käytetyllä rommilla (vedellä laimennettuna). Päälle kaadoin täytteen.

Kakku sai jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Ja ai että, kylläpä maistuikin hyvälle (siis jos tykkää voimakkaasta rommin mausta).

Runebergin Tortut lakkahillolla, gluteeniton

Lauantai-iltana päätin leipoa Runebergin tortut jo valmiiksi, jotta ei jää viime tippaan. 4 päivää vielä itse juhlapäivään, mutta voihan näitä maistella jo ennakkoon tai vaikka pakastaa osan. Taikinasta tulee 8  muhkeaa torttua, joten ei niitä yhden kahvihetken aikana kaikkia jaksa syödäkään.

Ainoa ongelma oli, että vadelmahilloa tai -marmeladia ei ollut kaapissa. Siispä hilloksi valikoitui itse keitetty lakkahillo, joka on sopivan kiinteää.

No, näitä ei nyt varmaan saisi edes kutsua runebergin tortuiksi, koska en noudattanut perinteistä reseptiä hillon osalta. Toisaalta onhan taikinastakin vaikka millaisia variaatioita ja kaikki ne ovat soveliaita. Ja hyvinhän tuo lakkahillokin sopi yhteen kasvasmantelin ja rommin kanssa.

Ajattelin pelata vuoan voitelemisen kanssa varman päälle, koska gluteenittomat leivonnaiset ovat joskus herkempiä tarttumaan vuokaan. Laitoin vuoan pohjalle paperisen muffinivuoan, jotta torttu varmasti irtoaa kokonaisena. Hyvä ratkaisu muuten, mutta kun poistin sen valmiista tortusta, siitä jäi ikävä kuvio tortun alalaitaan. Seuravalla kerralla leikkaan pohjalle vain pyöreän palan leivinpaperia.

 

Ainekset

200 g voita
0.5 dl sokeria
1 dl ruokosokeria
3 munaa
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
1.5 dl perunajauhoa
1 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta Tattarirouhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl karvasmanteliaromia

Pehmeän voin ja sokerit vaahdotin ja lisäsin munat ja sekoitetut kuivat aineet. Munien lisäämisen välissä aina pari lusikallista jauhoja ja lopuksi kaikki jauhot ja karvasmanteliaromi.

Jaoin taikinan 8 runebergintorttu-vuokaan ja laitoin jokaisen tortun päälle puoli teelusikallista lakkahilloa, joka paiston aikana painuu taikinan sisään tortun "sydämeksi".

Paistoin 200 asteisessa leivinuunissa noin 25 minuuttia.

Jäähtyneet tortut kostutin dippaamalla rommi-sokeri-vesiseoksella.

Koristelin tortut lusikallisella lakkahilloa ja tomusokeri-vesikuorrutuksella.

Tässä näkyy erityisen hyvin paperisen muffinivuoan jättämä kuvio tortun pohjassa.

Airan Suklaatorttu, myös gluteeniton

Tämän leivonnaisen alkuperäisen reseptin olen leikannut jostakin lehdestä todella kauan sitten. Muistan, että olen tätä suklaatorttua tarjonnut jopa ensimmäisen oman asuntoni tupareissa. Siis aika nostalginen muisto.

Kun nyt kaivoin reseptin taas esiin, huomasin heti, että nykyisen makuni mukaan tässäkin reseptissä on aivan liikaa sokeria ja rasvaa. Sokerin määrää vähensin ja korvasin valkoisen sokerin ruokosokerilla. Osan rasvasta korvasin omenasoseella. Alkuperäisessä reseptissä oli myös 4 dl vehnäjauhoja, mutta nekin vaihdoin tattarijauhoon. Kuorrutteen määrää pienensin hiukan, mutta näinkin se antaa ihan riittävästi makua ja makeutta torttuun.

Tämä nyt ei siis todellakaan ole enää alkuperäinen versio, mutta miksipä reseptien pitäisikään olla vuosikymmenestä toiseen samanlaisia.

Ainekset

2 munaa
1 dl ruokosokeria
1.5 dl kaurajuomaa tai maitoa
3 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaojauhetta
100 g sulatettua voita
50 g (sokeritonta) omenasosetta

Kuorrute

125 g tomusokeria
30 g sulatettua voita
1 tl vaniljasokeria
2 rkl kahvia
1 rkl kaakaojauhetta

kostutukseen appelsiinimehua tai rommi-vesiseosta
pinnalle nonparelleja

Munat ja sokerin vaahdotin ja vaahtoon lisäsin sulatetun voin ja omenasoseen. Sitten joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kaurajuoma vuorotellen.

Paistoin torttua piirasvuoassa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Vielä vähän lämpimän tortun kostutuin kevyesti, jotta siitä tulee vielä mehevämpi. Sekoitetut kuorrutteen ainekset tasoittelin tortun päälle, jossa ne lämpimän torttupohjan ansiosta leviävät kauniisti. Vielä päälle nonparellit ja valmista tuli.

Sitten vain jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Terveellisemmät Mustikkamuffinit

 Yhteistyössä mukana Laihian Mallas

Voiko makea leivonnainen olla terveellinen? No, ainakin hiukan terveellisempi kun jauhoina käytetään kuitupitoisia jauhoja ja sokerin määrää vähennetään.

Vaihtamalla tattarijauhot vehnäjauhoihin ja tuplaamalla sokerin määrän nämä olisivatkin jo ihan normaaleja muffineja.

Tämän reseptin alkuperäinen tarkoitus oli kokeilla Mustikka Makukauran sopivuutta leivontaan. Ja ainakin omasta mielestäni monipuolisella Makukauralla voi hyvinkin korvata osan tavallisista jauhoista. Samalla tulee leivonnaiseen lisää kuituja ja proteiinia.

Kun lisäsin nesteet jauhoihin taikinan väri oli aluksi mustikanpunainen, mutta muuttui sitten hyvin tummaksi. Tässä vaiheessa iski jo pieni paniikki, mutta päätin paistaa kuitenkin muffinit ja katsoa mitä tulee. Muffinit paistuivatkin päältä kauniin ruskeiksi, eikä tumma sisus paistettuna enää niin erikoiselta näyttänytkään. Kysehän on kuitenkin mustikasta.

Ainekset

1 dl Mustikka Makukauraa
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
1 dl ruokosokeria
2 tl leivinjauhetta
1 ml voi-vanilja-aromia tai 2 tl vaniljasokeria
1 dl rypsiöljyä
1 dl kauramaitoa
2 munaa
2-3 dl pakastemustikoita

Kuivat aineet sekoitin keskenään ja samoin nestemäiset. Sitten vain kaikki sekaisin ja mustikat käännellään lopuksi taikinaan varovasti.

Annoksesta tuli 15 muffinia, joita paistoin noin 225 asteisessa leivinuunissa 15 minuuttia.

       

Taikina oli ennen paistoa tosi tummaa, johtuen varmasti tattarijauhon ja Makukauran tummasta väristä

    

Gluteeniton Feta-Kinkkupiirakka

Pitkään aikaan en ole suolaista piirakkaa leiponutkaan, joten nyt on sen aika. Kauppaan en sen takia lähtenyt, vaan nyt leivotaan siitä mitä kaapista löytyy. Joulusta ei jäänyt tähteeksi mitään -onneksi- , sillä valmistin jouluruokia todella vähän. Mutta tähän piirakkaan voisi hyvin upottaa vaikka ylijääneet kinkun loput tai ylimääräiset kalat.

Luottopiirakkapohjani teen yleensä mantelijauhoista, mutta samaa ohjetta olen ennenkin soveltanut käyttäen erilaisia jauhoja. Tällä kerralla jauhoiksi valikoituivat tattarijauhot.

Pohja

80 g Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta hienoa tattarijauhoa
50 g sulatettua voita
100g emmental-juustoraastetta
2 rkl kylmää vettä

Ainekset vain sekoitetaan keskenään käsin nyppimällä. Veden lisäsin nyt reseptiin, koska tattarijauhoilla pohjasta olisi ehkä tullut liian kuiva. Pohjataikinan levittelin piirasvuoan pohjaan ja laitoin leivinuuniin  esipaistumaan. Olin vähän hätäinen, enkä malttanut odottaa vasta lämmitetyn uunin jäähtymistä, joten siellä oli vielä noin 250 astetta. Esipaistoin pohjaa aivan uunin etureunassa n. 7 minuuttia.

Täyte

2 munaa
1.5 dl ruokakermaa 15 %
0.25 tl suolaa

60 g fetajuustokuutioita
100 g palvikinkkusuikaleita
50 g parmesaanijuustoraastetta

Esipaistetulle pohjalle juustokuutiot ja kinkkusuikaleet ja päälle muna-kermaseos sekä vielä juustoraaste. Piirakka sai paistua vielä 20 minuuttia.

Piirakan pinta tuli melko tummaksi vähän turhan kuumassa uunissa , mutta eipä se makua haitannut.

Kääretorttu Makukaurasta

 Yhteistyössä mukana Laihian Mallas

Kääretorttu on aina varma valinta kun haluan leipoa jotakin helposti ja nopeasti. Se ei oikeastaan voi epäonnistua ja aineksetkin löytyvät lähes aina kaapista. Jauhoja voi vaihdella sen mukaan mitä sattuu löytymään.

Tällä kerralla halusin erityisesti kokeilla, miten Makukaura taipuu leipomiseen. Ja hyvinhän tämä onnistui. Mukavan proteiinipitoinen leivonnainen, sillä sekä munista että Makukaurasta kertyy proteiinia. Suosittelen!

Ainekset

4 munaa
0.75 dl (ruoko)sokeria
1 dl Kaakao Makukauraa
1.5 tl leivinjauhetta

Munat ja sokerin vatkasin vaahdoksi ja lisäsin joukkoon kuivat aineet varovaisesti.

Paistoin torttulevyä vajaa 10 minuuttia noin 200 asteisessa uunissa ja kumosin sen toiselle leivinpaperille, johon olin ripotellut ruokosokeria.

Täytteeksi laitoin erilaisia itse tehtyjen hillojen loppuja, joten joka suupalalle taisi tulla erilainen täyte.  Tämä onkin hyvä keino käyttää jääkaappiin lojumaan jääneet hillojämät.