Piimäkakku

Aikoinaan lapsuudenkodissani leivottiin yleensä vain ruisleipiä ja pullapitkoja. Ja piimäkakku tehtiin aina juhlapyhiksi tai kun oli vieraita tulossa. Ohje oli kirjoitettu vanhan keittokirjan tyhjälle lehdelle käsin ja muistan, että mittoina olivat desien sijasta kahvikupilliset. Tärkeää oli käyttää nimenomaan karkeita vehnäjauhoja, kakusta tuli siten kuohkeampaa. Mausteena siinä ohjeessa oli pelkästään neilikka.

Vanhaa ohjetta ei enää ole ja piimäkakkuakaan en ole sen koommin leiponut vuosikymmeniin. Kunnes viime talvena muistaakseni Maku-lehdessä näin piimäkakkuohjeen. Siinä oli mausteitakin reilusti, joten päätin kokeilla ohjetta, tosin sokerimäärää vähentäen ja käyttäen nimenomaan karkeita vehnäjauhoja. Nyt siis leivon seuraavalla ohjeella:

Ainekset

4 dl    karkeita vehnäjauhoja

1 dl     sokeria

1 tl      ruokasoodaa

1 tl      kanelia

1 tl      inkivääriä

0.5 tl  neilikkaa

0.5 tl  mustapippuria jauhettuna

3 rkl   siirappia

1 dl     sulatettua voita

3 dl    piimää

Kuivat aineet sekoitetaan ensin ja sitten joukkoon siirappi, voi ja piimä. Ja voidellussa vuoassa uuniin. Leivinuunissani oli vielä reilusti yli 200 astetta ja puoli tuntia uunin etuosassa riitti.

Yleensä kakku meillä syödään ihan sellaisenaan, mutta nyt ajattelin laittaa siihen ohuen, mausteiden makua korostavan kuorrutuksen. Kuorrutukseen tuli 1 dl tomusokeria, 1/4 dl vaahterasiirappia sekä ripaus vaniljasokeria ja piparkakkumaustetta. Koristeeksi vielä pakastekuivattua vadelmamurua ja pehmeitä kultahelmiä.

Kun olin jo leiponut kakun ja kuorruttanutkin sen katselin telkkarista uutisia, joissa oli esimerkkilista Linnan itsenäisyyspäiväjuhlien tarjoilusta. Tarjoilussahan on nyt eri maakuntien perinteisiä ruokia ja -yllätys, yllätys- myös piimäkakku oli listalla.