Porkkana-Härkäpapupihvit

 Yhteistyössä mukana Vihreä Härkä

Jouluaattoaamun rauha. Kaikki on valmista ja nyt vain nautitaan valkeasta joulusta. Kylmenevää ja vielä lisää lumisadetta on luvassa huomenna, pääsee aloittamaan jo talven hiihtokauden.

Aamupalana suklaa-kaurapuuroa ja vastapaistettuja joulutorttuja. Puuro hautui yön yli leivinuunissa ja tortut leivoin eilen valmiiksi jääkaappiin. Aamuulla laitoin vain pellillisen torttuja uuniin paistumaan. Torttuihin käytin mansikka-marmeladia vaihteeksi luumun sijaan. Kesäisen raikasta.

Viikonloppunakin keitin uuniriisipuuron seuraksi mansikkakiisseliä ja tulikin jo tunne, että "No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle".

Ainoa, joka odottaa malttamattomana jotakin tapahtuvaksi taitaa tänään olla koiramme. Pitkä lenkki lumisessa maisemassa vielä tekemättä. Koiramme suurin intohimo on juosta metsässä hangessa kahlaten keppiä noutamassa.

Tänä vuonna teen porkkanalaatikon vaihtoehdoksi porkkanapihvejä, joissa on reilusti härkäpapurouhetta. Nämä pihvit maistuvat parhailta juuri paistettuna, voissa tietenkin. Mutta kun niitä paistaa kerralla isomman annoksen maistuvat myös kylminä tai mikrossa lämmitettyinä.

Lisäksi teen lopusta kermaviilistä kastikkeen, johon lisään valmista kurkkusipulisalaattia, hunajaa, suolaa ja sitruunamehua.

Annoksesta tulee noin 18 pientä pihviä.

Ainekset

200 g porkkanaraastetta
2 dl Vihreä Härkä härkäpapurouhetta
1 kanaliemikuutio
1/2 sipulia
1 dl kermaviiliä
0.5 dl kuohukermaa
2 munaa
0.5 dl härkäpapujauhoa
0.5 tl suolaa
0.25 tl mustapippuria
100 g aurinkokuivattua tomaattia öljyyn säilöttynä

Keitin härkäpapurouhetta kanaliemikuutiolla maustetussa vedessä noin 20 minuuttia. Tarkoitus oli kaataa ylimääräinen vesi pois keiton jälkeen, mutta se olikin imeytynyt kaikki ruoheeseen.

Sipulia kuullotin keveysti öljyssä (tähän käytin aurinkokuivatun tomaatin säilöntäöljyä).

Tämän jälkeen sekoitin vain kaikki taikinan aineet sekaisin ja annoin sen turvota puolisen tuntia.

Jauhona käytin Vihreä Härkä härkäpapujauhoa, joka on 100 % härkäpapua. Muutkin jauhot varmasti sopivat kiinteyttämään seosta.

En omista lettupannua, joten paistoin isommalla paistinpannulla lettusia, joissa oli reilu ruokalusikallinen seosta. Miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi molemmin puolin.

Aluksi kannattaa tehdä yksi koelettu jotta seos on sopivan kiinteää. Liian pehmeä seos hajoaa ikävästi lettua käännettäessä.

Seoksesta voi myös tehdä laatikon lisäämällä seokseen vähän kermaa tai vähentämällä jauhon määrää. Tämänkin version olen testannut silloin kun aikaa ei ole lettujen paistamiseen.

Ruisruohepuuro leivinuunissa

Olen varsinainen puurofriikki, aamu ei lähde käyntiin ilman puurolautasta. Usein keitän liedellä  kattilassa yhden aamun puuroannoksen kerrallaan, joko kaura- tai tattarihiutaleista. Sekoitan joukkoon keittämisen loppupuolella vielä yhden raa´an kananmunan, joka kysyy nopeasti kuuman puuron joukossa. Tämä puuroannos pitää nälkää pidemmälle päivään, koska siinä on runsaasti proteiinia mukana.

Talviaikaan kuitenkin haudutan mielelläni leivinuunissa litran annoksen puuroa kerrallaan, josta seuraavina aamuina lämmitän mikrossa tarvittavan määrän.

Kävin taas -kuten joka syksy- puuroainesostoksilla naapurikunnassa, jossa myydään suosimiani Rutalahden Myllyn tuotteita. Ensimmäistä kertaa hyllyssä huomasin nyt ruisrouhepussit, tai ainakaan en ollut kiinnittänyt niihin aiemmin huomiota. En tarkaan tiennyt minkälaista on ruisrouhe tai miten pitkään sitä pitää kypsentää, joten pakkohan sitä oli kokeeksi ostaa.

Olen nyt tehnyt ruisrouhepuuroa useamman kerran käyttämällä nesteenä joko vettä ja jotakin marjalisää tai maitoa. Esim. litra vettä ja pari desiä omenasurvosta tai puolukkasurvosta toimii hyvin. Myös tavallinen maito tai kaurajuoma sopii. Puuro on ihanan pehmeää, jopa ruispuolukkapuuro tulee tästä rouheesta mielestäni parempi kuin ruisjauhoista tehtynä.

Ainekset

1 l maitoa (tai 1 l vettä ja 2 dl marjasurvosta)
3.5-4 dl ruisrouhetta
1 tl suolaa

Voitelin uunipadan öljyllä ja sekoitin siinä kaikki ainekset. Sitten vuoka leivinuuniin, jossa oli vielä reilut sata astetta. Puuro sai hautua siellä kaikessa rauhassa nelisen tuntia.

Ruisrouheen määrä riippuu vähän rouheen valmistajasta. Kannattaa laittaa ensin pienempi määrä ja lisätä myöhemmin jos tuntuu liian löysältä.

Puuroa on hyvä sekoittaa hautumisen aikana kerran tai pari.

Tähän puuroon ei sokerilisää tarvita, raikkaita marjoja vain päälle.

Stollen eli saksalainen joulupulla

Vuosikymmeniä sitten asuessani Saksassa tutustuin ensimmäisen kerran Stollen-pullaan tai Weihnachtsstollen, niinkuin saksalaiset itse sitä silloin kutsuivat. Suomessa käydessäni joulun aikaan sitä oli tietysti pakko tuoda tuliaisiksi ja nautimme sitä suurena herkkuna glögin kanssa. En tiedä kultaako aika muistot vai miksi Stollen ei tunnu maistuvan enää samalta; ainakaan ne versiot, joita Suomessakin nykyisin myydään.

Toisissa Stolleneissa mantelimassa on pitkänä pötkönä täytteenä läpi koko pullan ja toisissa versioissa mantelimassa on sekoitettu taikinaan. Kumpikin vaihtoehto on maukas.

Aikoinaan saksalaisessa asunnossani kadun toisella puolella oli ihana konditoriamyymälä. Sieltä oli mukava käydä hakemassa viikonloppuaamuisin tuoreita sämpylöitä ja makeita herkkuja. Siihen aikaan sain myös ensikosketuksen sämpylöihin, joihin oli leivottu runsaasti siemeniä taikinaan ja reilusti niitä oli myös sämpylän päällä. Viime vuosina en enää ole vastaavia sämpylöitä löytänyt. Nyt tuntuu, että samoja vähäisemmällä siemenmäärällä kuorrutettuja ja saman mallisia sämpylöitä myydään niin Saksassa kuin Suomessakin.

Tässä nostalgiapuuskassa päätinkin kokeilla itse Stollenin leipomista. Ajatuksen tasolla olin jo vuosia sitä suunnitellutkin, mutta vihdoinkin ryhdyin tuumasta toimeen.

Ainekset

2.5 dl täysmaitoa
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
0.5 dl sokeria
0.5 dl hunajaa
3 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
6-7 dl vehnäjauhoja
150 g mantelimassaa
50 g sokeroituja kirsikoita
50 g Dr. Oetker sukaattipaloja
100 g Dr. Oetker hedelmäsekoitusta
1 dl rusinoita
50 g pehmeää voita

Pinnalle:
tomusokeria

Kädenlämpöiseen maitoon liuotin hiivan, suolan, sokerin, hunajan, vaniljasokerin ja kardemumman. Sekoitin joukkoon 3 dl vehnäjauhoja ja sen jälkeen rusinat ja kuivahedelmät (rusinat ja kirsikat pienemmiksi pilkottuina). Jatkoin jauhojen lisäämistä kunnes taikina oli vähän löysempää kuin tavallinen pullataikina. Lopuksi vaivasin taikinaan vielä puolet mantelimassasta paloiteltuna ja pehmeän voin.

Toisen puolen mantelimassaa käytän leipomisvaiheessa.

Taikina on pullataikinaa raskaampi ja siksi annoin sen nousta lämpimässä 2 tuntia.

Tämän jälkeen vaivasin taikinaa kevyesti ja laitoin puolet siitä voideltuun leipävuokaan. Toisesta puolesta mantelimassaa pyörittelin nyt vuoan pituisen pyöreän pötkön, jonka asetin tähän väliin  ikäänkuin sydämeksi. Ja sitten päälle loput taikinasta.

Annoin vielä nousta puoli tuntia ja paistoin 175 asteessa noin puolisen tuntia.

Saksalaisen perinteen mukaan paistunut Stollen sivellään vielä kahdesti runsaalla voisulalla siten, että voisula imeytyy hyvin pullaan. Itse jätin tämän vaiheen väliin ja ripottelin päälle vain suoraan paksun kerroksen tomusokeria.

Tämä tiivis, makea leivonnainen maistuu parhaalta ohuina siivuina.

Mantelimassapötkösydän ei osunut ihan keskelle