Gluteeniton Raparperipiirakka Riisijauhoista

Jokunen päivä sitten olin vierailulla ystävien luona, jossa kaikki leivotaan gluteenittomana keliakian vuoksi. Monesti ennenkin olen syönyt heillä itse tehtyä marjapiirakkaa, mutta tällä kerralla jo leikatessani piirakkaa huomasin, että tämä on jotenkin erilainen. Monesti piirakkapohja on ollut "kuivan" tuntuinen ja päälle on kaadettu runsaasti vaniljakastiketta tms. Nyt tämän piirakan pohja tuntui heti ihanan pehmeältä.

Kysyin tietysti heti mitä jauhoja nyt on käytetty. Sain nähtäväkseni pakkauksen, jossa oli valmiina sekoituksena varmaan taikinan kaikki muut ainekset paitsi neste. Pakkauksen sisällön mukaan kuitenkin ainoa käytetty jauho oli riisijauho. Ja niinpä päätin heti seuraavana päivänä lähteä kauppaan ostamaan pelkkää riisijauhoa ja kokeilla oman reseptin kehittämistä.

Hyvinhän se onnistuikin ja tällaisen ohjeen sain aikaiseksi:

Ainekset

2 dl riisijauhoa
2 rkl sokeria
0.5 dl psylliumia
1 mm (himalajan vuori)suolaa
100 g voita
1 muna
3 rkl vettä

raparperipaloja
perunajauhoa
sokeria

Kuivat aineet sekoitin keskenään ja nypin joukkoon huoneenlämpöisen voin. Lisäsin sen jälkeen munan ja veden ja sekoitin käsin joukkoon. Taikinan painelin voidellun piirakkavuoan pohjalle ja laitoin sen jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Esipaistoin piirakkapohjaa ensin 10 minuuttia 200 asteesssa. Lisäsin sen jälkeen raparperipalat, joihin olin sekoitellut perunajauhoja. Suhde on noin puoli litraa raparperia ja vajaa rkl perunajauhoja. Lopuksi päälle vielä ripottelin sokeria ja takaisin uuniin. Piirakka oli vielä 200 asteessa 15 minuuttia ja sitten laskin lämpötilan 175 asteeseen ja jatkoin paistamista 20 minuuttia.

Gluteenittomat Rommipikkuleivät

Rommi on yksi suosikkimausteistani leivonnassa ja ehdoton suosikkini onkin ehkä Rommirusinakakku, jonka reseptin löydät täältä

Pikkuleivissä en ole rommia ennen käyttänyt mausteena, joten ajattelinkin kokeilla ensimmäisellä kerralla rommiaromia; näin on helpompi hallita muita ainessuhteita. Taikinasta tulikin näin sopivan kiinteää. Sitä pystyi myös kaulitsemaan tai sitten vain pyörittelemään pikkuleivät käsissä. Kokeilin molempia tapoja. Kaulitut pikkuleivät olivat sen verran ohuempia, että niitä oli kiva tarjota kerrospikkuleipinä; siis kaksi pikkuleipää pohjat vastakkain ja väliin vadelmamarmeladia. Manteli- ja perunajauhojen ansiosta pikkuleivät olivat ihanan mureita.

Ainekset

90 g voita
0.5 dl sokeria
1 tl kanelia
2 ml rommiaromia
1 muna
1 dl mantelijauhoa
1 dl perunajauhoa
0.75 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 tl psylliumia
1 tl leivinjauhetta

Sulatin voin ensin kattilassa sokerin ja kanelin kanssa. Jäähtyneeseen seokseen lisäsin aromin, munan ja kuivat aineet sekoitettuna. Taikina sai jähmettyä jääkaapissa vielä parisen tuntia.

Osan taikinasta kaulin ja otin muotilla pieniä pikkuleipiä. Osan taikinasta leivoin  pötköksi ja leikkasin pieniä paloja,  jotka pyörittelin käsin palleroiksi.

 Paistoin pikkuleipiä 200 asteessa 12 minuuttia.

Tulihan siitä annoksesta enemmänkin pikkuleipiä,mutta osa tuli heti syötyä.

Gluteenittomat Karpalomuffinit

Reilu puoli vuotta on nyt mennyt aktiivisessa blogin kirjoittamisessa, parisen vuotta ehdin siitä sitä ennen haaveilla ja suunnitella. Tässä vaiheessa olen tosi tyytyväinen, että lopultakin sain blogin aikaiseksi. Leivoin ennenkin melko paljon, mutta en kirjannut koskaan muistiin reseptejä. Yleensä poiminkin niitä netistä ja valmistin löytämäni ohjeen mukaan. Seuraavalla kerralla en sitten enää muistanutkaan mistä milloinkin olin jonkun hyvän reseptin bongannut.

Tämän puolen vuoden aikana minulle on jo kehkeytynyt useitakin suosikkireseptejä, joita valmistan jopa viikottain. Melkeinpä osaan ne jo ulkoakin, mutta on ihana käydä vilkaisemassa omassa "reseptikirjassa" edellisen valmistuskerran tunnelmia. Lisäksi olen nyt luonut omia reseptejä, oikeastaan kaikkiin resepteihin olen jättänyt enemmän ja vähemmän omaa kädenjälkeäni.

Reseptien kehittely lähtee aina liikkeelle sen fiiliksen mukaan mitä milloinkin tekisi mieli leipoa ja syödä. Tosi harvoin lähden kauppaan ostamaan listan kanssa tiettyjä raaka-aineita, leivonta lähteekin aina liikkeelle siitä mitä kaapista löytyy. Tai sitten ostan kaupasta joitakin ennen kokeilemattomia aineksia ja mietin niiden pohjalta uutta reseptiä. Näin olenkin päässyt aivan uusien makunautintojen pariin.

Omista resepteistä minulla on melkeinpä viikottain käytössä mm. mantelijauhosämpylät, siemennäkkäri, suolaiset vhh piirakat ja erilaisten makeiden piirakoiden pohjataikinat.

Tänään leivoin kuitenkin pitkästä aikaa taas muffineja kun jonkin lehden kannessa näin muffinien kuvan ja siitä se inspiraatio tuli. Muffinit on kivoja tarjota ja helppoja pakastaa vierasvaraksi. Ne eivät murusta niinkuin leikattavat kuivat kakut ja niitä on kiva koristellakin. Makuaineina on tällä kerralla kuivattu karpalo ja kookoshiutaleet. Ai että niistä tuli maistuvia!

Ainekset

150 g voita
1 dl sokeria
2 munaa
1 dl kermaviiliä
2 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteenitonta pullajauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1 dl kookoshiutaleita
1 dl kuivattuja karpaloita

Pehmeän voin ja sokerin vaahdotin, lisäsin munat ja kermaviilin ja lopuksi kuivat aineet sekoitettuna. Muffinipellille laitoin paperiset muffinivuoat ja taikinan jaoin 12 vuokaan. Paistoin uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Kuorrutteena käytin Valion maustettua mansikkarahkaa, joka antoi vähän kesäistä makua.

Paholaisenhillo

Tästä on jo muutama vuosi aikaa kun eräillä synttäreillä sain ensimmäisen kerran maistaa paholaisenhilloa. En ollut siitä edes kuullut ennen. Hillo oli valmiina kaupasta ostettua ja se tarjoiltiin vuohenjuuston kanssa. Maistoin, mutta en kokenut mitään erikoista makuelämystä.

Mielenkiinto heräsi kuitenkin sen verran, että kotona piti googlettaa, että mitä se oikein sisältää. Netistä löytyi jopa reseptejä, joiden mukaan sitä voi itsekin tehdä. Tuumasta toimeen ja niinpä tein itsekin silloin purkillisen paholaisenhilloa ja ihan hyvälle se maistui. Jotenkin en vain keksinyt minkä kanssa sitä söisin ja innostus aiheeseen loppui siihen. Ajan kanssa kyllä se hillopurkki tuli käytettyä. Ja tuli myös todistettua, että tämäkin hillo säilyy pitkään hyvänä jääkaapissa. Sen verran riittoisaa se oli minun käytössäni.

Tänä keväänä uuden grillikauden alettua olen alkanut käyttämään lähes päivittäin grillijuustoja, halloumia yms. Silloin tuli mieleen vuosien tauon jälkeen paholaisenhillo, koska grillijuuston rinnalle se on aivan omiaan.  Mutta enhän minä enää muistanut minkä reseptin mukaan olin hilloa aikaisemmin tehnyt. Tämän reseptin kehitin sitä silmällä pitäen, että en halua liian tulista versiota, mutta makua pitää kuitenkin olla riittävästi. Samoin jätin pois oreganot ym yrtit, joita monissa ohjeissa esiintyy, koska en vain pidä niistä.

Hassua kyllä, mutta joka kevät istutan useampia yrttejä, vaikka en niitä juurikaan käytä. Laitan ne kukkaistutusten joukkoon, jossa ne antavat kaunista vihreyttä asetelmalle. Pidän niiden ulkonäöstä ja tuoksusta.

Olenkin hyvin tyytyväinen tämän ohjeen mukaiseen paholaisenhillon makuun, joka on juuri sopivan tulinen ja makea. Oiva pari halloumille ja vaikka hampurilaisen kastikkeeksi.

Ainekset

0.5 dl vettä

250 g tomaatteja

1 suippopaprika

3 chiliä (kokonaisena punnittuna 40 g)

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

0.5 tl jauhettua mustapippuria

0.25 dl valkoviinietikkaa

2 dl hillosokeria

Kaikki muut ainekset paitsi hillosokerin laitoin kattilaan, vihannekset pieniksi pilkottuina. Keittelin hiljalleen välillä sekoittaen puolisen tuntia. Sitten soseutin seoksen sauvasekoittimella ja lisäsin hillosokerin. Annoin vielä kiehua hetkisen.

Hillon maku paranee vielä kunhan se on jäähtynyt.

Halloum-juustoa, sweetie melonia ja
paholaisenhilloa

Gluteeniton Raparperijuustokakku

Nyt on taas varsinainen juhlaviikonloppu kun erilaisia valmistujaisia vietetään monessa kodissa. Kakkujakin on varmasti tarjolla monenlaisia toinen toistaan herkullisempia. Itselleni ei tänä vuonna osunut tuttavapiiriin yhtään valmistujaa, joten päätin leipoa vähän tavallista paremman kakun vain ihan alkavan kesäkuun kunniaksi.

Samalla voi muistella tätä mahtavan lämmintä toukokuuta, jonka ansiosta voisi olettaa puutarha- ja metsämarjasadosta tulevan ainakin kohtuuhyvän. Pihan hedelmäpuut ja marjapensaat kukkivat aurinkoisten ilmojen aikaan, eikä yhtään yöhalloja osunut siihen aikaan. Nyt on jo marjapensaissa raakileet , samoin metsässä mustikan varvuissa. Hedelmäpuiden osalta raakileiden kehittymistä saa varmaan viikon verran vielä odottaa.

Raparperit ovat jo isoja ja niitä päätinkin käyttää makua ja väriä antavana raaka-aineena. Halusin kakkuun kuitenkin muitakin makuja ja niin siitä tuli tavallaan kolmen maun kakku: raparperi, appelsiini ja irish cream. Hyvin ne sopivatkin samaan kakkuun ja joka lusikallisella sai vähän erilaisen makuelämyksen. Raparperitäyte on niin kiinteää, että se pysyy hyvin kakun välissä jopa palaa leikattaessa, mutta kuitenkin niin pehmeää, että se on kuin "kastike" kakulle.

Monesti olen näihin juustokakkuihin paistanut pohjan erikseen, mutta nyt päätin käyttää perinteistä keksimurupohjaa. Kekseinä käytin itse leipomiani gluteenittomia tattarikeksejä, joiden reseptin löydät täältä

Ainekset 

175 g gluteenittomia keksejä
50 g voita sulatettuna

Täyte 1

1 dl kuohukermaa
2 dl irish cream & coffee maustettua rahkaa
0.5 dl tomusokeria
3 liivatetta

Täyte 2

1 dl kuohukermaa
200 g appelsiinituorejuustoa
0.5 dl tomusokeria
3 liivatetta

Raparperitäyte

250 raparperia
0.5 dl vettä
1.25 dl hillosokeria

Kiille

1.5 dl (raparperi)mehua

0.75 dl hyytelösokeria

Aloitin kakun teon murskaamalla keksit muovipussissa kaulimen avulla ja sekoitin voisulan keksimuruihin. Seoksen laitoin irtopohjakakkuvuoan (halkaisja 20 cm) pohjalle, johon olin leivinpaperin jo asetellut. Ja sitten jääkaappiin jähmettymään.

Seuraavaksi keitin raparperitäytettä kymmenisen minuuttia ja soseutin sen vielä sauvasekoittimella, jotta neste ei kakussa pääse eriytymään.

Jähmettyneelle kakkupohjalle ensin täyte yksi. Liivatteet liuotin liotuksen jälkeen hyvin pieneen vesitilkkaan. Kerma vaahdoksi, rahka , sokeri ja liivateseos joukkoon. Muutamaksi tunniksi taas jääkaappiin.

Tämän jälkeen levitin kakulle raparperitäytteen, joka jäähtyneenä oli jo niin sakeaa, että en käyttänyt siinä liivatetta. Kuitenkin hillo on sen verran pehmeää, että se antaa kakkuun mukavan pehmeän raidan kahden kiinteämmän täytteen välissä.

Kakku jäi nyt yön yli jääkaappiin ja seuraavana aamuna laitoin päälle täytteen 2. Olin jo edellinä iltana vispannut kerralla molempiin täytteisiin kerman, joten 1 kermadesin vaahto oli jo valmiina. Joukkoon vain muut ainekset (liivatteet käsiteltynä kuten täytteen 1 kohdalla) ja täyte kakun päälle ja takaisin jääkaappiin.

Jotta kakun pintaan tulisi enemmän väriä, laitoin vielä raparperimehusta siihen kiilteen muutaman tunnin kuluttua.

Työvaiheita tässä kakussa on monta, mutta jokainen sujuu nopeasti ja itse aika kuluukin lähinnä kakun hyytymiseen.