Gluteenittomat Hanna-Tädin kakut

Meillä on täällä Etelä-Savossa ollut ihana luminen talvi jo joulukuun alusta saakka. Pakkasia ei ole juuri ollut, mutta lunta on niin paljon ettei pienet vesisateetkaan sitä ole sulattaneet. Nyt on saanut nauttia ulkoliikunnasta täysillä joka päivä. Lumitöitä, koiravaljakkohiihtoa ja lenkkeilyä. Siihenhän se valoisa päiväaika on aina mennytkin, mutta onneksi on illat aikaa leipoa.

Eilen syötiin viimeiset joulupiparit. Kun kuitenkin on kiva olla purnukassa joitakin pikkuleipiä kahvin kaveriksi päätin kokeilla Hanna-Tädin kakkuja. Ne on helppoja tehdä ja ihanan mureita syödä. Reseptiä suunnittelin taas sen mukaan mitä kaapista löytyy. Jauhovalinnat ei ehkä kuulosta tyypillisimmiltä pikkuleipiä ajatellen, mutta voin vakuuttaa, että maistuivat aivan mainioilta. Härkäpapu ja rouheinen ei kuulosta aivan pikkuleipäjauhon nimikkeeseen kuuluvalta, mutta minusta ne juuri antavat uutta makua ja purutuntumaa tähän vanhaan, tuttuun pikkuleipään.

En muista mistä olen käyttämäni sitruuna-aromin ostanut, mutta tilalle käy varmasti muutkin aromit.

Ainekset

200 g   voita

2 dl        sokeria

1.5 dl     15 % ruokakermaa

1 tl         sitruuna-aromia (Backaroma Zitrone)

3 dl       perunajauhoja

2 dl       Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton Härkäpapujauhoseosta

2 dl       Virtasalmen Viljatuotteen Rouheinen gluteeniton jauhoseosta

2 tl        leivinjauhetta

1 tl         ksantaania

Käytin nyt taikinaan ensimmäistä kertaa ksantaania koemielessä. Täytyy testata taikina vielä uudelleen joku päivä ilman ksantaania ja katsoa, onko sillä tässä ohjeessa suurta merkitystä.

Sulatettuun, jäähtyneeseen voihin lisäsin sokerin, kerman ja sitruuna-aromin. Kuivat aineet sekoitin ensin keskenään ja sitten vähitellen taikinaan. Vähän Härkäpapujauhoja leivonta-alustalla apuna taikinasta oli helppo pyörittää pötkö ja leikellä se 60 palaan. Palat pyörittelin käsissä pyöreiksi. Laitoin pellin jääkaappiin noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten uuniin 175 asteeseen. Paistoaika parikymmentä minuuttia. Kypsyyden näkee näissä pikkuleivissä paremmin pohjan väristä, sillä pinta ruskistuu vähemmän. Tarkkaile siis pohjan väriä etteivät paistu liikaa.

Oikealla näkyy pikkuleivän hyvän värin saanut pohja.
Pienet vaaleat pisteet tulevat jauhojen rouheista, koristeellisia

Lisäys 06.01.2019

Olen nyt vuoden aikana leiponut Hanna-Tätejä monta kertaa ja jättänyt ksantaanin pois. Hyvin ovat pikkuleivät silti onnistuneet. Jauhoja olen myös vaihdellut, käyttänyt mm. pullajauhoseosta ja tattarijauhoa erilaisina yhdistelminä. Rakenne ehkä vähän siten vaihtelee, mutta kaikki ovat olleet maukkaita.

Gluteenittomat Omenaiset sämpylät

Olen niin ihastunut näihin valmiisiin, gluteenittomiin jauhoseoksiin, että voisin leipoa vaikka aamusta iltaan. Aiemmin ostin marketeista myydyimpien jauhovalmistajien gluteenittomia jauhoja ja tuskailin, kun leipomukset eivät tahtoneet onnistua. Nyt sain käyttööni Virtasalmen Viljatuotteen gluteenittomat jauhoseokset ja niistä kyllä huomaa heti, että ne on kehitetty leipojaa ajatellen. Niillä ei voi epäonnistua.

Itse tehty leipä oli taas lopussa ja mietin, että voisin käyttää leipätaikinaan pikku annoksina syksyllä pakastamaani omenasosetta. Siitä ajatuksesta lähti tämä ohje:

Ainekset

2.5 dl   vettä

25 g     hiivaa

3/4 tl   suolaa

1 rkl      siirappia

1 dl       omenasosetta (sokeriton tai vähäsokerinen)

1 dl       hienoa porkkanaraastetta

2 dl      Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton kaurajauhoseosta

2 dl      Virtasalmen Viljatuotteen rouheinen gluteeniton jauhoseosta

0.25 dl rypsiöljyä

Lämpimään veteen sekoitin ensin hyvin kaikki muut paitsi jauhot ja öljyn. Sitten lisäilin jauhoja hitaasti käsin vaivaten ja lopuksi öljy. Jätin taikinan levähtämään kymmeneksi minuutiksi. Taikina on vähän  löysä, mutta siitä on helppo leipoa jauhotetulla alustalla 12 sämpylää. 

Sämpylät saivat nousta vielä puolisen tuntia. Voitelin ne munalla, vedin terävällä veitsellä viillon keskelle ja ripottelin päälle kuorittuja seesamin siemeniä. Ja sitten uuniin pariinsataan asteeseen. Paistoin sämpylöitä 25 minuuttia. Korkeampi paistolämpötila olisi lyhentänyt paistoaikaa, mutta leivinuunissahan sitä ei voi säätää tapauskohtaisesti. Hyvin silti onnistuivat pitkään paistettunakin.

Aikoinaan äitini opetti miten tunnistaa kypsäksi paistuneen ruisleivän. Leivän pohjaa kopautetaan sormilla ja kumea, ontto ääni on merkki kypsästä leivästä. Toimii näköjään sämpylöissäkin, kokeilin konstia pitkästä aikaa näihin sämpylöihin.

Gluteeniton Punajuuri-Porkkanakakku

Jokunen viikko sitten leivoin tiikerikakkua pitkästä aikaa. Muokkasin sen ohjetta omani näköiseksi uusilla mauilla ja siitä lähti ajatus kehittää jonkinlainen uusi raidallinen kakku.

Postaan kyllä sen tiikerikakkuohjeenkin tänne lähipäivinä.

Mutta nyt tämä uusi Punajuuri-Porkkanakakkuni, jonka gluteenittomasta leivonnasta innostuneena kehittelin. Ja jos nyt leivonnaisten kohdalla terveellisyydestä voi puhua, niin ovathan nämä gluteenittomat jauhot ainakin kuitu- ja proteiinipitoisempia kuin vehnäjauhot.

Ainekset

3            munaa

1.5 dl      fariini- tai ruokosokeria

1 dl         rypsiöljyä

2.75 dl   Virtasalmen Viljatuotteen rouheinen gluteeniton jauhoseosta

2 tl         leivinjauhetta

75 g       Fazer tummaa leivontasuklaata (gluteeniton)

60 g      raakaa punajuurta hienoksi raastettuna

100 g    raakaa porkkanaa hienoksi raastettuna

1             luomuappelsiinin raastettu kuori

Munat ja sokerin vatkasin ensin vaahdoksi ja lisäsin siihen öljyn ja jauho+leivinjauhoseoksen.

Jaoin taikinan kahteen astiaan. Toiseen lisäsin punajuuriraasteen ja sulatetun, jäähtyneen suklaan ja toiseen taikinanpuoleen lisäsin porkkanaraasteen ja appelsiinikuoriraasteen.

Sitten vain taikinat kerroksittain tai limittäin vuokaan, oman taiteellisen silmän mukaan. Tämä kakku pitää lempeästä lämmöstä, joten 175 astetta riittää. Paistoaika minulla oli 50 minuuttia, kannattaa kokeilla puutikulla kakun kypsyyttä.

Uunista kakkua pois ottaessani levisi ihana appelsiinin tuoksu, joka tuntui vielä niin kauan kun kakku jäähtyi.

Tarkoituksella käytin taikinassa melko vähän sokeria. Jos pidät erityisen makeasta kakusta voit varmasti lisätä vielä desin.

Minun kakkuvuokani on vähän normaalia pienempi, noin litran vetoinen. Tästä taikinasta se tuli aivan täyteen noustessaan uunissa.

Gluteenittomat tattarileipäset

Jouluaattoaamu, eikä kiire minnekään. Ihanaa! Joulukuun alusta saakka olen erilaisia valoja ja kynttelikköjä laittanut ulos ja sisälle. Ja vaikka lunta on ollut maassa ja talviset maisemat, ei joulutunnelma ole ollut tullakseen. Viikolla kaivoin joululiinat ja koristeet esille, ja niiden asettelujen jälkeen lisäsin vielä aidot kynttilät ja joulukukat paikoilleen, johan alkoi tuntumaan joululta. Ennen kaikkea tämä hetki, kun kaikki on valmista ja saa vain olla, on parasta joulussa.

Aamupuuroksi oli oikein punaiseen maitoon kokonaisista kauraryyneistä uunissa pitkään haudutettu uunipuuro. Lisänä puolukka-mustikkaseos. Nam. Sen voimalla jaksoi päivän ensimmäisen koiralenkin. Lenkin jälkeisellä kahvilla herkuttelin gluteenittomilla croissanteilla juustojen ja marmeladien kanssa.

Eilen illalla leivoin ensimmäistä kertaa gluteenittomia croissanteja. Kaapissa ei ollut tuorehiivaa ja kuivahiivalla ne eivät kohonneet kunnolla. Maku oli kuitenkin kohdallaan, joten jatkan harjoittelua ja oman reseptin kehittelyä. Jaan sitten reseptini aikanaan täälläkin.

Idea näihin croissanteihin lähti edellisen päivän puhelinkeskustelusta ystäväni kanssa. Hän syö gluteenittomia leipiä ja rajoittaa muutenkin ruokavaliotaan ärtyvän suolen oireyhtymän vuoksi. Mutta suurena croissant-fanina kertoi syövänsä lähes päivittäin tavallisen croissantin. Jäin miettimään miksi hän rasittaa elimistöään vehnällä, jota ei kuitenkaan siedä.  No, toivotaan, että jonakin päivänä hänkin tykästyy gluteenittomaan vastaavaan.

Niiden croissantien jälkeen uuniin menivät myös nämä helposti leivottavat tattarileipäset.

Ainekset

2 dl   vettä

1 ps   kuivahiivaa

1 rkl   siirappia

1 tl    suolaa

2 dl   porkkanaraastetta

1 dl    Virtasalmen Viljatuotteen tattarijauhoja

1.5 dl Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton härkäpapujauhoseosta

2 rkl  öljyä

Lämmitä vesi noin 40 asteeseen ja lisää muut aineet. Nostele pellille löysästä taikinasta lusikalla 9 kekoa. Ripota päälle ihan vähän härkäpapujauhoseosta ja taputtele käsin keot litteiksi ja pyöreiksi. Pistele leivät haarukalle ja sitten vain uuniin.

Leivinuunissa oli reilut 200 astetta ja 15 minuutin paiston jälkeen leipäset olivat kauniin ruskeat. Sitten vain nokare voita lämpimän leivän päälle ja nauttimaan.

Pannukeksi

Pitkästä aikaa halusin leipoa jotakin suklaista. Ajatus pälkähti päähäni kun seisoin kaupan kassalla ostokset jo liukuhihnalla. Tarkoitus oli ottaa hyllyltä vielä valkosuklaata, mutta sepä ei tietysti siinä kiireessä osunutkaan heti silmään. Niinpä nappasin pari taloussuklaalevyä; vanha, tuttu suosikki. Eiköhän siitäkin jokin herkku synny.

Olen kerran aiemmin tehnyt tällaista helppoa pannukeksiä, ja nyt muuntelin ohjetta omaan makuuni paremmin sopivaksi. Viimeksi tein tämän vehnäjauhoista, mutta päätinkin nyt kokeilla tätä uudistettua ohjettani gluteenittomalla jauhoseoksella.

HUOM. Taloussuklaa saattaa sisältää vehnää ja fudgepaloissa on glukoosisiirappia. Vaihda nämä gluteenittomiin tuotteisiin, jos haluat täysin gluteenittoman pannukeksin.

Ainekset

75 g    voita

1 dl       sokeria

1           muna

2.5 dl   Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton kaurajauhoseosta

0.75 tl soodaa

100 g  taloussuklaata rouhittuna

0.5 dl   kuivattuja karpaloita

0.5 dl   fudge chunks karamellipaloja (Dr. Oetker)

 Koska paistan tämän pannukeksin valurautaisessa paistinpannussa, joka ei ole suuren suuri, teen vain puolikkaan annoksen taikinasta.

Sulatin voin ensin paistinpannulla. Kaadoin sulan voin toiseen astiaan, lisäsin sokerin ja munan. Kaikki kuivat aineet sekoitin ensin keskenään ja sitten ne taikinan joukkoon. Taikina takaisin paistinpannuun, joka on voin sulattamisen jäljiltä jo valmiiksi voideltu. Ja pannu puoleksi tunniksi uuniin 175 asteeseen. 

Tosi helppoa ja nopeaa. Maistuu lämpimänä vaikka jäätelön kera. Ja kylmänä pienenä herkkupalana tai kahvin kera. Lämmin pannukeksi on pehmeä, jäähtyneenä rapeutuu. Voi myös pakastaa.

Pannun halkaisija 16 cm

Gluteeniton kantarellipiirakka

Vaikka marjastan syksyisin mielelläni ja säilön tarkkaan kaikki puutarhan antimet, en erityisemmin käy sienestämässä. Viime syksynä pakastimeeni kuitenkin kertyi muutama rasiallinen sieniä. Ne tulivat kuin itsestään vastaan metsäpoluilla koiralenkeillä ja pakkohan ne oli talteen ottaa. Erityisesti ilahduin löytämistäni kantarelleista.

Aamuulla pakastimessa katseeni osuikin yhteen kantarellirasiaan ja päätin kaikkien joululeipomusten jälkeen tehdä siitä jonkinlaisen piirakan. Periaatteena taas otetaan mitä kaapista löytyy, joten päivän pyörittelin mielessäni sopivaa ohjetta.

Aamun postissa oli sopivasti tullut paketillinen Virtasalmen Viljatuotteen gluteenittomia jauhoseoksia, joista päätin kehitellä sopivan piirakan pohjan.

Ja tällainen ohje siitä sitten kehittyi:

Piirakkapohja

100 g    voita

100 g    maitorahkaa

1             muna

30 g      emmental juustoraastetta

0.5 tl     suolaa

1 dl         Virtasalmen Viljatuotteen gluteeniton kaurajauhoseosta

1 dl         Virtasalmen Viljatuotteen rouheinen gluteeniton jauhoseosta

1 tl          leivinjauhetta

Täyte

100 g     kantarelleja
1 rkl         voita
1 dl          valkoviinia
150 g      creme fraichea 28 %
75 g        kantarelli-tuorejuustoa
3              munaa
0.5 tl       suolaa

Aluksi pohjaa varten sekoitin pehmeän voin, rahkan, munan ja juustoraasteen. Ja sitten joukkoon kuivat aineet sekoitettuna. Pohjataikina jääkaappiin tunniksi.

Täytettä varten laitoin kattilaan pakkasesta sulaneet kantarellit valkoviinin ja voin kanssa. Kuumensin sen verran, että voi suli ja kantarelleihin imeytyi viini+voi-seos. Toisessa astiassa sekoitin muut täytteen ainekset.

Kaulitsin taikinan kaurajauhoseoksen avulla 26 cm piirakkavuokaan sopivaksi. Laitoin vielä piirakkavuoan taikinoineen pakastimeen 10 minuutiksi. Ennen uuniin laittoa pistelin pohjaan reikiä haarukalla. Esipaiston pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa. Sen jälkeen pohjalle kantarellit ja muu täyte päälle, ja takaisin uuniin puoleksi tunniksi. Jotta pohjan reunat eivät kuivuisi liikaa, laitoin viimeiseksi 10 minuutiksi piirakan päälle folion.

Piirakasta tuli tosi maukas. Kerrankin pohja oli ohut ja rapea ja se todella maistui. Täytteessä en tarkoituksella käyttänyt mitään mausteita, jotta kantarellin oma maku tulee esiin. Samasta syystä jätin myös sipulin pois. Täyte oli pehmeä ja kermainen.

Olen vuosien mittaan silloin tällöin leiponut gluteenittomia leivonnaisia erään ystäväni vierailujen takia. Leipominen on tuntunut hankalalta, eikä aina onnistunut kovin hyvin. Vasta nyt ymmärrän, miten suuri vaikutus on oikealla jauhojen valinnalla. Viljatuotteen jauhot ovat valmiita sekoituksia, joista on helppo valita.

Virtasalmen Viljatuotteen jauhosekoituksia

Joulutortut kermavoitaikinasta

Paikallisessa kahvilassa mainostettiin itse tehtyjä joulutorttuja, jotka on tehty oikeasta voista ja kermasta. Siis kermasta; en olekaan ennen kuullut, että voitaikinaan voi laittaa myös kermaa. Nopeasti ryhdyin taas tutkimaan erilaisia voitaikinareseptejä. Ja kyllä, kermaa voi todellakin laittaa voitaikinaan ainakin vaahdotettuna. Tämä kuulosti minusta hyvin erikoiselta, siis miten kermavaahto toimii. Selvästi aukko tiedoissani, joten tätä on pakko kokeilla.

Ainekset

125 g    voita

3 dl       vehnäjauhoja

0.5 tl    leivinjauhetta

1.5 dl     kuohukermaa

1 rkl       konjakkia tai tummaa rommia

Vatkasin ensin kerman kovaksi vaahdoksi. Sitten sekoitin toisessa astiassa pehmeän voin ja jauho+leivinjauheseoksen käsin kevyesti. Lisäsin kermavaahdon, joka sekoittuikin yllättävän nopeasti seokseen ja lopuksi tilkka konjakkia. Sitten vain jääkaappiin jähmettymään ainakin pariksi tunniksi.

Taikinaa oli helppo kaulita ja kaulin ja taitoin sen 4 kertaan, jotta tortuista tulee lehteviä. Tein taikinasta 10 torttua, jotka olivat tosi suuria. 15 kpl tästä taikinasta taitaisi olla sopivampi määrä. Monissa lehdissä on nyt hehkutettu persimonin käyttöä myös tortun täytteessä, joten päätin itsekin kokeilla. Laitoin tortun keskelle ensin sentin paksuisen palan kypsää persimonia ja päälle vielä luumumarmeladia.  Toimiva yhdistelmä, vähemmän makea kuin pelkkä luumumarmeladi.

Leivinuunissa oli 220 astetta, ja torttupeltiä pidin siellä 14 minuuttia välillä käännellen. Näistä tortuista tuli kauniin ruskeita, kerma taikinassa varmaan vaikuttaa paistoväriin.

Torttujen mausta tulee mieleen lapsuuden joulut. Tortut ovat pehmeitä, joten ne eivät ole niin lehteviä. Mutta ensimmäisen kerran voin todeta, että nämä maistuvat parhaimmilta ihan huoneenlämpöisinä. Tähän saakka ainakin minä olen lämmittänyt tortut kevyesti ennen syöntiä. Nautitko Sinä torttusi mieluiten kylminä vai lämpiminä?

Karpalo-tattarinäkkileipä

Ennen olin varsinainen ruisleipäaddikti. Ruisleipää piti olla aamusta iltaan, mikään muu leipä ei kelvannut. Kun sitten viime talvena aloitin säännöllisen siemennäkkärin leipomisen, ruisleivän käyttö väheni kuin itsestään lähes olemattomiin. Ja yllättäen en sitä kaivannutkaan eikä se maistunutkaan enää samalta aamukahvilla. Pikku hiljaa kiinnostuin myös muista näkkileivistä ja tässä resepti uusimpaan näkkiriini, joka on myös gluteeniton.

Ainekset

2 dl       vettä

3 g        kuivahiivaa (1/4 pussia)

150 g   Virtasalmen Viljatuotteen tattarijauhoja

0.5 tl    suolaa

0.5 dl   kuivattuja karpaloita

0.5 dl   kuorittuja auringonkukan siemeniä

             sormisuolaa

Valmistus on helppoa. Kädenlämpöiseen veteen sekoitetaan suola ja jauho+hiivaseos. Lopuksi karpalot, joita voi ensin pilkkoa pienemmiksi veitsellä, ja auringonkukan siemenet sekoitetaan taikinaan.  Taikina jää löysäksi. Taikina saa kohota liinan alla puolisen tuntia.

Taikina levitetään leivinpaperille lastan avulla. Taikinaa ei kannata levittää liian ohueksi, jottei varsinkaan reunat kuivu liikaa. N. 20 x 30 cm levy on sopiva tai jopa pienempi, jos haluat paksumpaa näkkäriä.  Jos pidät "suolasattumista" leivän pinnalla, voit ripotella taikinalevyn päälle hiukan sormisuolaa.

Laitoin pellin 150 asteiseen leivinuuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Käänsin pellin kertaalleen paiston aikana. Kun leivän pinta näyttää kuivuneelta, on se valmis. Näkkäri ei ole heti paiston jälkeen kovaa ja rapeaa, se rapeutuu vielä seuraavan vuorokauden aikana.

Näkkäri kannattaa paloitella jäähtyneenä ja säilyttää avonaisessa astiassa tai paperipussissa, jolloin rapeus säilyy.

Joulupiparit, kermaiset

Muistan äitini aikoinaan leiponeen joulupipareita jotka olivat pulleita ja pehmeitä. Niissä ei muistaakseni mausteet maistuneet, mutta ne maistuivat siirapilta ja kermalta.

Samaa ohjetta tuskin enää löydän ja päätinkin kokeilla toista ohjetta; siinä on sekä kermaa että haluamani mausteet.

Taikinassa on yksi työvaihe enemmän kun voi ja sokeri vaahdotetaan erikseen. Mutta sitten taikina onkin rakenteeltaan sellainen, että siitä mielellään leipoo pulleita, paksuja pipareita.

Eilisen päivän aikana oli satanut 15-20 cm kevyttä pakkaslunta ja aamun lumitöiden jälkeen pääsinkin jo hiihtoladulle, ekaa kertaa tänä talvena. Eihän meillä täällä syrjäkylällä ole valmiita latuja, mutta vanhoilla retkisuksillani pääsin hienosti hiihtelemään umpihangessa. Kaiken tämän reippailun jälkeen oli taas mukava palata leivinuunin lämmitykseen ja piparien leipomiseen.

Eilen jääkaappiin asettumaan tekemäni piparitaikinan ainekset:

0.5 dl   siirappia
0.5 tl    kanelia
1 mm     mustapippuria
1 mm     neilikkaa
0.5 tl    inkivääriä
0.5 tl    pomeranssinkuorta
100 g   voita
1 dl        sokeria (ruokosokeria)
1            pieni muna
0.5 dl   kuohukermaa
1 tl        soodaa
3.5 dl   vehnäjauhoja

Siirapin ja mausteet kiehautin. Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi. Kun siirappiseos oli jäähtynyt, siihen lisäsin muut aineet ja lopuksi jauho+soodaseos. Sitten vain jääkaappiin, jotta maut tasoittuvat.

Annoksesta tulee n. 40 paksumpaa piparia. Sopiva annos kerralla leivottavaksi, eikä tarvitse syödä pipareita kesään saakka. Leivinuunissa on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse miettiä sitä, kannattaako uunia lämmittää vaikka vain yhden pellillisen takia. Joka tapauksessa uunimme lämpiää talon lämmityksen takia, joten paistomahdollisuus on pelkkää plussaa.

Piparipeltejä paistoin 8-10 minuuttia reilussa 200 asteessa. Koristeraitoja tein valko- ja maitosuklaasta.

Puolukkamajoneesi

Tämä ohje ei liity mitenkään leivinuunin käyttöön, mutta haluan jakaa sen näin jouluun sopivana. Majoneesin väri on joulun punainen ja se sopii erityisen hyvin esim. kylmäsavulohen ja graavatun lohen seuraksi. Miksei muillekin kaloille ja vaikka salaatinkastikkeeksi.

Jokunen vuosi sitten olen tämän pienen ohjeen leikannut jostakin lehdestä. Olen usein sitä valmistanut juhliini tai vieraiden tullessa. Kukaan vieraistani ei ole sitä aiemmin maistanut, mutta se on saanut varauksettomat kehut aina. Ja lisää ihmetystä on riittänyt kun olen kertonut miten helppoa on valmistaa majoneesi itse.

Ainekset

1            keltuainen

0.75 dl sokeritonta puolukkasurvosta tai 1.5 dl kokonaisia puolukoita

3-4 tl    sokeria

1 mm     rouhittua pippuria

1 mm     suolaa

1 tl         dijon-sinappia

1.5 dl     rypsiöljyä

1 mm= maustemitallinen tai veitsenkärjellinen

Huoneenlämpöisestä munasta erotin keltuaisen ja sen joukkoon lisäsin muut aineet öljyä lukuunottamatta. Yleiskoneen vispilällä sekoitin nopeudella 1. Hiljalleen lisäsin seokseen nyt huoneenlämpöistä rypsiöljyä nopeudella 2. Sen jälkeen vispasin vielä nopeudella 3 kunnes majoneesi oli kuohkeaa eli 3-4 minuuttia.

Todella nopeaa ja helppoa tehdä ja majoneesi säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Viime kesänä kalastimme ahkerasti ja kalaa pääruokana tai lisäkkeenä olikin melkein päivittäin. Innokkain katiskojen kokija taisi olla saksanpaimenkoiramme, jolle kypsennettynä kelpasivat pienemmätkin kalat. Syksyn tullen kalastaminen jäi ja olenkin usein ostanut kylmäsavustettua kirjolohta leikkeleeksi. Siitä saakin heti herkullisemman tuoreen tillin ja puolukkamajoneesin kera tarjottuna.

Riisipuuro leivinuunissa

Vaikka puuron suurkuluttajana suosinkin kuitupitoisia puuroaineksia, on ihan pakko tehdä näin joulun alla muutaman kerran uunipuuroa valkoisesta puuroriisistä.

Kun hauduttaa riisipuuron uunissa ei tarvitse huolehtia maidon pohjaanpalamisesta. Minä haudutan puuroni jopa vähän "ylikypsäksi" eli siten, että värikin muuttuu jo paahtuneen vaalean ruskeaksi.

Tämä on helppo resepti:

1 l   maitoa
2 dl riisiä
1 tl suolaa

Kaikki ainekset pataan, kansi päälle ja leivinuuniin reiluun sataan asteeseen. Sekoitin pataa kerran 1.5 tunnin päästä ja lähdin koiralenkille. Kun palasin reippaan kaksituntisen jälkeen, niin valmis puuro odotti uunissa.

Jos haluat puuroon makeutta, niin sokerin sijaan voit lisätä desin rusinoita pataan heti alkuvaiheessa. Kiireessä nopeutat kypsymistä kuumentamalla maidon ensin liedellä kiehumispisteeseen ennen padan leivinuuniin laittoa.

Tämän puuron nautin kanelin ja soijajuoman kanssa tai kuten tänään, keitin seuraksi luumukiisselin, johon lisäsin kuivattuja aprikooseja ja rusinoita. Kynttilänvalossa maistuu tietenkin parhaimmalta.

Vispattu ruispuolukkapuuro uunissa

Tässä on taas yksi herkkupuuro, jota nykyisin harvemmin enää tehdään. Meillä kasvaa puolukkaa omalla tontilla ja lähimetsissä niin paljon, että täytän puolukoilla kaiken sen tilan pakastimista, joka siihen aikaan syksystä on vielä vapaana. Siis todellista lähiruokaa. Tarvittavat puuroruisjauhotkin kasvat naapurikunnan puolella, käytän nimittäin ilman kemiallisia torjunta-aineita viljeltyjä Rutalahden Myllyn puuroruisjauhoja.

Ainekset

1 l         vettä
5 dl       puolukoita

3 dl       puuroruisjauhoja

0.5-1 tl  suolaa

0.5-1 dl sokeria haluttaessa

Ainekset vain uunipataan, sekoitus, kansa päälle ja uuniin. Itse laitan useimmiten padan leivinuuniin uunin lämmitystä seuraavana aamuna, lämpötila on silloin 100-150 astetta. Parin tunnin päästä sekoitan pataa, puuro tuntuu silloin jopa liiankin paksulta. Mutta kun paistoa jatkaa, puuroseos kyllä notkistuu. En itse laita puuroon sokeria, koska pitkään hautuessaan siitä tulee muutenkin sopivan makeaa. Puuropata saa mielellään olla uunissa 6-7 tuntia tai kauemminkin.

Kun puuro on jäähtynyt vispaan sitä yleiskoneella viitisen minuuttia joilloin siitä tulee samettisen pehmeää. Maistuu kylmänä ja lämmitettynä.

Vispatun vaniljakastikkeen kanssa siitä saa myös maistuvan jälkiruoan, joka on taatusti terveellinen ja kuitupitoinen. Tai kokeile laittaa vispatun puuroannoksen päälle ruokalusikallinen jäisiä puolukoita ja loraus kuumaa kinuskikastiketta.

Vasemmalla vispattu puuro, oikealla vispaamaton

Vadelma-vaniljaviinerit

Monesti olen vuosien mittaan ajatellut leipovani viinereitä, mutta olen pitänyt voin kaulimista taikinaan suuritöisenä ja sotkuisena. Viime talvena netissä osui silmiini ohje pikaviinereistä. Siinä valmille torttutaikinan puolikkaalle laitettiin hillo ja paistettiin. No, pitihän sitäkin kokeilla, mutta eihän ne mitään viinereitä olleet. Jokunen viikko sitten näin lehdessä oikean viineriohjeen, joka oli mielestäni hyvin selkeä ja yksinkertainen. Siispä päätin kokeilla sitä.

Ainekset

2.5 dl  kylmää maitoa

50 g   hiivaa

1          kananmuna

0.5 tl  suolaa

0.5 dl sokeria

25 g   sulatettua voita

7 dl     vehnäjauhoja

Kaulintaan

200 g voita

Täytteeksi

1 ps vanhan ajan vaniljakastikeaineksia, Blå Band

2 dl maitoa
 paistonkestävää vadelmamarmeladia, Saarioinen

Kylmään maitoon lisätään muut aineet. Sekoitetaan vain sen verran, että ainekset sekoittuvat. Laitetaan jääkaappiin 15 minuutiksi.

Kaulitaan taikina noin sentin paksuiseksi levyksi. Sen päälle viipaloidaan kylmä voi ja taitetaan taikina kolmeen osaan. Sitten vain taas kaulitaan ja käännetään vielä kolme kertaa. Voi jää siististi taikinan sisään, joten kaulinta on helppoa. Lopuksi taikina taas jääkaappiin 15 minuutiksi. 

Kylmä taikina kaulitaan taas sentin paksuiseksi levyksi, 25 x 40 cm. Leikkaa taikinapyörällä levy 20 nauhaan ja pyörittele nauhojen päitä vastakkaisiin suuntiin. Sitten nauhat löyhälle solmulle ja pellille. Kohotetaan tunti huoneenlämmössä.

Viinereihin painellaan kolot vaniljakastiketta ja marmeladia varten. Kumpaakin laitetaan reilu teelusikallinen. Voitele viinerit munalla.

Itse paistoin viinerit leivinuunissa, jossa oli reilu 200 astetta 18 minuutin ajan. Käänsin pellin kerran paiston puolivälissä.

Viinereistä tuli uskomattoman hyviä. Ehkä jopa parempia kuin leipomoiden tuotteet, koska taikina ei ole niin murenevaa. Hämmästyin myös sitä, miten hyvin vaniljakastike ja marmeladi pysyivät täysin valumatta viinereiden päällä. Viinerit olivat tosi isoja, joten seuraavalla kerralla leikkaan taikinan 30 osaan tai teen pienemmän taikinan. 

Viinerit voisi pakastaa raakana ja paistaa tarpeen mukaan. Minä kuitenkin paistoin kaikki heti, koska uuni oli kuuma. Pakastin suurimman osan ja minusta ne ovat yhtä hyviä pakasteesta sulattamisen jälkeenkin.

Tästä tuli uusi suosikkileivonnaiseni. Loppujen lopuksi melko helppoja tehdä ja erittäin maukkaita.

Kuorrute tomusokerista ja puolukkamehusta

Piimäkakku

Aikoinaan lapsuudenkodissani leivottiin yleensä vain ruisleipiä ja pullapitkoja. Ja piimäkakku tehtiin aina juhlapyhiksi tai kun oli vieraita tulossa. Ohje oli kirjoitettu vanhan keittokirjan tyhjälle lehdelle käsin ja muistan, että mittoina olivat desien sijasta kahvikupilliset. Tärkeää oli käyttää nimenomaan karkeita vehnäjauhoja, kakusta tuli siten kuohkeampaa. Mausteena siinä ohjeessa oli pelkästään neilikka.

Vanhaa ohjetta ei enää ole ja piimäkakkuakaan en ole sen koommin leiponut vuosikymmeniin. Kunnes viime talvena muistaakseni Maku-lehdessä näin piimäkakkuohjeen. Siinä oli mausteitakin reilusti, joten päätin kokeilla ohjetta, tosin sokerimäärää vähentäen ja käyttäen nimenomaan karkeita vehnäjauhoja. Nyt siis leivon seuraavalla ohjeella:

Ainekset

4 dl    karkeita vehnäjauhoja

1 dl     sokeria

1 tl      ruokasoodaa

1 tl      kanelia

1 tl      inkivääriä

0.5 tl  neilikkaa

0.5 tl  mustapippuria jauhettuna

3 rkl   siirappia

1 dl     sulatettua voita

3 dl    piimää

Kuivat aineet sekoitetaan ensin ja sitten joukkoon siirappi, voi ja piimä. Ja voidellussa vuoassa uuniin. Leivinuunissani oli vielä reilusti yli 200 astetta ja puoli tuntia uunin etuosassa riitti.

Yleensä kakku meillä syödään ihan sellaisenaan, mutta nyt ajattelin laittaa siihen ohuen, mausteiden makua korostavan kuorrutuksen. Kuorrutukseen tuli 1 dl tomusokeria, 1/4 dl vaahterasiirappia sekä ripaus vaniljasokeria ja piparkakkumaustetta. Koristeeksi vielä pakastekuivattua vadelmamurua ja pehmeitä kultahelmiä.

Kun olin jo leiponut kakun ja kuorruttanutkin sen katselin telkkarista uutisia, joissa oli esimerkkilista Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien tarjoilusta. Tarjoilussahan on nyt eri maakuntien perinteisiä ruokia ja -yllätys, yllätys- myös piimäkakku oli listalla.